Ilmastonmuutos, hiilidioksidi ja ihmisen osuus
Antti Lehtniemi 16.11.2016 upd. 08.09.2020 & 11.10.2023
1. IPCC:n (Kansainvälinen ilmastopaneeli) hiilidioksidihypoteesi
IPCC ja sen käyttämät tutkijat nojaavat tietokonemalleihin, joiden ydinoletukset ovat
a) Hiilidioksidi (CO2) on ilmakehän tärkein kasvihuonekaasu
b) Ihmisen tuottama hiilidioksidi on tärkein ilmaston lämpötilaa nostava tekijä
Tältä pohjalta on laskettu tietokone-ennusteita, ”skenaarioita”, joiden osoittaman lämpenemisen vuoksi on vaadittu ja vaaditaan edelleen suuria muutoksia kaikkien maiden ilmasto- ja energiapolitiikkaan. Tuttu lause toistuu: ” Ilmakehä ei saa lämmetä kahta astetta enempää. Muutoin ihmiskuntaa uhkaa tuho”.
2. Hiilidioksidin pitoisuus maapallon historiassa
Teollisen aikakauden alussa eli hieman yli 100 vuotta sitten CO2-pitoisuus oli 270ppm. Tällä hetkellä pitoisuus on noussut 400ppm:aan. Mitä ppm tarkoittaa? Yksikkö ppm tarkoittaa yhtä osaa miljoonassa osassa. Kun suhdeluku pelkistetään, edellä mainitut arvot muuttuvat muotoon 2,7 ja 4 kappaletta hiilidioksidimolekyylejä 10.000 joukossa: 10.000 pallon pallomeri, jossa on 4 mustaa, ”pahaa” palloa? Prosentteina 400ppm on 0,04%, kokonaislukuna nolla prosenttia. Näinkö vähäinen, lähes homeopaattinen kaasupitoisuus voisi tuhota kaiken elämän maapallolta?
Muutos 0 – 270 – 400 näyttää tosi pahalta, etenkin kun sen saattaa mieltää vaikkapa auton nopeudeksi. Paikallaan oleva auto kiihdyttää nopeuteen 270km/h ja edelleen 400km/h, mihin nopeuteen edes Kimi Räikkönen ei ole päässyt. Törmäys tuossa nopeudessa on varmuudella hengenvaarallinen.
Mutta: onko 400ppm ainutlaatuisen korkea lukema maapallomme historiassa? Onko pitoisuus joskus ollut peräti nollassa? Sekä maaperätutkijat (geologit) että muinaisen ilmaston tutkijat (paleoklimatologit) ovat selvittäneet asiaa. Merenpohjasta, suurten järvien pohjasta ja Etelämantereen sekä Grönlannin kilometrejä paksusta jäätiköstä on porattu sylinterin muotoisia näytteitä. Näistä pohjalietteen ja jään tangoista saadaan mitattua menneisyyden ilmaston ja eliöstön ominaisuuksia. Ajoituksessa auttavat mm 60-luvun ydinlaskeumat, tulivuorenpurkausten tuhkat, niin nykyisten kuin fossiilisten kasvien siitepölyt ja etenkin pitkiä ajanjaksoja tutkittaessa tiettyjen alkuaineiden isotooppien suhteiden mittaukset. Geologiset kerrostumat ja fossiilit auttavat ajoituksen täsmäämisessä. Näin on voitu luoda käsitys siitä, millainen ilmakehä ja maapallon lämpötila maapallolla on ollut kaukaisessa historiassa.
150-200 miljoonaa vuotta sitten CO2-pitoisuus oli 2000ppm ( 20/10.000) ja 600 miljoonaa vuotta sitten 5000ppm – 7000ppm (70/10.000 eli 0,7%). Elämä maapallolla on siis selviytynyt yli 10 kertaa suuremmassa CO2-pitoisuudessa nykyaikaan verrattuna. Jopa voinut paremmin: jättiläispuut, -saniaiset, hirmuliskot ja mammutit selvisivät mainiosti korkeamman CO2:n oloissa.
Paleoklimatologia on voinut osoittaa, että tämän hetkinen lämpötilan vähäinen nousu on toipumista 1600-luvun pienestä jääkaudesta. Viimeisten 10.000 vuoden aikana lämpötila on vaihdellut jyrkästi jopa alle 1000 vuoden sisällä ilman ihmiskunnan päästöjä. Viikinkiajan lämpöjakso 1000-luvulla on meitä lähinnä: tuolloin Skotlannissa kasvoi viini, Grönlannissa viljeltiin vehnää ja Alaskassa kasvoi vankkoja mäntyjä. Näitä männynrunkoja ja -kantoja on paljastunut vasta nyt sulavan jäätikön alta. Radiohiiliajoitus osoittaa niiden olevan vain 1000 vuotta vanhoja, eli ne ovat kasvaneet keskiajan lämpöjakson aikana.
