Antti Lehtniemi 8.10.2022 & 1.1.2023
Uutisissa hehkutetaan, kun ”tuulivoiman ansiosta” sähkö on nyt halpaa ja hinta painuu välillä jopa negatiiviseksi, ikään kuin tämä olisi järkevä ja hieno tavoite. Kuvitellaan, että sähkö on kuin hanavettä. Kun yöllä hinta on nollassa tai jopa alle, sähköä voisi laskea kylpyhuoneeseen tynnyrikaupalla ja käyttää tämän ”ilmaisen” sähkön myöhemmin. Näin asian laita ei ole, kuluttaja ei hyödy asiasta lainkaan.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009120914.html
”Kannattaa muistaa, että näitä negatiivisia tunteja ei eritellä sähkölaskussa, ja valtaosan ajasta spot-hinnat ovat positiivisia. Niinpä laskulla tuleva keskihinta on positiivinen, Yrttiaho kertoo.”
Vaihteleva tuotanto on markkinahäirikkö ja vaara hyvinvointiyhteiskunnalle välttämättömän sähköverkon vakaudelle, eikä siis alenna kuluttajan maksamaa hintaa. Kuvassa on koko tämän vuoden tuulisähkön tuotanto (Fingrid). Tuotanto on kuin salamatutkan näyttö muistuttaen huonon kamman piikkejä. Kuvan yläreunassa on sininen käyrä, joka osoittaa, että asennettu tuulivoiman kapasiteetti kasvaa kaiken aikaa. Tästä huolimatta sahalaitainen TUOTANTO EI OLE ENÄÄ KASVANUT SAMASSA SUHTEESSA. Miksi tuulivoimaa rakennetaan silti aina vaan lisää, vaikka sähköä ei saada enempää ja sekin, mikä saadaan, vaihtelee jyrkästi kuvan osoittamalla tavalla? Onko mitään järkevää syytä myöskään hehkuttaa sitä, että vain muutamana päivänä ja muutaman tunnin ajan tuulivoiman tuotanto ”täyttää koko maan sähkön tarpeen” pakottaen muut sähköntuottajat tyhjäkäynnille?
Koska sähköverkon pitää joka hetki tuottaa tarvittava määrä sähköä eikä verkkosähköä voi varastoida, sähkön tuotannon tulee reagoida kysynnän muutoksiin erittäin nopeasti. Perinteiset voimalat omaavat ”inertiaa”, eli niissä on kuormitusta puskuroiva rakenne. Suuren massan vesiturpiinit ja nopeasti pyörivät höyry- ja kaasuturbiinit tasaavat kulutuksen nopeita piikkejä. Sinä aikana ehditään käynnistää kaasu- ja dieselvoimaloita, jolloin kuluttaja ei huomaa mitään muutosta saamassaan sähkössä. Tuulivoiman siivillä ei ole vaadittavaa inertiaa eikä sähkön muuntaminen verkkokelpoiseksi auta asiaa.
Mitä enemmän tuuli- ja aurinkovoimaa rakennetaan, sitä vaikeammaksi tilanne muuttuu (Liite 1). Tästä on varoiteltu jo vuosikausien ajan. Muu kapasiteetti joustaa vähentämällä tuotantoaan kun tuulee ja painaa täysillä kun ei tuule. Vallalla oleva vihreä politiikka on antanut tuulivoimalle etuajo-oikeuden (siipiä ei lepuuteta ylitarjonnan aikana) ja vapautuksen varavoiman rakentamisesta ja kustantamisesta (tyyni sää) – milloin media tuo tämän esille?
Voimajohtoverkon laajentaminen lisää kustannuksia. Tuulivoima on pohjoisessa ja sähkön tarve etelässä. YLE-uutinen 18.10.2022: Tuulivoimabuumin seuraus: Ennen näkemätön sähkövoimalinjojen lisärakennusprojekti.
https://yle.fi/uutiset/3-12655694
Fingrid, valtion ja eläkeyhtiöiden omistama kantaverkkoyhtiö ilmoittaa, että nykyisen 14000 kilometrin lisäksi pitää rakentaa uutta verkkoa 5200km. Lisälinjat maksavat 3 miljardia. Hyvä kysymys on, osallistuuko tuulivoima kustannuksiin, vai lisätäänkö tämäkin sähkön loppukäyttäjien laskuun. Jos tuulivoiman sijaan olisi rakennettu 2-3 ydinvoimalaa (esim Etelä-Korean Shin Kori á 1400 MW), näin mittavaa verkon rakennusta metsäalan raivauksineen ei tarvittaisi. Eikö EU:n ”metsien säilyttäminen ja ennallistaminen” koskekaan tuulivoiman vuoksi raivattavaa metsää? Alla olevaan karttaan merkityt uudet punaiset linjat näyttävät, kuinka suuresta projektista on kyse – vain huonosti ja katkonaisesti sähköä tuottavan tuulivoiman vuoksi.
Miksi ”vihreä vallankumous” ei ole toteutunut eikä toteudu tulevaisuudessakaan, selviää Björn Lomborgin kirjasta. Liite 2. Lainaus: ”Uusiutuvan energian lähteet kuten tuuli ja aurinko, maksavat globaalisti vuosittain 141 miljardia erilaisina tukiaisina”. Silti niiden osuus maailman kokonaisenergian tuotannosta on pysynyt viimeiset 10 vuotta yhteensä vain kolmessa prosentissa.
