Onko meillä ilmastokriisi? – Gretan loikka tulevaisuuteen

James “Jim” Kelly

Apulaisprofessori, Centre College (fysiikka ja fysikaalinen kemia)

https://www.centre.edu/majors-minors/physics/physics-faculty/name/james-kelly/

Tämä on WUWT:n vuoden 2022 kirjoituskilpailun tutkijasarjan I palkinnon saanut kirjoitus. Anthony Wattsin ylläpitämä ilmastosivusto on varsin arvostettu ja paljon vierailtu, sillä sinne otetaan niin alan huippututkijoiden kuin oman toimensa ohessa omaa koulutusta ja aikaa käyttävien harrastajien kirjoituksia. Vapaa kommentointi pitää sivuston tason korkeana. Nyt käyty kirjoituskilpailu on ollut suosittu. Voittanut kirjoitus on alla blogin pitäjän vapaasti suomentamana muutamin täsmennyksin.

– Antti Lehtniemi 12.3.2022 –

Hyväksyin ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen uhan, koska konsensus sanoi näin. Mutta hyväksyin sen hieman hermostuneena. Mielestäni tieteellisen maailman ei kuulu uskoa sokeasti sellaiseen, johon kaikki uskovat. Lopulta hermoni saivat voiton. Laitoin fysiikan osaamiseni töihin ja aloitin IPCC:n raporttien lukemisen aivan alusta alkaen. Eipä aikaakaan, kun katselin tätä konsensus-keisaria aiempia odotuksiani epäilyttävämpänä. Niinpä jouduin muuttamaan aiemman mielipiteeni.

En usko, että sinä, lukijani muutat mielipiteesi. Useimmat ihmiset ovat tilanteessa, jossa minä olin aiemmin. He arvelevat, ettei heillä ole tarpeeksi osaamista tai rohkeutta tutkia tieteen väitteitä, joten he tyytyvät auktoriteettien ilmoitukseen asiasta. Syvällisempi tieteellinen totuus saattaa olla mahdoton käsittää heille, jotka tyytyvät valtamedian ja Hollywoodin elokuvien kertomiin tarinoihin. Heidän täytyy odottaa, kunnes Leonardo di Caprio on löytänyt totuuden ja myös kertoo siitä seuraavassa elokuvassaan. Voin vain kertoa teille, miksi käsitykseni muuttui. Jos olet yhtä innokas saamaan oikeamman kuvan nykyisestä ilmastopolitiikasta, alla on muutamia hyviä näkökohtia.

Tämä ei vaikuta tieteeltä

Odotin, että IPCC:n raporttien sanoma on aitoa tiedettä. Tiedettä, joka etsii totuutta eikä tyrkytä viraston byrokraatin laatimaa tarinaa. Kuitenkin jo kaikkein ensimmäisen arviointiraportin (FAR) luvussa 8 tieteellinen ajattelu käännetään päälaelleen:

”Kasvihuoneilmiön vaikutuksien toteaminen mittaustiedoissa.”

Koska maailmasta löytyy erittäin suuri määrä ilmastoon liittyvää mittausdataa, kuka tahansa löytää sieltä vahvistusta mille tahansa oletukselleen. Kutsumme tätä vahvistusharhaksi.

Toinen esimerkki on FAR:n päättäjille tarkoitetun raportin sivulla xxv [1]:

”Vaikka tiedemiehet eivät mielellään anna yksittäistä parasta arviota … ilmastonmuutokseen liittyvien ennusteiden laadinnan vuoksi on tarpeellista koota valikoima parhaita arvioita.”

Tässä näyttäisi olevan byrokraatti kurkistelemassa tutkijan olkapään yli vaatien tutkijaa muokkaamaan ilmastoennusteitaan ”tarkoitukseen” sopiviksi. Kehäpäätelmä.

Kuudennessa arviointiraportissa (AR6) on julistuksia, jotka sopivat paremmin saarnastuoliin kuin tieteelliseen julkaisuun. Ne on vieläpä numeroitu Raamatun jakeiden tavoin. Alla malliksi jae A.1.5:

”Ihmiskunnan vaikutus on hyvin todennäköisesti pääsyy jäätiköiden vetäytymiselle 90-luvulta alkaen, samoin kuin Arktisen jääalan vähenemään vuosina 1979- 88 ja 2010- 19 … Antarktisalueen jäässä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia vuosien 1979 ja 2020 välillä, mikä johtuu vastakkaisista vaikuttajista ja suuresta sisäisestä vaihtelusta.”

