Archives for elokuu 2023

Antti Lehtniemi 31.8.2023

Valtamedian ilmastouutisointi muistuttaa yhä enemmän uskonnollisia herätyskokouksia, sillä realiteetit ja faktat loistavat poissaolollaan. Liitekuvassa on luotettavimmat tilastot ihmiskunnan fossiilisista hiilidioksidipäästöistä vuodesta 1960 alkaen gigatonneina per vuosi. Punainen pystyviiva merkkaa kansainvälisen ilmastopolitiikan alkua, josta on kulunut jo yli 30 vuotta. Ilmastopolitiikan ja niissä laadittujen sopimusten päätavoite oli saada hiilipäästöt laskuun (kuvan vihreä viiva näyttää suunnan).

Toisin on käynyt. Päästöt ovat kasvaneet edelleen noin 1,5% vuodessa huolimatta kaikista ”vihreän siirtymän” toimenpiteistä. Ei auta hiilivero, tuuli- ja aurinkovoima, biopolttoaineet, kasvisruoka, sähköautojen suosiminen jne. Vetytalous on tuulivoiman varaan rakennettu menetelmä, joten sekään ei ole ratkaisu päästöihin, koska ei ole tuulivoimastakaan ollut apua.

Haluaisin nähdä liitekuvan TV-keskustelujen pohjana. Tutkiva journalismi löytäisi kuvan halutessaan hyvinkin helposti. Mutta herätyskokouksen kaltainen hurmos ja hymistely ovat vallalla hiilen talteenottoineen ja muine pilvissä leijuvine pelastusmenetelmineen, vaikka kolmenkymmenen vuoden politiikan ja sopimusten tulokset ovat puhdas nolla.

Paljonko onkaan tuhlattu voimavaroja ja saastutettu luontoa vihreän siirtymän nimissä saamatta aikaan mitään muutosta tavoitteessa eli hiilipäästöissä? Tästä vastuussa olevat pitää saada esiin !

Olisi myös hyvä kysyä, MIKSI juuri Suomeen, pohjoisimpaan ja talvella pimeimpään EU-maahan rakennetaan hehtaarikaupalla aurinkopaneeleita ilman kesäsähkön varastointia talveksi? Paikallisen median olisi siksi hyvä kysyä Virkkalan aurinkopaneelipuistolta, onko Kalkkipetterin halleissa ja kaivosluolissa paljonkin akkuja, joihin kesällä saatu aurinkosähkön sato varastoidaan ”omenakaupungin” omenien tavoin odottamaan talven kylmiä ja pimeitä aikoja. Sähkön ylimääräinen tuottaminen kesäajan vähäisen kulutuksen tarpeiksi on järjetöntä hölmöläisten hommaa, kun todellinen ongelma on meidän leveysasteilla talviajan sähkön riittävyys. 

Paasikivi: ”Tosiasioiden tunnustamisessa on realismin alku”

25.8.2023 Antti Lehtniemi

CCNow on muokannut ”ilmastonmuutoksen oikeaoppisen tiedottamisen” ohjelmaansa, joten kotisivun aiempi artikkeli pitää myös päivittää. Aiempi artikkeli on hyvä lukea johdantona uuteen käskykokoelmaan:

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2021/05/07/ilmastouutisoinnin-kymmenen-kaskya-voimassa-jo-eilen/

Uudet ohjeet eivät sisällä sinänsä mitään uutta auringon alla, vain pahemmaksi menevää uutisointia, jota voi hyvällä syyllä kutsua aivopesuksi.

Lähde: https://coveringclimatenow.org/resource/climate-reporting-best-practices/

1. Tunne yleisösi

Yhä useammat ihmiset ymmärtävät jo, että ilmastonmuutos on todellinen, tapahtuu tässä ajassa ja johtuu nimenomaan ihmisen toiminnasta. Tietämyksen taso vaihtelee kuitenkin suuresti. Niinpä median käyttäjien ilmastonmuutosta koskevien uskomusten ja tunteiden ymmärtäminen auttaa toimittajia laatimaan tarinoita, jotka resonoivat ihmisten uskomusten kanssa edelleen rakentaen ja vahvistaen luottamusta annettuun tietoon. Hakeudu ihmisten pariin. Kuuntele ja tarkkaile, kuinka heidän näkemyksensä muuttuvat, kun heidän altistamisensa ilmastotarinalle voimistuu.