Ilmasto on aina vaihdellut ja tulee aina vaihtelemaan, jopa hyvinkin jyrkästi ja alle 1000 vuoden aikana.
Mielenkiintoinen havainto on, että ensin nousee lämpötila. Lämmön nousun jälkeen sulavat jäätiköt, merenpinta nousee, meri lämpenee ja vasta sitten kasvaa hiilidioksidipitoisuus. Vastaavasti lämpö saavuttaa huippunsa ja alkaa laskea yleensä hyvinkin jyrkästi, kun taas hiilidioksidi kääntyy laskuun myöhemmin. Merkittävä tekijä on vuoristojen rapautuminen ja meriveden hiilidioksidin sitomiskyky. Rapautuminen sitoo hiilidioksidia karbonaateiksi. Kylmä vesi sitoo CO2:a (ja muitakin kaasuja) paremmin kuin lämmin. Siksi CO2 sitoutuminen meriin kiihtyy vasta, kun jäähtyminen on edennyt riittävästi. Tämä kertoo siitä, että hiilidioksidin pitoisuuden nousu on seuraus lämpenemisestä eikä sen syy.
3. Hiilidioksidin merkitys: hyöty vai haitta?
Kaikki maapallon elämä perustuu hiileen ja sen kiertoon. Elämän ehto on fotosynteesi: viherkasvit muodostavat sokereita vedestä ja hiilidioksidista auringonvalon avulla. Kaikki muu biomassa muodostuu tältä pohjalta jatkoprosesseissa. Ihminen on ”hiilest tehty affena” kuten Tuntemattoman Hietanen hyvin murjaisi ollen oikeassa, vaikka tuon vitsiksi ajattelikin.
CO2-puute on kasvien kasvua eniten rajoittava tekijä tälläkin hetkellä.
Kasvihuoneissa on kokeiltu jopa prosenttitason (5% eli 500/10.000) pitoisuuksia, ja havaittu, että viherkasvien kasvu vain paranee. Viisi prosenttia verrattuna 0,04 prosenttiin: ero on satakertainen! Toisaalta jos kasvihuoneen ilmasta vähennetään hiilidioksidia, tasolla 170ppm (1.7/10.000) kasvu hidastuu huomattavasti ja tasolla 120ppm (1.2/10.000) viherkasvit kuolevat ja siten elämä maapallolla loppuu. Henkiin jäävät vain hapettomissa valtamerten ja maankuoren syvänteissä elävät arkki- ja rikkibakteerit. Hiilidioksidin poistaminen ilmakehästä on siten ihmiskunnan itsemurhaan verrattava teko. Nykyinen taso on kasveille aneemisen matala: kasvit ’kituvat’ kun fotosynteesi toimii vain osateholla.
Nykyinen hiilidioksidin lisääntyminen näkyy satelliittikuvissa kasvullisuuden lisääntymisenä.
Pohjoiset metsät, Saharan eteläpuolinen alue ja Brasilia vihertävät aiempaa enemmän. Myös viljasadot ovat parantuneet. Tämä hyöty on erittäin merkittävä väestön liikakasvun ja alueellisen nälänhädän maailmassa. Takaisinkytkentä CO2 <- -> kasvit toimii siten meidän kaikkien eduksi. Olemme saaneet lisääntyneen hiilidioksidin lannoitevaikutuksen ansiosta 25 vuoden aikana kolme kertaa Australian kokoisen alueen uutta vihreää pintaa.
4. Ilmakehä ja ihmisen osuus CO2-päästöistä
Ilmakehässä on puhtaaksi hiileksi muunnettuna 850 Gt (gigatonni = 10 potenssiin 9 tonnia) hiiltä. Ilmakehän ja meren välillä kiertää 100Gt ja kasvit kierrättävät 120Gt vuosittain. Ihmisen päästöt ovat vain 10Gt vuodessa. Toisin sanoen, maapallo tuottaa vuodessa 230Gt hiiltä, josta ihmisen osuus on 10Gt. Ihmisen osuus maapallon kokonaishiilikierrosta on vain 4 (neljä!) prosenttia. Jo ensimmäisenä tuottovuotena tuosta ihmiskunnan osuudesta 45% imeytyy meriin, sillä CO2 on hyvin vesiliukoinen kaasu (vrt vissypullo!). Loput imeytyvät myöhemmin. Hiilen isotooppijakautuman perusteella tämä on voitu kiistattomasti osoittaa. Fossiilisten polttoaineiden C-14-pitoisuus on matalampi kuin eläin- ja kasvikunnassa olevan hiilen.
Ilmakehässä tällä hetkellä olevasta hiilidioksidista vain 4% on ihmisen tuottamaa.
IPCC olettaa ilmaston lämpötilan nousun pysähtyvän, jopa laskevan, kun tätä 4% osuutta vähennetään päästökaupalla ja fossilisten polttoaineiden käytön lopettamisella. Neljä prosenttia 400ppm:sta on 16ppm.