IPCC kertoo termin hyvin todennäköisesti tarkoittavan käyttämiensä tietokonemallien yli 90 prosentin todennäköisyyttä, ikään kuin malleissa ei olisi lainkaan minkäänlaisia systemaattisia virheitä. Tästä huolimatta he pyörittelevät oudosti valittuja ajanjaksoja ja kuittaavat latteuksilla sen, että Antarktis kieltäytyy sulamasta. Jonoon näyttää tulleen nyt juristi kurkkimaan byrokraatin olkapään yli.

Hetkinen, he eivät pysty ennustamaan ilmastoa

Jokaisen tutkimusraportin tärkein ydinkohta on numeerinen ja graafinen esitys, jossa tutkijat vertaavat tekemäänsä oletusta saatuihin objektiivisiin mittaustuloksiin. Odotin, että ennusteet, ollakseen hyödyllisiä, ovat kyllin tarkkoja, ja että tutkijat tuovat esille käyttämiensä mallien ja menetelmien heikkoudet. Raportissa AR5 on tällainen kuva kappaleessa 9 ”Mallien arviointia” WG1-raportin sivulla 771 [2]. Alla oleva kuva on otettu sieltä, sillä AR6 ei näytä päivittäneen sitä eikä ottaneen sitä enää mukaan.

Kuva: Ilmastomallien osoittama lämpenemisnopeuksien suuruus ja todennäköisyys verrattuna mittauksissa todettuun.

Lämpötiloissa havaittiin 15 vuoden mittainen tasainen jakso, mikä hämmästytti mallien käyttäjiä. Konsensus ei vallitse edes näiden simulaatiomalleja käyttävien tutkijoiden kesken. En odottanutkaan mallien toimivan täydellisesti. Maapallon monimutkaisen, kaoottisesti käyttäytyvän ilmaston ennustaminen pelkän hiilidioksidipitoisuuden funktiona on puhdasta optimismia. Lisäksi 30 vuoden aikana ennusteiden hajonta on kasvanut kymmenkertaiseksi, eivätkä ne siitä huolimatta osu mitattuihin arvoihin, kuten yllä oleva AR5-raportin kuva osoittaa! Tässä ei ole kysymys alun hankaluuksista. Tieteessä tällaiset tulokset pitää aina hylätä ja palata tarkastelemaan perusasetelmaa täysin uudesta suunnasta. Tämä on ehdottoman välttämätöntä etenkin, kun katsotaan, mihin mallien antamia tuloksia käytetään. Jos mallit eivät pysty osoittamaan lämpenemistä oikein (eli mallit ja mittaukset eivät anna samoja tuloksia virherajojen sisällä), kaikki malleihin perustuvat väitteet jäätiköiden sulamisesta ja massasukupuutosta ovat tieteellistä perustetta vailla olevaa katastrofien lietsontaa. Pelkoa herättäville, tieteellisesti perättömille kauhukertomuksille on oma nimi: taikausko.

Sisäpiirin tutkijat ja muu väki ilmeisesti ymmärtävät, että ilmastomallit eivät toimi. Kuitenkin AR5 vähätteli tätä tosiasiaa, ja AR6 näyttää kätkeneen aiemman raportin huomion tästä. Jos IPCC olisi rehellinen antaessaan ilmastonmuutoksen tilasta lausuntoja, otsikon kuuluisi olla:

”Tutkijat eivät osaa ennustaa, mikä lämmittää tai jäähdyttää maapallon ilmastoa.”

Päättäjät ja äänestäjät tarvitsevat pitäviä tosiasioita, eivät valkopesua, viherpesua tai pötypuhetta.

Hetkinen, ilmastonmuutokselle ei ole korjaussuunnitelmaa?

IPCC:n WG3 raportti käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämistä ja korjaamista [3]. Oletin, että raportissa on konkreettisia suunnitelmia, miten ilmastonmuutoksen haitat estetään tai korjataan.  Eli olisi esitetty realistisia polkuja tai menetelmiä ongelman ratkaisemiseksi. Esimerkiksi olisi ehdotettu 3000 ydinvoimalan rakentamista: selkeä, kohdennettu, toteuttamiskelpoinen ja vaikuttava keino. Kun nämä voimalat ovat toiminnassa, saamme päästötöntä sähköä ja siltä osin voimme todeta ilmastonmuutoksen tulleen hoidetuksi, ainakin osittain. Tämän sijaan WG3 lähestyy asiaa täysin toisesta suunnasta. Raportissa on laaja luettelo alkaen maailman taloudesta, energiantuotannosta ja asunnoista aina kasvisdieettiin. Siinä esitetään, miten eri maiden hallitukset voivat vaikuttaa kaikkiin sektoreihin [4]. Vaikka raportti keskittyy YK:n 1,5° C:n tavoitteeseen, siinä ei ole täsmällisiä toimintaohjeita tämän tavoitteen saavuttamiseksi eikä myöskään mainintaa siitä, mitkä luettelon ohjeista toteutettuina antavat aiheen julistaa ilmastokriisi voitetuksi.

