Antti Lehtniemi 1.11.2023
Fossiilisia polttoaineita käyttävien autojen kunnianhimoinen korvaaminen sähköautoilla on ollut tahmean verkkaista, vaikka voimakas ilmastopoliittinen paine ajaa asiaa. Ostohinnan ja lataussähkön hintatuki verovaroilla ei ole auttanut. Itse asiassa länsimaissa, etenkin USA:ssa kallis sähköauto on usein hankittu perheen kakkosautoksi. Pitemmät matkat on hoidettu perinteisellä katumaasturilla tai tila-autolla. Tuen tarkoitus oli vähentää päästöjä …
Virallinen konsensus-ilmastopolitiikka vaatii liikenteen nopeaa sähköistämistä pitäen hihassaan ”valttikorttina” toistaiseksi vielä harvinaisia vetyautoja. Keskituloiset, puhumattakaan vähävaraisista, eivät pysty hankkimaan sähköautoa edes käytettynä. Vaikka polttonesteiden hintaa nostetaan jatkuvasti kiristyvillä päästöveroilla, näille ryhmille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajaa iäkkäällä autollaan ja maksaa mukisematta polttoaine- ja korjauskustannukset.
Entä autoteollisuus? Miten siellä menee? Uutiset kertovat, että kiinalaiset sähköautot valtaavat kovaa vauhtia markkinoita. Tämä ei ole mikään ihme, sillä hiilivoimalla tuotetut sähköautot, aivan samoin kuin tuulivoimalat ja aurinkopaneelit, ovat hinnaltaan täysin eri tasolla lännen tuotteisiin verrattuna. Tuulivoimayritykset ovat suurissa vaikeuksissa (Linkki1), joten ei ole ihme, että autoteollisuus on uppoamassa samaan suohon. Vaikka lännessä valmistettujen sähköautojen myyntiluvut ovat vielä hyvällä tasolla, myyntimäärien ja – jakautuman kehityssuunta ei lupaa hyvää. Kysyntä taittuu aivan liian nopeasti, jotta tuotanto ja investoinnit olisivat kannattavia.
Volkswagen-konsernin tilaukset ovat pudonneet peräti 50 % (Linkki2). Niinpä edessä on 2 000 työpaikan vähennykset.
Ford-konsernin liiketappio oli 1,3 miljardia dollaria vuoden 2023 kolmannella neljänneksellä. Yritys tekee 36 000 dollarin tappiot jokaisella myymällään sähköautolla (Linkki3). Konsernin tappio uhkaa kasvaa tänä vuonna 4,5 miljardiin dollariin. Siksi ei ole yllätys, että yritys lykkää 12 miljardin dollarin investointeja uusiin akkutehtaisiin ja sähköautojen tuotannon laajennuksiin.
Mercedes-Benz-konsernin johto kuvaa tämän hetken sähköautomarkkinoita sanalla ”brutaali”.
General Motors on hylännyt tavoitteen valmistaa 400 000 sähköautoa vuoden 2024 ensimmäisen puoliskon aikana (Linkki4).
Honda ja General Motors ovat hylänneet suunnitelman tehdä yhdessä halpoja sähköautoja (Linkki5).
Toyotan hallituksen puheenjohtaja Akio Toyoda kertoi Japanissa pidetyssä autonäyttelyssä sähköautojen kysynnän hiipumisen olevan merkki siitä, että ihmiset ovat heränneet todellisuuteen, että sähköautot eivät ole ratkaisu ilmastonmuutoksen oletettujen haittojen torjunnassa.
Japanissa Panasonicin akkutehdas on vähentänyt tuotantoa 60 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.
Puolet muiden kuin Teslan käyttäjistä aikoo kyselyjen mukaan palata bensiini- tai dieselautoon (Linkki6).
Uutiset parkkitalojen ja autojen tulipaloista, vaurioituneiden ja kastuneiden akkujen kalliista vaihdoista sekä ”itsepäisen autonomisesti ajavista” autoista vähentävät uusien ostajien intoa. Akkujen kestävyyden vuoksi käytettyjen sähköautojen jälleenmyynti on vaikeaa, joten hintoja on ollut pakko pudottaa reilusti. Tämä on tiennyt menetyksiä sähköautoaan vaihdossa tarjoavalle.
Realiteetit voittavat aina, kysymys on vain ajasta. Toki odottavan aika on pitkä, ja tässä tapauksessa hinta kasvaa ajan mukana samoin kuin taksin kyydissä istuessa. Kun vielä todetaan, että kerrostalojen asukkaat eivät voi hyödyntää kotilatauksen etuja, ollaan myynnin kasvun kannalta vaikeassa tilanteessa. Kuka maksaa esimerkiksi katujen parillisille puolille pystytettävät latausasemat entisten pysäköintimittareiden tilalle? Entä kaupunkien sähköverkon kestokyky, kun suuri osa työssä käyvistä asukkaista tarvitsee yöllä latausta? Jos halutaan olla todella vihreitä, sähköautot pitäisi ladata vain ”päästöttömällä” tuuli- ja aurinkosähköllä, eikö niin? Aurinkosähköllä lataus ei onnistu öisin, ja tuulikaan ei ole aina suosiollinen, etenkään talviaikana.
Taaksepäin katsottaessa havaitaan, että kaikki vihreän siirtymän menetelmät ovat johtaneet ojasta allikkoon. ”Negatiivinen Midaksen kosketus” tekee tuhoaan: hyödyt ovat minimaalisia ja kustannukset sekä haitat huomattavan suuria. Olisi vihdoin aika, että riippumattomat fysiikan, tekniikan, tuotantotalouden ja investointien asiantuntijat kävisivät läpi vihreän politiikan menetelmät ja tilinpäätökset valan tehneen tilintarkastajan tavoin. Samalla selviäisi, kuinka paljon ja millä hinnalla vihreä siirtymä ja energiamurros ovat vähentäneet *) 30 vuoden ilmastopolitiikan päätavoitteita, fossiilisen energian käyttöä ja hiilidioksidipäästöjä.
[ *) Vastaus: Eivät lainkaan! (Linkki7) ]