Kukaan ei ole vastannut, mitä pitää tehdä jäljellä olevalle luonnon omalle 384ppm:lle, jos ja kun ihmiskunnan 16ppm poistetaan ilmakehästä. Entä jos tuo 384ppm jatkaakin kasvuaan siitä huolimatta? Mitä sitten pitäisi tehdä?
5. Ilmastomallit, lämpenemisen mittaus
IPCC:n tietokonemallien lähtöoletukset (a ja b) mainittiin jo alussa. Lisäksi tietokonemalleissa käytetään aivan liian suurta CO2:n lämpövaikutuskerrointa. CO2:n infrapunasäteilyn sitomisvaste on logaritminen, joten pitoisuuden kasvaminen lisää kokonaisvaikutusta mitättömän vähän. Vaste kyllästyy jo nykyisilläkin pitoisuuksilla. Loppu lämpösäteilystä karkaa avaruuden absoluuttiseen kylmyyteen siirryttyään molekyylien lämpöliikkeen törmäilyn myötä muille ilmakehän kaasuille.
Malleissa on vähätelty tärkeintä kasvihuonekaasua, joka on vesihöyry. Mallien ”Arizonan ilman” vähäistä kosteusarvoa on edelleen laskettu, koska muutoin tietokoneajojen tulokset niin menneisyyden kuin tulevaisuuden osalta sekoavat. Vesihöyryä on ilmassa näkymättömänä kuten hiilidioksidia. Tiivistyessään näemme vesihöyryn pilvinä, sumuina, usvina jne. Vesihöyryn pitoisuus on useita kertaluokkia suurempi kuin hiilidioksidin, ja se laimentaa edelleen CO2:n osuutta.
Pilvien monimuotoinen vaikutus toimii termostaattina. Varjostuvilla alueilla lämpötila laskee päivällä, mutta yöaikana pilvipeite estää jäähtymistä. Pilvien puuttuminen yöaikana saa lämpösäteilyn karkaamaan avaruuteen (kuulaat yöt ja pakkanen) ja siten maapallon jäähtymisen. Toisaalta vaaleat pilvet heijastavat peilin tavoin auringon säteilyä poispäin maapallon ilmakehästä estäen päivisin lämpenemistä. Näin etenkin napa-alueilla, jonne auringon valo tulee kesäaikana varsin loivassa (max n 23,5 astetta juhannuksen aikaan) kulmassa horisonttiin nähden. Puolen vuoden kaamosaikana sinne ei tule valoa lainkaan. Jään sulamiskausi rajoittuu vajaaseen 3 kuukauteen. 9 kuukauden ajan lämpötila on alle nollan, jolloin jää ei voi sulaa.
Mallit eivät myöskään huomioi auringossa tapahtuvia muutoksia (pilkut), kosmisen säteilyn ja magneettikenttien yhteisvaikutusta eikä maapallon radan vaihtelua tai aurinkokuntamme radan huojuntaa Linnunradan ratatason molemmin puolin. Tärkeä laattatektoniikka myös loistaa poissaolollaan ilmastomalleissa, vaikka se vaikuttaakin vasta pitkillä aikaväleillä. Näillä kaikilla on ja on ollut merkittävä vaikutus maapallon ilmastoon.
Ilmastomallit antavat järjettömiä tuloksia, kun paleoklimatologiset arvot syötetään niihin. Esimerkiksi liitukaudella (n 80 milj.v. sitten), joka on maapallon ilmastohistorian lämpimin jakso, havumetsiä, palmupuita, kukkia ja saniaisia kasvoi aina 85. pohjoiselle leveysasteelle saakka, siis 5 asteen päässä pohjoisnavasta. Tuo kannattaa katsoa pallokartasta. Kun tuolloiset arvot syötetään IPCC:n käyttämiin tietokonemalleihin, ne väittävät napa-alueiden olevan jäässä ja päiväntasaajalla olevan erittäin kuumaa. Paleomittauksissa kuitenkin on todettu, että nykyiseen verrattuna päiväntasaajalla oli vain 2-3 astetta nykyistä lämpimämpää, kun taas napa-alueilla oli 20 astetta lämpimämpää. Merenpinta oli tuolloin 200 metriä nykyistä korkeammalla, mikä kertoo siitä, ettei pohjoisnavalla ja Grönlannissa ollut jäätä lainkaan.
Mallit eivät kykene ennustamaan edes 1750-luvun minijääkautta ja 1000-luvun keskiajan lämpöoptimia, joista meillä on riittävät tiedot. Miten mallien tulevaisuuden ennusteisiinkaan voidaan luottaa?