Toisin sanoen WG3-raportti ehdottaa erittäin vakavaa puuttumista kaikkeen jokapäiväiseen elämään. Nimettömät päättäjät määräävät jatkuvasti tavoitteita kiristäen, mitä syömme, missä asumme, millä ajamme, paljonko saamme käyttää energiaa jne. Siinä on tiekartta kaikkeen muuhun, mutta ei ilmastonmuutoksen korjaamiseen.

Vuonna 1958 Kiinan Mao käynnisti ensimmäisen ”Suuren harppauksen eteenpäin” kaapaten yksityiset maatilat kollektiivien hallintaan. Seurauksena miljoonat ihmiset kuolivat nälkään. Nyt länsimaissa hallitukset sulkevat voimalaitoksia [5] laukaisten energiakriisejä ja sähkökatkoja. Ihmisiä kuolee kylmyyteen energiapulan vuoksi [6]. Kuuluuko tämä suunnitelmaan? Ellei IPCC ole laatinut suunnitelmaa, kuka sen on laatinut. Ja, voisimmeko saada nähdä laatijan, kiitos.

Yhtäkään tuhansien miljardien ongelmaa ei ole koskaan ratkaistu

Yrittäessäni löytää järkeä näistä raporteista oli helpottavaa todeta IPCC:n missio [7]. Se ei ollutkaan ilmastonmuutoksen tieteellinen ymmärtäminen vaan toimenpideluettelon esittäminen:

”IPCC:n tehtävä on antaa päättäjien kaikille tasoille tieteellistä informaatiota, jota nämä voivat käyttää säätäessään ilmastopolitiikkaan liittyviä lakeja.”

Jo IPCC:n perustusajan päätöslauselma vuonna 1988 [8] esitti ilmaston lämpenemisen tosiasiana, joka edellytti eri maiden hallituksilta toimenpiteitä. Tehtäväksi ei asetettu sen selvittämistä, onko lämpeneminen todellista. Kuitenkin väitettiin, että tutkimalla kasvihuonekaasujen vaikutuksia ja suosittelemalla rajoituksia hallitukset voisivat estää ilmiön pahenemista: tämäkin on kehäpäätelmä.

Tuon alun jälkeen ilmastohätätila on edennyt lumivyöryn tavoin ja uhkaa elämää ja hyvinvointia paljon enemmän kuin mitä ”uhkaava” merenpinnan nousu voisi koskaan tehdä. Hallitukset ovat käynnistäneet kaikkien aikojen suurimman (ja kalleimman) yhteisen pelastusohjelman, jonka vuoksi kaikkia hätäkelloja soitetaan kovaa. Teollisuusväki haluaa tukirahaa tuulivoima- ja aurinkopaneelitehtailleen. Kilpailevia, luotettavia, fossiilisia polttoaineita käyttäviä laitoksia suljetaan hiiliverojen vuoksi. Antikapitalistit ovat havainneet tilaisuuden vallata poliittista tilaa. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden väki näkee mahdollisuuden varallisuuden uudelleenjakoon. Kaikki haluavat ohittaa normaalin demokraattisen politiikan säännöt ilmastotieteen varjolla.

Ilmastonmuutoksen vähemmän haitalliset ja hinnaltaan edullisemmat korjausesitykset [9] on hylätty kaikessa hiljaisuudessa. Ilmasto-optimistit on vaiennettu [10], ja heidän epäillään saavan massiivista rahoitusta fossiiliteollisuudelta [11]. Huolimatta ilmastomallien epäonnistumisesta IPCC ei ole missään vaiheessa tutkinut muita mahdollisia lämpenemiseen vaikuttavia tekijöitä. Tämä on varsin outoa, jos vallassa olijat ovat aidosti huolissaan nimenomaan ilmaston lämpenemisestä. Sen sijaan se on täysin järkevää, jos he haluavat enemmän ilmastohätätilan julistuksia, sääntöjä ja päästömääräyksiä lisäten siten omaa valtaansa entisestään. Saattaa olla, että WEF:n Davosin kokouksissa ainut ilmastonmuutosta pelottavampi aihe onkin ilmaston itse itsensä korjaavan ominaisuuden toteaminen. (negatiiviset takaisinkytkennät)

Vääristely ja vallanhalu

Vaikka IPCC jättää raporteistaan pois avainasemassa olevan kaavion, joka todistaisi (tai kumoaisi) ilmaston hälyttävän lämpenemisen ja sen sijaan täyttää tilan dogmaattisella tekstillä, heidän on pakko kuitenkin tietää, kuinka kyseenalaisia raporttien johtopäätökset ja suositukset ovat. Ajamalla oman instituution kehittämää tarinaa, kieltämällä mahdollisuuden tuoda esille kriittisiä näkökantoja, vieläpä kieltämällä denialisteilta olemassaolon oikeutuksen [12], IPCC:n täytyy tietää, kuinka heikolla pohjalla heidän raporttiensa tieteellinen sanoma on. Länsimaat ovat ilmastonmuutoksen suhteen nyt ikään kuin perinteisen maolaisen kulttuurivallankumouksen kourissa. Se tuhoaa vapaan yhteiskunnan pitkään arvostaman tieteellisyyden, moniarvoisuuden ja suvaitsevaisuuden.