Ohje: ‘Yale Climate Opinion Maps’

Ohje:  International Public Opinion on Climate Change

 

2. Yhdistä ilmastonmuutos uutisiin

Ilmastonmuutos johtuu pääasiassa öljyn, kaasun ja hiilen polttamisesta. Se lisää äärimmäisiä lämpöaaltoja, kuivuutta, myrskyjä ja merenpinnan nousua. Nämä tärkeät tosiasiat kuitenkin usein puuttuvat monista uutiskirjeistä, mikä antaa yleisölle väärää tietoa. Siksi ilmastoyhteyden kytkeminen – sekä ilmastonmuutoksen syihin että seurauksiin – kaikkeen uutisointiin on välttämätöntä. Tämän ei tarvitse häiritä itse uutisen sanomaa. Jo muutama hyvin valittu sana tai lause riittää.

Ohje: ‘Your Guide to Making the Climate Connection’

 

3. Muista aina hehkuttaa ilmastonmuutoksen sanomaa jokaisella kertomuksellasi

Ilmastonmuutos on aikamme ratkaiseva tarina. Nousevat globaalit lämpötilat vaikuttavat kaikkeen, myös yhteiskuntaan hallitusvaaleista ja yritysten päätöksistä sosiaalisiin tekijöihin. Hyvä journalismi ei siis saa rajoittaa ilmastouutisointiaan pelkkään tieteen tai sääennusteen hehkutukseen. Riippumatta siitä, mikä erikoisalasi on – politiikka, liike-elämä, terveys, asuminen, koulutus, ruoka, kansallinen turvallisuus, viihde, urheilu tai muu – kaikkien uutisten vahvaa ilmastoyhteyttä on aina korostettava.

Ohje:  ‘Covering Climate Across Beats’

 

4. Tee jokaisesta kertomuksesta ihmisläheinen ja paikallinen

Ilmastonmuutos on valtava, globaali tarina, mutta pohjimmiltaan se on tarina tavallisista ihmisistä ja heidän jokapäiväisestä elämästään. Ihmiset haluavat uutisilta kattavuutta, joka heijastaa tätä, mukaan lukien heidän omakohtaiset näkökulmansa siitä, miten he kokevat ilmastonmuutoksen ja mitä he voivat tehdä sille. Koska ilmastonmuutos ilmenee eri tavoin eri paikoissa, on erittäin tärkeää, että raportointi valaisee myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia paikallistasolla.

 

5. Keskity korostamaan ilmasto-oikeutta

Syrjäytyneet ja etniset ryhmät kärsivät yleensä ensimmäisinä ja pahiten helleaalloista, tulvista ja muista ilmastovaikutuksista. Kuitenkin heidän äänensä ja tarinansa jäävät usein pois uutisista. Hyvä ilmastoraportointi korostaa heidän vaikeuksiaan ja tunnustaa, että he ovat ilmastotaistelun edelläkävijöitä. Etenkin alkuperäiskansat ovat olleet ympäristön suojelijoita ikimuistoisista ajoista, joten heidän näkemyksensä ovat ratkaisevan tärkeitä ilmastonmuutoksen uutisoinnissa.

Ohje: ‘Climate Justice Reporting Guide’

 

6. Tunne tiede, mutta puhu ja kirjoita kuin tavallinen kadun kansalainen

Toimittajien tulee tuntea laatimansa tarinan ilmastotieteen perusteet, mutta heidän on vältettävä ammattikieltä, joka on suuren yleisön käsityskyvyn yläpuolella. Tarkka, yksinkertainen ja selkeä kieli saa varmimmin yhteyden yleisöön: Korvaa esimerkiksi sana ”biologinen monimuotoisuus” sanoilla ”villieläimet” tai ”luonto”.