Ilmakehän lämpötilaa on mitattu maa-asemien lämpömittareilla. Näitä asemia on rajallinen määrä. Lisäksi mittauslaitteita on jäänyt asutuksen keskelle, jopa asfaltoiduille pysäköintialueille ja lentokenttien kiitoratojen päihin. Näin ollen paikallinen lämpökuormitus nostaa mittaustuloksia. Kaupunkien lämmityksen ja liikenteen aikaansaama huntu, savusumu (smog) aiheuttaa kaupunkisaarekeilmiön (UHI). Tämä näkyy meilläkin. Helsingin keskustassa lämpötila on 4-7 astetta korkeampi kuin Nurmijärvellä. Neuvostoliiton romahdettua sieltä lakkautettiin yli 1900 mittausasemaa, ja nimenomaan Siperian vaikeakulkuisimmilta puhtailta alueilta. Jäljelle jääneet asutuksen lähellä olevat asemat ovat siten vaikuttamassa mittaustuloksien keskiarvoa korottavasti. Näiden arvojen ja niistä jopa 1600km päähän ekstrapoloitujen jopa yksittäisten ja hetkellisten ”mittaustulosten” tiedoista laskettujen ”trendien” pohjalta saamme lukea uutisia taas ja taas ”ennätyslämpimästä” elokuusta, syyskuusta, lokakuusta jne. Oma lukunsa on mittausten tarkkuuden ja virherajojen ”unohtaminen”, vanhojen arvojen manipulointi ja tilastollisten trenditulosten ilmoittaminen jopa asteen tuhannesosien pelotetarkkuudella. Mittauspisteen siirto 200 metriä sivulle tai 10 metriä ylös muuttaa lämpötilaa jopa 1,5 asteella. Miksi annetaan näinkin paljon merkitystä yksittäisille maa-asemien mittauksille?
Suurin osa maapallosta on merta, eikä tältä alueelta saada kuin harvoja toistettuja mittaustuloksia saarten sääasemilta. Argo-poijut mittaavat meriveden lämpötilaa, mutta merten päällinen alailmakehä jää käytännössä vaille mittauksia.
Ilmapallomittaukset ovat oma lisänsä. Niiden alkuperäinen tekniikka on suomalaista perua (Vaisala).
Kustannussyistä työläitä ilmapallomittauksia ei voida toteuttaa laajalti. Etuna toki on se, että mielenkiintoisilta alueilta saadaan toistetusti tarkkaa tietoa kehityksen suunnasta.
Ilmapallomittauksissa ( 2-17km) ei ole kuitenkaan havaittu mitään lämpenemistä eikä kuumia tropiikin lämpövyöhykkeitä, joita ilmastomallit ennustavat muodostuvan tropiikkiin. Malleja ei silti ole kyseenalaistettu, miksi?
Satelliittimittaukset ovat monessa suhteessa täysin ylivoimaisia. Naparataa kulkeva satelliitti kiertää maapallon reilussa tunnissa. Koko maapallosta saadaan siten satoja mittauksia joka viikko. Satelliitin lämpösäteilymittarit mittaavat maan päällä olevien ilmakerrosten lämpötilaa erittäin tarkasti.
Satelliittimittauksissa ei ole havaittu minkäänlaista merkittävää lämpenemistä viimeisten 25 vuoden aikana, vaikka hiilidioksidipitoisuus on edelleen kasvanut.
Yhteys hiilidioksidin nousun ja lämpenemisen välillä tarvitsee uudelleen arviointia. Selvästikin ilmakehässä on ja on aina ollut ylikuumenemista estäviä negatiivisia takaisinkytkentöjä, koska menneisyydessäkään elämä ei ole tuhoutunut paljon nykyistä lämpimämmissä ja runsaamman (ad 6000ppm!) CO2:n oloissa. Tärkein tekijä on vesitermostaatti: veden höyrystyminen sitoo paljon lämpöä, mikä kulkeutuu pilvien mukana sekä ylempiin ilmakerroksiin että tuulten mukana napaseuduille päin. Tässä on maapallon ”jäähdytin”. Alas vetenä tai lumena satava vesi on luovuttanut lämpönsä avaruuteen ja jäähdyttää maan pintaa. Veden jäähdytyskierto on erittäin massiivinen. Ajatellaan vaikka kaatosadetta: meilläkin saadaan usein 10 millimetriä tunnissa neliömetrille (tropiikista puhumattakaan), josta laskutoimituksella tulee 10 litraa eli kiloa yhdelle neliömetrille. Tämän 10 litran haihtumiseen on tarvittu huomattava määrä energiaa. Ilmatieteen laitoksen mukaan (TM 3/2018) keskikokoisessa poutapilvessä voi olla jopa 500.000 litraa vettä, siis 500 tonnia. Tämän määrän haihtuminen on kuluttanut huomattavan paljon aurinkoenergiaa. Veden höyrystymislämpö on 2 260 kJ/kg (100 °C), josta arvosta voi laskea yhden pilven tarvitseman energian. Ja pilviähän riittää.