Tavallaan ymmärrän heidän järkeilynsä heidän vaientaessaan toisinajattelijat. Jos ihmisille kerrotaan, että ilmastonmuutos ei ole millään mittarilla suuri ongelma, pakolla määrättyjen ratkaisukeinojen perusteet katoaisivat. Ainakin niiden perusteluilta häviäisi kiire ja tärkeys. Kehäpäättelylle ja sen avulla oikeutuksen hakemiselle on olemassa sana: teologia.

Toivottavasti ennemmin tai myöhemmin tuleva kehitys voittaa uskonvaraisen dogmin. Muussa tapauksessa jos hylkäämme avoimen, rakentavan väittelyn ja muut ristiriitaisuuksia rationaalisesti käsittelevät menetelmät, saamme yhä enemmän valeuutisia, tarpeettomia sotia, järjettömiä terveyspoliittisia määräyksiä, energiantuotannon katkoja [13] ja kasvavan painostuksen olla havaitsematta todellisuutta. Sosiaalisessa mielessä tämä on julmaa, ja yksilön tasolla se aiheuttaa paljon sekaannusta ja ahdistusta.

Kauhukuvien katekismuksesta vapautuminen

Olen iloinen siitä, että minua kutsutaan denialistiksi, jos saan siten vapauden ajatella itsenäisesti. Olenhan tällöin varsin hyvässä seurassa ilmastotutkijoiden, Nobel-palkinnon saajien, geologien, geofyysikoiden ja muiden ”kerettiläisten”, optimismia ja suvaitsevaisuutta kannattavien tutkijoiden joukossa. Joka tapauksessa en voi enää olla näkemättä ilmastokeisarin alastonta vartaloa. Realistisia vaihtoehtoja on vain kaksi: joko tutkijat ymmärtävät ilmaston fysiikan tai he jatkavat hokemalla kaiken olevan ”pahempaa kuin olemme luulleet” [14]. Mutta he eivät voi kannattaa molempia vaihtoehtoja samaan aikaan. Jos maailmasta löytyy denialisteja, meillä ei voi olla konsensusta. Kerrataan vielä: Joko on uskottava, että ilmastonmuutos uhkaa ihmiskunnan eloonjäämistä tai muutos täytyy suhteuttaa ja priorisoida ihmiskunnan muihin ongelmiin nähden.

En voi hyväksyä ongelmien kiistämistä yhtään enempää kuin Greta Thunberg. Vallassa olijat terrorisoivat hänen kaltaisiaan nuoria uhkaavalla ilmastokatastrofilla ilman, että näköpiirissä olisi toteuttamiskelpoinen nopea ”vihreä hyppy” kohti parempaa. Jaan hänen vihan tunteensa, vaikka en ole samaa mieltä hänen johtopäätöksistään. Nimittäin me emme tarvitse lisää toimintaa ja mielenosoituksia, vaan vähemmän pelottelua ja terrorisointia. Erityisesti tarvitsemme hypyn taaksepäin kohti käyttökelpoista, luotettavaa sähköä ideologisen epävarman sähkön sijaan, kohti instituutioita jotka jakavat tietoa eivätkä manipuloi ja määräile. Tarvitsemme myös hypyn taaksepäin kohti aitoa liberalismia. Juuri sen ansiota on länsimainen kulttuuri, sivistys, tiede ja hyvinvointi, joista olemme saaneet nauttia muutaman vuosisadan ajan. Emme kaiketi halua luopua niistä?

Viitteet: Linkkeinä käytetty alkuperäisen artikkelin kopioita.

1. FAR summary for policymakers
2. Figure 1 is redrawn from AR5, WG1 report, page 771
3. Mitigations of Climate Change
4. Figure 2. The Great Reset roadmap. Table TS.3, AR5 WG3 Technical Summary
5. shutting down power plants
6. People die when it gets cold
7. IPCC’s mission
8. IPCC’s 1988 founding resolution
9. Less disruptive proposals
10. squelched
11. financial motivations
12. denying the existence of dissenters
13. power shortages
14. it’s even worse than we thought