Ohje: ‘Climate Science 101’

 

7. Kerro koko tarina, myös ratkaisukeinot

Hyvä ilmastoraportointi sisältää ratkaisut, ei vain ongelmaa. Keskittyminen negatiivisiin asioihin ei ainoastaan jätä yleisöä hämmentyneeksi ja saa heidät hylkäämään uutisen, vaan se myös vääristää todellisuutta. Tosiasia on, että ilmastonmuutokseen on monia ratkaisuja, ei vain teknisiä, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaa, vaan myös poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia ratkaisuja. Hyvien ratkaisujen raportointi ei ole aktivismia tai mainoshumppaa. Pikemminkin näin annetaan yleisölle ja päättäjille tietoa siitä, mitkä niistä toimivat ja mitkä eivät.

Ohje: Climate Solutions Reporting Guide’

 

8. Varo ja vältä viherpesua

Yritykset ja hallitukset ovat aktivoituneet vaatien ympäristötietoisia käytäntöjä. ”Vihreät lupaukset” saattavat olla vain naamioituja markkinointikampanjoita, jotka hämärtävät normaalia liiketoimintaa. Suhtaudu reilusti mutta skeptisesti suuriin lupauksiin ”kestävien” tuotteiden ja ”nollapäästöjen” suhteen, erityisesti jos ne tulevat yrityksiltä, jotka ovat historiallisesti olleet tässä suhteessa ongelmallisia.

 

9. Kohtele aktivisteja objektiivisena tietolähteenä

 Joissakin mediataloissa luullaan, että aktivismin käsitteleminen uutisissa on itsessään jo aktivismia tai puolueellisuutta. Tämä ajattelutapa ansaitsee toisen tarkastelukulman. Protestin, äänestäjien rekisteröintitapahtuman tai vastaavan toiminnan kuvaaminen ei tee toimittajasta aktivistia sen enempää kuin jalkapallo-ottelun kuvaaminen pelaajaa. Toimittajien tulisi kohdella aktivisteja uutisten tekijöinä, pitää heitä vastuuta kantavina kansalaisina ja kattaa uutisoinnissa heidät tarkasti ja oikeudenmukaisesti, aivan samoin kuin tehdään valtion ja yritysten virkamiehille.

 

10. Älä hermostu äläkä kiihdy

Ilmastoaiheeseen voi tulla yllättäen monimutkaisia uusia asioita ja näkökulmia. Siksi toimittajien tulee olla erityisen varovaisia, etteivät he lankea ylilyönteihin ja pöyristelyyn. Tiedämme, että poliitikoilla, toimitusjohtajilla ja muilla voimakkailla eturyhmillä on aina valmiiksi harjoitettujen aiheiden asialista puhuessaan lehdistölle. (Fossiilisten polttoaineiden teollisuuden vuosikymmeniä kestänyt ilmastonmuutoksen disinformaation kauppaaminen on tästä räikeä esimerkki). Säilytä tyyneytesi tekemällä kotiläksysi: Tutki esiintyjien aiempia julkisia lausuntoja, kysy riippumattomilta asiantuntijoilta, missä totuus piilee, äläkä pelkää painaa päälle.

 

11. Älä missään nimessä anna tilaa toisinajattelijoille eli denialisteille

Tilan antaminen ilmastonmuutosagendan arvostelijoille uutisoinnin ”tasapainottamiseksi” ei ainoastaan johda yleisöä harhaan, vaan se on myös väärää. Nyt vuonna 2023 ei enää ole olemassa yhtään asiallista argumenttia ilmastotieteitä vastaan. Jos siis hyväksytään vallalla oleva tiede, voimakkaan ja nopean toiminnan tarvetta ei voi kiistää. Tarinat tai julkaisut, jotka kiistävät tieteellisen konsensuksen tai pilkkaavat ilmastoaktivismia, eivät kuulu vastuullisen median sivuille. Jos ilmastonmuutoksen kieltämistä ei voida kokonaan välttää uutisoinnissa, eli väite tulee esimerkiksi hallinnon korkeimmilta tasoilta, vastuullinen journalismi tekee selväksi, että tämä lausunto on kiistanalainen ja saattaa perustua vilpilliseen uskoon.