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Vesi . Vedellä on korkea höyrystymislämpö. Trooppisten alueiden merenpinnat sitovat suuret määrät lämpöä höyrystyessään. Kun höyry kulkeutuu napoja kohti kylmemmille alueille, se jäähtyy ja kondensoituu takaisin nesteeksi luovuttaen lämpöä. Veden vuoksi Maan lämpötila pysyy melko tasaisena ja elämälle suotuisana.
Korkeasta höyrystymislämmöstä johtuu myös haihtumisjäähtyminen eli haihtumisesta johtuva pinnan jäähtyminen. Ilmiö perustuu kineettisiltä energioiltaan suurienergiaisimpien molekyylien eli kuumimpien molekyylien poistumiseen kaasuna, jolloin pinnalle jäävien molekyylien keskimääräinen kineettinen energia eli lämpö laskee. )
6. Päästövähennykset, uusiutuva energia, vaikutukset
Edellä tuli esille ihmiskunnan osuus päästöistä. Yksi tulivuoren purkaus tuottaa parissa viikossa enemmän päästöjä kuin ihmiskunta kymmenessä vuodessa. Tulee muistaa, että merenpohjassa (mm etelämantereen jääreunan alla) on myös tulivuoria, joten kaikki purkaukset eivät näy tuhkapilvinä. Tuijottaminen pelkästään hiilidioksidiin johtaa pahasti harhaan. Vaaraton, elämälle elintärkeä kaasu yritetään jopa poistaa ilmakehästä. Sen sijaan todelliset saasteet, pienhiukkaset, nokipäästöt, rikin ja typen oksidit, raskasmetallit, kaivosjätteen radioaktiiviset aineet, rengashiilivedyt eivät ole saaneet riittävää huomiota. Kiinan savusumua kulkeutuu Kaliforniaan saakka. Kiinassa keuhko- ja syöpätaudit lisääntyvät, mikä ei ole ihme, kun katsoo uutiskuvia, joissa kadun toisen puolen kerrostalo ei erotu ja keskipäivän aurinko on kuin himmeä mandariini jos sitäkään. Tässä syy Kiinan päästörajoituksiin: todelliset saasteet, ei pelkkä CO2, joka on kirkas, vaaraton ja läpinäkyvä kaasu.
Pohjavesien ja ilman saastuminen ja maa-alan kulutus ovat vakavia ja kasvavia ongelmia. Vesiä pilaa etenkin kaivos- ja metalliteollisuus, myös yhdyskuntavesien puutteellinen viemäröinti. Esimerkiksi harvinaisia magneettisia metalleja (Niobium: tuuligeneraattorit, sähköautot; aurinkopaneelien tuotanto jne) tuotetaan pääasiassa kehitysmaissa ja varsin leväperäisissä oloissa, vieläpä orjamaista lapsityövoimaa käyttäen. Vihreä energia tarvitsee erittäin suuret pinta-alat tuottaakseen edes nimellisesti yhtä paljon energiaa kuin perinteinen voimala.
Väestöräjähdys on erittäin suuri ongelma. Nettolisäys maapallolla on kolme lasta sekunnissa.
Tähän puuttuminen on poliittinen tabu. IPCC-kokousväki myöntää yksityisissä keskusteluissa, ettei asiasta voida keskustella ilman, että suuri osa kolmansista maista poistuu paikalta. Kertolaskulla saadaan mielenkiintoisia lukuja. Kolmessa tunnissa syntyy 32.400 lasta, mikä on sama määrä kun meille tuli vuoden 2015 syksyllä nuoria hyväkuntoisia ”raavaita” miehiä Irakista, syynä Syyrian (!) sota. Paranivatko olot Irakissa? Entä Syyriassa? Mikä maa ottaa seuraavien 3 tunnin väestönlisäyksen? Entä koko kuukauden? Entä seuraavien vuosien? Lähtömaissa syntyvyys jatkaa silti samalla tahdilla. Maahanmuuttoa lisäämällä tätä ongelmaa ei voi ratkaista, vaan se siirtyy vastaanottavien maiden riesaksi. Tavallinen laskutaito kertoo, että ratkaisemattomana tämä väestöpommi on maapallon kantokykyä ja luonnonvarojen kulutusta ajatellen tärkein tekijä ja täysin eri kertaluokassa kuin CO2.
Elintarviketuotanto vähenee ja luontoa tuhoutuu, kun maa-alaa käytetään biopolttoaineiden tuotantoon (öljypalmut, etanolimaissi jne). USA:ssa 40% maissista käytetään etanolituotantoon. Biopolttoaineissa hyötysuhde on todella huono: jotta saadaan litra korvaavaa polttoainetta, menetetään viljelyssä ja käsittelyssä 1.5 – 2 litraa fossiilisia polttoaineita. Englannissa hiilivoimalan (Drax) siirtyminen käyttämään USA:sta tuotavaa puuhaketta lisäsi kustannuksia ja päästöjä 2,5-kertaisiksi hiilen käyttöön verrattuna.
