Saksan massiivinen panostus tuulivoimaan – olisiko opittavaa ?
Antti Lehtniemi 17.9.2020
EU:n kunnianhimoista uusiutuvan energian politiikkaa ollaan edelleen tiukentamassa Saksan johdolla. Vihreät poliitikkomme kannattavat Suomelle vieläkin tiukempia fossiilisten rajoituksia. Mutta onko todellinen tilanne päättäjiemme ja EU-päättäjien tiedossa? Mihin tämä johtaa? Miksi Saksan teollisuus siirtää investointejaan Saksan sijaan USA:aan? Tilastoja todellisesta elämästä kyllä löytyy muutamalla hiiren klikkauksella vaan ei valtamedian sivuilta.
Saksa sulkee ydinvoimalansa ja on rakentanut massiivisen määrän tuulisähköä ja aurinkosähköä. Miten tämä näkyy sähkön tuotannossa, selviää kuvasta 1.
Kuva 1. Saksan kaikkien tuulipuistojen yhteistuotanto elokuussa 2020 (WUWT)
Graafin yläreunan punainen viiva on merkkinä Saksan koko tuulisähkön tuotannon maksimitehosta (ns kilpeen merkattu maksimiteho). Elokuussa täyttä tehoa ei ole saavutettu yhtenäkään tuntina päivistä puhumattakaan. Maksimitehonkin piikki on vain käväissyt 75% tasolla. Vain harvoin saavutetaan edes 33%:n taso. Ilman fossiilista energiaa Saksa olisi ollut pimeänä suurimman osan elokuusta ja tehtaat käyneet hyvin katkonaisesti jos ollenkaan.
Mieleen tulee ikoninen lausahdus ja sen ratkaisun ”tulokset”:
— Ongelma: Sosialismi ei toimi? Ratkaisu: Lisää sosialismia! Tulos: Romahdus
— Ongelma: Tuulisähkö ei riitä? Ratkaisu: Lisää tuulivoimaa! Tulos: Ei toimi …
Vuosikausien ajan on ollut tiedossa, että mitä enemmän rakennetaan uusiutuvaa energiaa ja mitä vähemmän uusitaan fossiilista energiaa, sitä vaikeammaksi muuttuu sähköverkon vakauden ylläpito. Päädytään kiertäviin sähkönjakelun keskeytyksiin. Laitteistot kärsivät kun jaksoluku heittelee liikaa, samoin loisteho aiheuttaa vaaratilanteita. Yritykset ja yksityiset hankkivat ”suuripäästöisiä” dieselgeneraattoreita voidakseen turvata tasaisen sähkönsaantinsa ja siten tuotantonsa. Onko ”kunnianhimoisella päästöttömyydellä” siksi mitään järkeä?
Aila-myrsky riehuu tätä kirjoitettaessa. Sen huippuaikana (ao kuvan keltainen jakso) tuulivoimalat oli pakko lepuuttaa (siivet vaakatasoon tuulen suuntaan). Kun tuuli hieman heikkenee, saadaankin lähes maksimiteho. Nollatehon ja maksimitehon välinen aika on noin neljä tuntia. Mikähän tehdas sopeuttaisi tuotantonsa näin rajuun sähkön vaihteluun. Ja kuten kuva kertoo, vuoristoratamainen vaihtelu on tuulivoiman ohittamaton ominaisuus.
Kuva 2. Suomen tuulivoimatuotanto syyskuussa 2020 (1.9. – 17.9) Fingrid
Mikä tämän hiilidioksidi- ja fossiilifobian ”villakoiran ydin” on, selviää esimerkiksi kääntämästäni kirjasta ”Rupert Darwall: Vihreä tyrannia – Ilmastopolitiikan totalitaarinen tausta ja tavoitteet”. Alkuperäinen kirja on vuodelta 2017. Kukaan ei ole tähän mennessä kumonnut yhtään tämän teoksen esittämää faktaa. Olisiko meillä aika siirtyä tunnepolitiikasta faktapolitiikkaan? Muutoin täällä kylmässa Suomessa tulee meille kaikille vilu ja nälkä.
— — —