Ohje: ‘It’s Scientists Who Call it a Climate Emergency’

 

12. Valitse tarkoin kertomuksesi kuvat

Kun valitset kuvia ilmastotarinoihin, varmista, että valokuvat edustavat ilmaston lämpenemisen todellisuutta ja käsillä olevaa tarinaa. Esimerkiksi äärimmäisestä kuumuudesta kertoviin tarinoihin on parempi ottaa kuvia henkeään haukkovista ihmisistä jäähdytyskeskuksissa ja ensiavussa kuin ”hauskaa aurinkoisella rannalla” -kuvia aalloissa roiskivista iloisista rantalomailijoista.

 

13. Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi

Ilmastoraportointi voi olla vaikeaa ja raskasta. Äärimmäisistä sääolosuhteista ja muista ilmastovaikutuksista kärsivistä ihmisistä raportointi voi olla traumaattista. Ilmastonmuutoksen epäoikeudenmukaisuuden, synkkien tieteellisten ennusteiden ja riittämättömien hallitusten toimien jatkuva raportoiminen voi johtaa toimittajan loppuun palamiseen, jopa pahempaankin. Siksi vakava varoitus: Pidä huolta itsestäsi. Kun tarvitset tauon, ota se. Kun tarvitset apua, hae sitä.

 

Hiilidioksidin ja ilmastonmuutoksen vastainen sota on hävitty!

Kiina hylkää Pariisin ilmastosopimuksen. Maan päästöt ovat jo yli 50 prosenttia ihmiskunnan yhteenlasketuista päästöistä (Liitekuva). Kiina käynnistää  joka viikko kaksi uutta hiilivoimalaa. Maan päästöjen arvioidaan nousevan ainakin 66 prosenttiin vuonna 2035. Siis samana vuonna kun kunnianhimoisimmat länsimaat ovat luvanneet olla hiilineutraaleja, jopa nollapäästömaita (Net Zero). Tähän pitää vielä lisätä Intian (Liitekuva: toiseksi suurin CO2-päästäjä) jatkuvasti kasvavat päästöt. Yhdessä nämä maailman kaksi väkirikkainta maata vastaavat arvioiden mukaan 85 – 90 prosentista ihmiskunnan hiilipäästöistä vuoteen 2040 mennessä. Eikä tule unohtaa Brasiliaa ja Afrikkaa, jotka myös lisäävät jatkuvasti heille edullisen hiilen käyttöä.

Asia lyhyesti pelitermillä ilmaistuna: ”Game over”. Heitetään pyyhe kehään.

https://www.heritage.org/global-politics/commentary/china-abandons-paris-agreement-making-us-efforts-painful-and-pointless

USA:n hallituksen Ilmastolähettiläs John Kerry kävi ”houkutteluvisiitillä” Kiinassa saaden ”napakan iskun vasten kasvojaan”.  Xi toisti aiemman lausuntonsa: ”Kiina asettaa ilmastoasioissa itse omat tavoitteensa, eikä anna ulkopuolisten tahojen vaikuttaa niihin”. Maa ei siis lähde mukaan mihinkään päästö- tai Net Zero- ohjelmaan. 

Näin ollen länsimaiden ja YK:n ”kunnianhimoinen, katastrofaalista ilmaston lämpenemistä torjuva” päästöpolitiikka, tuuli- ja aurinkovoimalat, sähköautot, biopolttoaineet, Vihreä siirtymä, Saksan Energiewende, Elokapinan toimet ja muut ovat yhtä tyhjän kanssa. Niillä ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista vaikutusta päästöihin. Mitä länsimaat vähentävät tuhoten samalla taloutensa ja hyvinvointinsa, sen edellä mainitut maat kuittaavat monin kerroin.