Pitää laskea koko tuotantoketjun kulutus: puiden kaato, raivaus, maan muokkaus koneilla (myös näiden koneiden valmistus pitäisi tehdä biopolttoaineilla), maissin ja palmujen istutus, kasvinsuojelu, korjuu, käsittely, muokkaus jalostamoissa ja mäskialtaissa, tislaus (suurin energiasyöppö), tuontiruoan kulut jne. Vähenivätkö päästöt? Eivät, vaan lisääntyivät. Ruoan hinta nousee, köyhimmät kärsivät. Kenelle tämä on win-win-tilanne?
Tuulivoima on erittäin epätasaista, minkä voi todeta Fingridin nettisivuilta. Kannattaa katsoa minkä tahansa kuukauden tuulisähkön tuotanto. Tyypillinen tuotanto (max kapasiteetti 1400 MW/h) on huippu 1300, minimi alle 9 ja keskiarvo vain 200-300 MW/h. Tuotantokäyrän piikkimäisyys kertoo keskiarvoa enemmän: vaihtelua on päivittäin jopa 2-3 tunnin aikana ja viikoittain erittäin paljon ja nopeasti. Näin tarvitaan aina sama määrä korvaavaa tuotantoa, minkä joutuvat muut tuottajat toimittamaan ilman, että tuulivoima joutuisi tätä itse kustantamaan. Samoin huipputuulen aikana muut sammuttavat voimaloitaan menettäen tuloja, koska tuulivoimalle on myönnetty etuajo-oikeus. Reiluako? Ei! Saksassa tämä korvaava, kapasiteetiltaan tuulivoimaa vastaava sähkö tuotetaan ruskohiilellä. Ydinvoima suljettiin, ruskohiili tilalle, viis ilmastosta. Saksan hiilidioksidipäästöt ovat kehutun ”Energiewenden” aikana vain kasvaneet. Tuulivoimatuki on räikeän yksipuolista yhden, voimakkaasti vaihtelevan, luonnonmaisemaa pilaavan ja lintuja, lepakoita ja hyönteisiö tuhoavan tuotannon suosimista. Ainoastaan USA, joka ei ole mukana Pariisin ilmastosopimuksessa, vähentää jatkuvasti päästöjään. Tästä on kiittäminen säröytystekniikkaa, jolla saadaan hiilen tilalle puhtaampaa maakaasua. (Tässä suhteessa presidentti Biden on toiminut päinvastoin, palaten Pariisin sopimukseen.)
Aurinkovoima noudattaa parhaimmillaankin 12, todellisuudessa 7-8 tunnin sykliä. Pilvisyys alentaa heti tehoa. Pilvettömiltä autiomaa-alueilta sähkön siirtokustannukset muodostuvat suuriksi. Sähkön varastointiin ei ole näköpiirissä edullista ja riittävän kapasiteetin omaavaa järjestelmää. Mistä saadaan sähköä yöllä tai kun ei tuule? Entä Suomen talven olematon valon saanti ja kaamos?
Päästökauppa on murheellinen luku historiassamme. Edeltä on käynyt ilmi, että haukumme väärää puuta, ammumme EU:ssa omaan jalkaamme. Päästökaupassa on tapahtunut vakavaa korruptiota. Globaalit päästöt eivät ole vähentyneet. Tuotanto on siirtynyt Kiinaan. Menetämme puhtaita työpaikkoja ja aiheutamme vakavaa saastumista kehitysmaissa. Vihreä ideologia on CO2-asiassa saanut aikaan uskonnon kaltaisen hybriksen, jota ei saa arvostella. Keisarin olemattomia vaatteita ei haluta (saa?) nähdä. Toisin ajattelevia tiedemiehiä boikotoidaan. Menneisyyden lämpötilastoja alennetaan, jotta nykyiset arvot saataisiin nousemaan tietokonemalleilla ”jääkiekkomailana”. Suoranaisia tiedeväärennöksiä on paljastunut (mm paljon mainostettu 97% konsensus; todellinen luku on vain 0,3%), mutta media ei ole näihin puuttunut. Ilmeisesti vihapuhe on vakavampi asia kuin sadat ja tuhannet hukkaan heitetyt miljardit.
7. Lopuksi
Ilmastonmuutos on aivan varmasti TOTTA.
Parempi sana olisi ilmaston vaihtelu. Sellainen on ollut käynnissä koko maapallon ilmakehän historian. Jo aikana ennen ihmistä, hänen kaudellaan, ja se tulee jatkumaan omien lakiensa mukaan ihmisen kadottua. Sitä ei voi estää! Ihminen on kuin valtamereen pudonnut hyttynen luonnonvoimien keskellä. Ajatellaanpa tsunameja, maanjäristyksiä, hirmumyrskyjä, aurinkotuulen myrskyjä, maahan osuvia asteroideja, supernovaräjähdyksiä. Vain rajoittamaton ydinsota olisi keino, millä ihminen saattaisi saada ilmastomme kohtalokkaasti pois raiteiltaan ainakin joksikin ajaksi.