Alla olevassa liitekuvassa nähdään tuulivoiman mahtimaan, Englannin sähkön hinta ja tuulivoiman vaikutus. Tämä on nyt tilanne meilläkin. Tuulen aikana hinta putoaa ja tyynen aikana nousee, jolloin sähköä on pakko ostaa hinnalla millä hyvänsä, jotta verkon kaatuminen ei pimentäisi maata. Tuulivoiman lisärakentaminen vain jyrkentää sähkön hintakäyrää: hinta painuu jopa negatiiviseksi. Eli kuten edellä tuli esille, tuulivoima on markkinahäirikkö.
Aurinkovoimastakaan ei ole apua. Yöaikana sitä ei saada. Liitekuvassa on EU:n suurimpien aurinkosähkön tuottajamaiden yhden viikon tuotantokäyrä sekä tammi- että heinäkuussa, jolloin kesä- ja talvivaihtelut näkyvät. Kuka paikkaakaan öiden nollatasot ja talven sähkönpuutteen… korvauksetta! Aurinkovoimakin on vapaamatkustaja mitä tulee varavoimaan.
Verkon huojunta pahenee, loistehon todennäköisyys ja jaksoluvun heittelyn vaara kasvavat. Kaikki sähköstä riippuvat laitteet ovat vaarassa: oikosulkuja, laitevaurioita ja tulipaloja. Jos koko verkko kaatuu, toipuminen kestää päiviä, jopa viikkoja. Se aika vietettäisiin ”pimeässä”, ilman sähköä – kiinnostaako kokeilla? Mallia valitettavasti saadaan tulevana talvena ainakin joissakin EU-maissa, jopa meilläkin. Ranska ja Sveitsi kehottavat sähköauton omistajia olemaan lataamatta autonsa akkua ydinvoimahuollon ja sähköpulan aikana. Samoin tekevät Kalifornia ja Australia helleaikoina. Liikenteen sähköistäminen ei taida edetä poliitikkojen haluamalla nopeudella.
Epätasaisuus (Liite 3) on syy, miksi Fingrid ei voi ottaa enempää tuulivoimaa verkkoon. JOS tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto olisi ydinvoiman (kuva) tai vesivoiman tapaan tasaista (24/7) eikä hyppivää, tilanne olisi helpompi hallita. Ei tarvittaisi lukuisia vaiheensäädön, jaksoluvun säädön ja siirtojännitteiden sovitusmuuntajia puskuroimaan tuulivoiman nopeita vaihteluja ja varavoimaa tuottavien yksiköiden lisärakentamista.
Näennäinen nollahinta ei tule halvaksi, kun muu kapasiteetti ajaa tuotantoaan ylös ja alas toimien epätaloudellisesti ja laitteistoaan rasittaen saamatta mitään korvausta. Tuulivoimayrityksien salassa pidetyt omistajat (jotka vaihtuvat varsin nopeassa tahdissa) lepäävät veroparatiisissa nauttien rantatuolissaan drinkkejä ja ihaillen tiliotteensa kasvavaa saldoa. Me maksamme, he vetävät lonkkaa ja tienaavat – vain vihreän siirtymän irrationaalisen hiilidioksidifobian ajaman politiikan ansiosta (Liite 4). Kun taidamme saada Suomeenkin kovan talven myötä sähkön säännöstelyä, kannattaa muistaa, ketkä ovat ajaneet ja ajavat ”vihreää siirtymää” ja harkita tarkoin, ketä äänestää huhtikuussa 2023.
Vanhan purjehtijan motto pätee niin purjeveneilyyn kuin tuulivoimaankin:
Vain tuuli on ilmaista – kaikki muu maksaa
Lähteet:
1. Professori Judith Curry:
Asian kiteytys: Mitä enemmän rakennetaan uusiutuvaa tuuli- ja aurinkovoimaa, sitä vaikeammaksi muodostuu verkon vakauden ylläpito. Tämä johtuu sähkön fysiikasta, eikä asiaa voida millään keinolla korjata tai ohittaa. Linkissä tilannetta verrataan osuvasti antiikin Sisyfoksen järjettömään urakkaan: Suurta kiveä pitää työntää vuoren laelle. Mitä ylemmäs mennään ja mitä korkeampi vuori, sitä jyrkempi mäki on edessä. Niinpä kivi päätyy aina ennen pitkää alas laaksoon.
2. Björn Lomborg: Väärä hälytys, kappale 7 (s.122-) ”Miksi vihreä vallankumous ei ole toteutunut”. – Suosittelen lainaamaan tai hankkimaan kirjan ja lukemaan tämän luvun !
3. Darwall: Vihreä tyrannia, luku 14: Katkonaisuuden kirous
4. MIT:n ilmastotieteen professorin perustelut, miksi hiilidioksidi ei ole syyllinen: https://www.thegwpf.org/publications/ipccs-greenhouse-narrative-is-becoming-implausible-eminent-climate-scientist-says/