JOS hiilidioksidi todella tuhoaa maapallomme ja kiinalaiset lupaavat antaa tuhon tulolle reipasta lisävauhtia, kannattaa ottaa kaikki ilo irti viimeisistä päivistämme maan pinnalla. _{< sarc >}

”The carbon dioxide policy is now settled – for good.”

The Grip of Culture: The Social Psychology of Climate Change Catastrophism

Andy A West

 https://www.thegwpf.org/publications/climate-catastrophism-and-the-grip-of-culture/

Maailmassa on vaikuttanut jo yli 30 vuoden ajan ilmastokatastrofikulttuuri, joka raivaa jatkuvasti lisätilaa länsimaiden nykyisen kulttuurin sisältä. On erittäin tärkeää tiedostaa, että ilmastonmuutosliike on kulttuurinen kokonaisuus, ei tieteellinen ohjeisto.

Huom. Kirja ei ole mielipidekirjoitus, vaan erittäin laaja tieteellinen tutkimus. Sen lukeminen on kirjan laajuuden lisäksi varsin haastavaa käsitteiden, tilastojen ja sanaston vuoksi. Lisätietoja on tiivistetyn kirjan liitteissä, ja tähän pitää vielä lisätä linkit laajoihin lähdetietoihin ja niiden lähteisiin. Kirjan tekijä on käyttänyt teokseensa useita vuosia. Tukenaan hänellä on ollut asiantuntijoita. Kirjan luvuista on ollut vuosien mittaan useita osajulkaisuja eräillä nettisivuilla. Nyt julkaistu kirja on kooste näistä täydennettynä tilastoilla ja teoreettisella osuudella.

Koska kirja on tekijänoikeuksien alainen, en voi lainata suomentamaani osaa. Sen sijaan voin liittää alle havaintoja kirjan sanomasta toivoen, että ne innostavat muitakin lukemaan koko kirjan. Etenkin toivon, että sosiaalipsykologiaan, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan perehtyneet henkilöt tutustuisivat teokseen. Kirjan voi lukea yllä olevasta linkistä, josta pääsee myös liitteisiin ja viitteisiin. Kirjan kokonaan kääntäminen olisi valtava urakka verrattuna aiempiin kolmeen suomennokseeni. Siksi jää muiden asiasta innostuneiden aktiivisuuden varaan, saadaanko kirja koskaan suomen kielelle vai ei.

Kirjan antamia ja herättämiä ajatuksia:

Kulttuuritarinat sisältävät tyypillisesti olemassa olon uhan joillekin ihmisille tai jopa koko ihmiskunnalle. Uhat ovat välttämättä perusteiltaan aina vääriä, sillä vain näin kulttuuri säilyy ja elää elämäänsä. Jos tarinan todistetaan olevan totta tai uhka torjutaan, kulttuuri romahtaa. Silloin uskovat joutuvat etsimään uuden irrationaalisen kohteen palvonnalleen.

Tunteisiin vetoava kerronta on kriittistä kulttuurikokonaisuuksien ylläpidolle ja leviämiselle. Erittäin voimakkaita tunteita herättävä ilmaston katastrofikertomus on jyrkässä ristiriidassa tieteen valtavirran kanssa. IPCC:n tieteelliset, pitkät 2000- 3000 sivun raportit eivät kerro minkäänlaisista uhkaavista katastrofeista edes siinä vaihtoehdossa, jossa luovumme päästökaupasta ja jatkamme fossiilisten polttoaineiden käyttöä ”täysillä”.

Sen sijaan yhteenvedot päättäjille (Summary for Policymakers) poikkeavat jyrkästi raporttien todellisesta sanomasta. Yhteenvedoissa viljellään katastrofeja ja uhkakuvia, joita media vielä voimistaa. Oikea tiede likaantuu samalla ilman omaa syytään. Sen objektiiviset ilmastotieteilijät uskaltautuvat puolustajiksi vasta eläkeiässä, jotta eivät joudu hylkiöiksi ja menetä virkaansa.