Näin ollen ainut järkevä strategia löytyy sopeutumisesta muutoksiin, joita väistämättä tulee niin lämpenemisen kuin kylmenemisen suuntaan. Niitä ei ihminen hiilidioksidin vastaisella sodalla ja päästökaupoilla pysty mitenkään estämään.
Sitä paitsi mitä haittaa ihmiskunnalle olisi 1000-luvun lämpökauden tapaisista ihanneoloista? Lämpötila oli tuolloin +3 – +4,5 astetta nykyistä lämpimämpi, kun taas keskiajan minijääkaudella oltiin -1,5 astetta nykyistä kylmemmän ilmaston kourissa. Jääkausi tappoi varmasti, lämpökaudesta selvittiin helposti. Miksi nytkään +1,5 astetta olisi ”katastrofaalista” kaikelle elämälle?
Tässä vielä luettelona ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä:
- maan radan vaihtelut (eksentrisyys, akselikulma, presessio): jaksot 100.000, 41.000 ja 23.000 vuotta
- auringon aktiivisuuden muutokset, auringonpilkkujaksot, protuberanssien osuminen maahan
- galaktiset tekijät (sijainti kierteishaarassa, galaksin tasossa; kosminen säteily; komeetat, asteroidit, supernovat)
- laattatektoniikka: mannerten siirtyminen, kannaksien muodostuminen tai avautuminen, merien syvyys- ja laajuusmuutokset, vuoristot, tulivuoret, merivirtojen muutokset, termohaliinikierron muutokset
- vuorten rapautuminen: CO2 sitoutuu ilmasta karbonaateiksi meriin, merkittävin hiilikierron tekijä
- jäätiköiden dynamiikka (maan kuoren painuma, jään aiheuttama eroosio, tulvat, ilmavirtaukset)
- kasvillisuuden ja eliöstön vaikutukset: hiilen kierron osa
Ylikorostunut, uskonnon korvikkeen kaltainen vihreä ideologia on saanut eri luonnonsuojelujärjestöjen ja heitä edustavien muutamalla päivällä pikakurssitettujen nuorten ”ilmastovastaavien” asiantuntijoiden (WWF, Greenpeace, Elokapina jne) kanssa veto-oikeuden liian moneen elintärkeään asiaan. Poliittiset päättäjät ovat tiedon puutteessa ja lobbareiden johdattelemina päätyneet vääriin, kalliisiin ratkaisuihin. Esimerkkinä on uusiutuva energia. Mikään näistä (bioenergia, aurinkovoima, tuulivoima) ei vähennä päästöjä ja on epäluotettavaa, vaikeasti ja kalliisti varastoitavaa ja kuluttaa fossiilisia polttoaineita ja maapallon resursseja enemmän kuin mitä niistä sähkön arvona saadaan. Elintarvikemaissin jalostaminen polttoaineen etanoliksi on järjetöntä nälänhädän aikana. Pelkkä ”mäskin” tislaaminen kuluttaa suuret määrät energiaa, koska tarvitaan +82 asteen kuumennus.
Todellisilta asiantuntijoilta ei ole kysytty mitään, vaan heidät on jopa asetettu boikottiin eikä heidän julkaisujaan ole hyväksytty tiedelehtiin eikä IPCC:n raportteihin. Poliittinen vihreä paine (Mitä, vastustatko TODELLAKIN puhdasta uusiutuvaa energiaa?) ja oma etu (tuulivoimayhtiöt veroparatiiseissa) ovat menneet äänestäneiden kansalaisten eli yhteiskunnan edun edelle. Tehdyt päätökset ovat osoittautuneet katastrofeiksi niin kustannusten kuin ympäristönkin kannalta. Uusiutuvan energian lippulaivoja on ajanut karille mittavasta taloudellisesta tuesta huolimatta (esim Solyndra, Abengoa). Eniten uusiutuvaa energiaa (tuuli+aurinko: Saksa, Tanska) tuottavissa maissa CO2-päästöt per kW ovat kaikkein suurimmat ja kasvusuunnassa, samoin sähkön hinta. Oliko niin sanotusti ”fiksua” sulkea toimivat ydinvoimalat tsunamipelkoon vedoten?
Ainut positiivinen seikka on ollut se, että päästöpolitiikan myötä energiatehokkuus on parantunut.
