Lähde: Michael Shellenberger: ”Apocalypse never”, 12.4. (korostukset ja rukous blogistilta)
Jotkin ekologian tutkijat ymmärsivät, että he olivat tahattomasti ja tiedostamattaan upottaneet tieteeseen perusteiltaan uskonnollisen ajatuksen. Eräs heistä myönsi: ”Olen vakuuttunut, että moderni ekologinen teoria on alkuperästään kiitollisuudenvelassa juutalais-kristilliselle älykkään luomisen periaatteelle. Kaiken Luojan viisaus on itsestään selvää … yksikään elävä olento ei ole merkityksetön. Kaikki olennot ovat suhteessa toisiinsa.”50 Mitä tutkijat olivat luoneet uudelleen ennustuksessa, jonka mukaan lajien sukupuutot vääjäämättä johtaisivat myös ihmislajin tuhoon, on itse asiassa Raamatun ensimmäinen ja viimeinen kirja. Genesis kertoo Edenistä ja ihmiskunnan karkotuksesta sieltä ylimielisyytensä vuoksi. Ilmestyskirja kertoo maailmanlopusta, ihmiskunnan lankeemuksen lopullisesta seurauksesta.
Tämän päivän ympäristöajattelu on koulutetun, ylemmän keskiluokan eliitin vallitseva sekulaarinen uskonto useimmissa teollistuneissa ja monissa alikehittyneissä maissa. Tämä uskonto tarjoaa uuden tarinan yhteisestä ja yksilöiden omasta tarkoituksesta. Se määrittelee hyvät ja pahat, sankarit ja konnat. Tämä uskonto tekee sen käyttäen tieteen kieltä, mikä antaa sille legimiteetin.51 Toisaalta ympäristönsuojelu ja sen sisaruskonto, vegetarianismi, on ilmeisimmin juutalais-kristillisen uskonnollisen perinteen radikaali poikkeama. Aiheeseen vasta tutustuvien lukijoiden on hyvä tietää, että ympäristönsuojelijat itse eivät vaikuta olevan juutalais-kristillisyyteen uskovaisia tai ainakaan syvästi uskovia. Erityisesti he hylkäävät Vanhan Testamentin käsitteen, jonka mukaan ihmisen tulisi olla luonnon hallitsija.52
Toisaalta maailmanlopulla pelotteleva ympäristöliike on eräänlainen uuden sukupolven juutalais-kristillinen uskonto, jossa se on korvannut Jumalan luonnolla. Juutalais-kristillisessä perinteessä ihmiskunnan ongelmat juontavat juurensa siitä, ettemme sopeutuneet Jumalan tahtoon. Tämän uuden uskonnon perinteen mukaan ihmiskunnan ongelmat on aiheuttanut luontoon sopeutumisemme epäonnistuminen.
Uskontojen perinteissä papeilla on tärkeä osa mitä tulee Jumalan tahdon ja lakien tulkintaan sekä hyvän erottamiseen pahasta. Apokalyptisen uususkonnon perinteissä tiedemiehet ja radikaalit ovat pappien roolissa. Greta Thunberg ja moni muu sanoi: ”Vaadin sinua kuuntelemaan, mitä tiedemiehillä on sanottavaa.”53 Eräs asiaa tarkkaan tutkinut oppinut sanoi, että useimmat luonnonsuojelijat eivät ole tietoisia, että he toistavat juutalais-kristillisiä myyttejä. Koska juutalais-kristilliset myytit ja moraalisäännöt ovat yleisiä kulttuurissamme, ympäristönsuojelijat tuntevat ne alitajuisesti ja toistavat niitä tahattomasti, toki näennäisesti maallista tieteen ja luonnon kieltä käyttäen.54
Kokeiltuani ensin ja tutkittuani sitten tätä ilmiötä 15 vuoden ajan olen päätynyt seuraavaan johtopäätökseen. Uskon, että apokalyptinen ympäristöajattelu vetää puoleensa maallistuneita ihmisiä, koska se täyttää jotkin samoista psykologisista ja henkisistä tarpeista kuin juutalais-kristillisyys ja muut uskonnot. Se antaa ihmisille tarkoituksen: pitää pelastaa maapallo ilmaston muutokselta tai joltain muulta ympäristön katastrofilta. Se antaa ihmisille tarinan, jossa he näyttelevät sankaria. Tämä on jotakin, jota jotkin oppineet uskovat ihmisen tarvitsevan löytääkseen elämälleen merkityksen.
Samaan aikaan, kun apokalyptinen ympäristöajattelu tekee kaikkea edellä mainittua, se ylläpitää uskovaisissaan harhakuvaa, että he ovat tieteen ja järjen, eivät taikauskon ja fantasian, väkeä. Eräs johtava oppinut kirjoitti: ”Monille ihmisille, jotka ovat skeptisiä perinteistä kristinuskoa kohtaan ja etsivät suurempaa uskonnollista merkitystä elämälleen, sekulaarin uskonnon viehätys perustuu epäilemättä osittain juuri tähän tieteen avulla etsintään.”55 Uskonnoissa ei sinänsä ole mitään väärää, usein pikemminkin vain hyvää. Uskonnot ovat jo varhaisista ajoista alkaen antaneet ihmisen elämälle merkityksen ja tarkoituksen, erikoisesti auttaakseen ihmisiä selviytymään hengissä elämän lukuisista haasteista. Uskonnot voivat olla oppaana oikeamielisyyden, sosiaalisuuden ja eettisesti hyväksyttävän käytöksen opastajia.
Ongelma uudessa ympäristönsuojelun uskonnossa on se, että siitä on tullut kasvavassa määrin apokalyptinen, hävittävä ja itsetuhoinen. Se saa kannattajansa demonisoimaan vastustajiaan, usein vieläpä tekopyhällä tavalla. Se johtaa kannattajansa ajamaan energian saannin ja varallisuuden rajoituksia niin kotimaassaan kuin muuallakin. Se myös levittää ahdistusta ja masennusta täyttämättä syvempiä psykologisia, olemassa oloon liittyviä ja henkisiä tarpeita, joita sen näennäisesti uskonnottomat kannattajansa itsekin ovat etsimässä.
— — —
Ilmastouskonnon rukous
Pyhä Hiilidioksidi meidän, joka olet ilmakehässä
Kiistämätön olkoon sinun maapallon tuhoava vaikutuksesi
Tapahtukoon kiihtyen karkaava lämpeneminen jo lähivuosina
Tulkoon kaiken polttava helvetillinen kuumuus pikaisesti
Anna meille tänäkin päivänä uusi pelottelun aihe kansalaisia varten
Jotta he pysyisivät uskollisina, pelokkaina ja nöyrinä alaisina
Maksaen hiiliveroja, tuulivoimatukea ja elämiseen liittyviä sakkoja
Lopettaen lihansyönnin ja muuttumalla helposti hallittaviksi vegaaneiksi
Anna meille meidän oma kytevä epäuskomme anteeksi
Mutta älä anna missään nimessä anteeksi niille
Jotka ovat tutkimuksilla ja kirjoituksilla uskoamme vastaan rikkoneet
Ja yrittäneet saada aivopestyn kansan silmät avautumaan
Äläkä saata meitä kiusaukseen, ettei maailmanloppu olisikaan tulossa
Vaan päästä meidät kriitikoiden ahdistukselta ja hankalilta kysymyksiltä
Sillä sinun on kuumeneminen, katastrofi ja kaiken elämän tuho
Nyt aina ja ikuisesti
— — —