Ilmastokatastrofin kulttuuritarina ei näytä purevan Kiinan eikä Intian kulttuureihin, minkä luulisi herättävän länsimaiden päättäjien huomiota. Hiilenvastainen sota on satanut ja sataa Kiinan laariin.

Maailmanlaajuinen yksimielisyys globaalista ilmastokatastrofista on ryhmäpetos, tarina, satu. Tarinan hengissä pitämiseksi siitä pitää kehittää tehokkaampia muunnoksia, mikä laajentaa sen vaikutusalaa. Ilmaston lämpenemisen tilalle otettiin ilmastonmuutos, joka yhdessä ”sään äärevöitymisen” kanssa mahdollistaa aivan kaikenlaisten muutosten liittämisen ilmastonmuutoksen syyksi.

Katastrofikertomusta edistävät kaikki poliittisen vallan tasot. Katastrofikertomuksella on erittäin laaja virallinen tuki. Sitä tukevat YK:n johtavat henkilöt, kansainvälisten laitosten päälliköt, valtioiden johtajat ja alemman tason päättäjät. Näyttää siltä, että korkeaan virkaan ”vihreälle oksalle” päästäkseen täytyy olla ”ilmastouskossa”. 

Vaikuttaa vahvasti sieltä, että Maailman talousfoorumin (WEF) Davosissa pidetyt suljetun ja valitun piirin kokoukset ovat eräs katastrofikulttuurin käännytystapahtuma. Mikään muu ei selitä sitä, että rationaalisesti ajatteleva poliitikko kokouksesta tultuaan alkaa levittää hyvin toisenlaista katastrofikulttuurin sanomaa.

Useimmat tarinan uskovat ovat uskossaan aidon vilpittömiä, sillä erittäin harvalla heistä on tarvittavaa tietoa ja osaamista nähdä tarinan, satukertomuksen, todellinen luonne. Kaikki ”uskonlahkoon” kuuluvat kertovat tunteellisesti ilmastonmuutoksen haitoista ja kiireestä toimia juuri nyt. ”On viimeinen hetki toimia” on tuttu ja toistettu, uskontunnustuksen kaltainen ryhmään kuulumisen takaava lausahdus.

Yhteiskunnallisissa konflikteissa ihmisten motivaatiot ovat suurimmalta osin tyypillisesti alitajuisia. Denialismin määritelmässä (Diethelm & McKee & Hoofnagle: Wiki) motivaatioiden katsotaan kuitenkin olevan tietoisia. Tämä on väärä oletus: alitajuinen ei ole tietoista. Virheellisen määritelmän vuoksi denialismi-sanasta on tullut tehokas poliittinen lyömäase. Harkitun tietoisesti toimivat vain opportunistit, jotka tilaisuuden havaittuaan keräävät löysän rahan itselleen. Heitä ovat etenkin Vihreän siirtymän laitevalmistajat.

Uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminen eri maissa on kulttuurisesti, ei teknisesti motivoitunutta. Tekninen asiantuntemus on sivutettu tunteella. Todelliset energiataseiden ja kustannus-hyötysuhteen laskelmat osoittavat kiistattomasti vihreän siirtymän olevan kaikilta osiltaan tappiollista ja haitallista. Hiilidioksidipäästötkään eivät ole vähentyneet, vaan ovat jatkuvassa kasvussa huolimatta yli 30 vuoden ponnisteluista. Niiden vähentäminen oli ilmastopolitiikan päätavoite, joten viimeistään nyt olisi aika analysoida tulokset ja tehdä välitilinpäätös ja vetää realistiset johtopäätökset.

Luontainen skeptisismi – vaistomainen kulttuuristen ryhmien petosten havaitseminen – on aina kriittistä. Tämä kriittisyys ei kuitenkaan tarkoita totuuden löytämistä. Skeptisismi toimii riippumatta siitä, onko kiistanalaisen aiheen tieto totta vai tarua. Kahan: ”Mitä ihmiset ”uskovat” ilmaston lämpenemisestä ei heijasta sitä, mitä he ”tietävät” siitä.”