Mutta: tämä olisi voitu tehdä suoraan oikealla nimikkeellä ja paljon edullisemmin ilman, että olisi aikaansaatu suuria kielteisiä vaikutuksia kansakuntien elämään ja vientiteollisuuteen eri maissa. Kuplan puhkaiseminen lähestyy, sillä kenelläkään ei ole enää varaa jatkaa tätä farssia. Huomattavat maat (mm Kiina, Japani, Brasilia) ovat sanoneet irti Kioton sopimuksen, USA Pariisin sopimuksen. Marrakeshista ja Pariisista ja muista IPCC:n kokouksista tulevilta päättäjiltä pitää kysyä:
Kuinka ilmasto voisi jäähtyä sillä että annetaan puhdasta rahaa kolmannen maailman valtioille tai rakennetaan sinne aurinkopaneeleita ja akkuja?
Pohjoinen maamme on erityisasemassa. Olemme lähinnä pohjoisnapaa asuva pieni kansakunta. Ilman lämmitystä täällä ei elä kukaan, ei ainakaan nykyinen väestömme nykyisen tasoista elämää. Kylmä sää tappaa varmasti, lämmin kausi on aina ollut maapallon kasveille ja eliöstölle helppo ja edullinen. Hiilijalanjälkemme (vaikkakin kirjoitetun perusteella turha termi: energiajalanjälki olisi parempi) kasvaa myös maahanmuuton myötä. Pikemminkin täältä pitäisi muuttaa energiansäästöä ajatellen lämpimämpiin maihin pakoon jossain vaiheessa varmasti tulevaa jääkautta. Paleoklimatologian mukaan lyhyet lämpimät jaksot ovat harvassa, ja pitkiä kylmiä jaksoja on varmasti tiedossa. Lisäksi lämpimillä elämälle edullisilla jaksoilla on ollut tapana päättyä jyrkkään kylmenemiseen. Siihen varautuminen olisi viisaampaa kuin järjetön lämpöjakson ”estäminen”.
Valtion velka on lyhyessä ajassa kasvanut erittäin paljon. Tarvitsemme kipeästi ulkomaan valuuttaa, mikä edellyttää kotimaassa toimivaa kilpailukykyistä vientiteollisuutta. Ellemme saa talouttamme tasapainoon, täällä tulee kaikille tulevaisuudessa hyvin kylmä. Tuolloin päästömme ovat toki nollassa. Sitäkö vihreät haluavatkin? Vientiteollisuuden energiansaannin tulee aina olla etusijalla.
Hiilen mustamaalaaminen ja järjetön käyttökielto tulee kumota. Hiili kiertää ja on aina kiertänyt luonnossa, eikä se ole dioksiinin kaltainen pysyvä, luonnoton kertyvä saaste. Meidän hiilivoimalamme ovat maailman puhtaimpia. Ne jopa puhdistavat ottoilmasta liikenteen päästöjä. Piipuista tulee vain vesihöyryä ja hiilidioksidia, jotka EIVÄT ole myrkkyjä. Kivihiilen käyttö sähkön ja kaukolämmön yhteistuotantoon on Suomen tapaiselle kylmälle maalle taloudellinen, suositeltava, ympäristöystävällinen ja kansakunnan edun mukainen. Suomen kokonaispäästöjen kiristäminen ei maapallon mittakaavassa auta mitään. Viiden miljoonan kansakunnan vaikutukset seitsemän miljardin tekemisiin eivät tunnu missään. Huomautettakoon vielä lopuksi, että miljoonan ja miljardin ero on kolme nollaa, ei vain yksi nolla. Asia ei aina ole selvä kun seuraa ilmasto- ja talousasioiden uutisointia ja median asiantuntijoiden kommentteja.
— — —
Tähän kirjoitukseen on koottu yli 20 vuoden ajalta ilmastouutisia niin lehdistä kuin netistä. Etenkin ulkomaiset tiedesivustot ovat olleet olennainen lähde. Viimeaikaisista kotimaisista lähteistä haluan tuoda esille
TkT Antero Ollilan, joka on ansiokkaasti käynyt läpi ilmastoon liittyviä asioita omassa ja Uusi Suomi-lehden blogeissa. Niistä saa selkeää matemaattis-fysikaalista faktatietoutta. Osa tämän kirjoituksen faktoista on hänen kirjoituksistaan. Alkuun pääsee tästä linkistä:
http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/218144-ilmastonmuutos-osa-1-elamme-ilmasto-optimin-aikaa
Paleoklimatologian osalta lähteenä on ollut:
Juha Pekka Lunkka: Maapallon ilmastohistoria (Gaudeamus, 2008).
Vihreän aatteen poliittisesta taustasta ja tieteellisyyden laadusta saa lisätietoa kirjasta:
Mikko Paunio: Vihreä valhe (Auditorium, 2015)
Hyviä lisälähteitä ovat kolme suomentamaani kirjaa, joista alla oleva linkki kertoo enemmän.
https://anttilehtniemi.nettisivu.org/suomennettuja-ilmastonmuutosta-kasittelevia-kirjoja/