Yhdenkään maan väestö ei itse asiassa tiedä juuri mitään ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttamien kustannusten (vihreä siirtymä) kokonaisuudesta. Lisätiedon antaminen ei enää auta. Gallupeissa väestöt eivät koe tarvitsevansa lisää tietoa. Konsensuspolitiikka ja tiedon massiivinen levitys mediassa yli 30 vuoden ajan ovat sammuttaneet väestön kriittisen ajattelun. Suuri yleisö on todennäköisesti jo kuuro kaikelle tiedolle, mikä poikkeaa vallitsevasta väärästä käsityksestä.

Maallistuneiden maiden väestö vastustaa ilmasto-ortodoksista käsitystä, että ilmastonmuutoksella olisi suuri vaikutus heidän elämäänsä. Vahvan uskonnollisen kulttuurin maiden ihmiset sen sijaan tukevat paljon enemmän ajatusta. Syy on siinä, että asenteet ilmastonmuutokseen ovat kulttuurisia jo itsessään eivätkä perustu tieteeseen. Maallistuneiden ja uskonnollisten kansojen ajatukset ilmastokatastrofikulttuurista menevät ristikkäin (kirjan kuvat 28 ja 29). Anarkistisia ilmastoaktivistiryhmiä on eniten maallistuneissa maissa, mikä sekin sopii kulttuuriin mutta ei tieteeseen.

Ilmastoaktivismi, kuten uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminenkin, on ei-rationaalisesti motivoitunutta, ilmastokatastrofikulttuurin ohjaamaa.  Extinction Rebellion (Elokapina alaosastoineen) ja vastaavat aktivistiryhmät ovat pienen vähemmistön suuren intohimon tuote. Tämän vähemmistön edustajat ovat kulttuurisesti vakuuttuneita katastrofiin uskovia.

Kirjassa esitetty professori Crusoen kulttuurivaikutuksien lista on silmiä avaava (luvun 14 versio).

Tuuli- ja aurinkovoimaloiden merkitys on olla rekvisiitta, viikunanlehti, jolla piilotetaan ilmastokulttuurin todellinen tarkoitus (Liitekuva). Paradoksaalista ja sopien kulttuuriin muttei rationalismiin on se, että aurinkovoimaa rakennetaan enemmän maihin, jotka saavat vuodessa vähemmän auringonvaloa. Samoin tuulivoimaa tarjotaan vähätuulisille alueille kuten Suomen keski- ja itäosiin. On hyvä katsoa Fingridin sivulta tämän vuoden (2023) heinäkuun tuulisähkön tuotto ja aurinkosähkön tammikuun tuotto. Jokin muu kuin sähkön tuotanto on tässä takana.

Ydinvoima voisi tehokkaasti nollata ilmastokatastrofin motiivit. Kuten luvussa 14.2 todetaan, kulttuurin olemassaolon tarve katoaa, jos oletettu katastrofin ongelma (hiilipäästöt) ratkaistaan. Kulttuurina ilmastokatastrofi vastustaa siksi ydinvoiman käyttöä kaikin mahdollisin keinoin. Tämä on irrationaalista, mutta juuri tätä voimme odottaa järjenvastaiseen ideologiaan perustuvalta kulttuurilta.

Lopuksi on hyvä katsoa, mitä mieltä IPCC:n työryhmien ja raporttien ja niiden yhteenvetojen laatijat todella ovat. Esimerkkinä professori (Potsdamin ilmastoinstituutti) Ottmar Edenhofer, Angela Merkelin ja EU:n ilmastoasiantuntija, IPPC AR4, AR5 jne.

”Me (YK-IPCC) itse asiassa jaamme ilmastopolitiikan avulla maailman varallisuuden uudelleen. Meidän täytyy irrottautua kuvitelmasta, että kansainvälinen ilmastopolitiikka liittyy ympäristöön. Tällä politiikalla ei enää ole oikeastaan yhtään mitään tekemistä ympäristöpolitiikan kanssa.”