Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) ja hiilenvastaisen sodan alku
Lähde: Rupert Darwall: Vihreä tyrannia, kappale 11: ”Ruotsi lämmittää maailman”, s.153-
Kiteytys: Ruotsin pääministeri Olof Palme oli hiilen vastaisen sodan ja IPCC:n isä. Hänen tavoitteensa oli tehdä Ruotsista ydinvoiman mallimaa. Tämä ei onnistunut, mutta hänen ideastaan syntynyt IPCC jäi elämään jatkaen hiilen vastaista sotaa ilman ajatustakaan korvata hiili ydinvoimalla.
Ruotsin taloudellinen tilanne oli 1970-luvulla länsimaiden huonoin, mitä vuoden 1973 öljykriisi pahensi. Vaaleissa 1973 ydinvoimaa vastustavan keskustan kasvu heikensi SDP:n valtaa haitaten Palmen tulevaisuusvisiota. Palmen kuningasajatus oli tehdä Ruotsista maailman johtava rauhanomaisen ydinenergian maa. Tämä olisi ollut selvä etu Ruotsin taloudelle ja teollisuudelle ja siten hyvinvoinnille. Idealla oli hyvät perusteet. Rakentamalla Ruotsiin uraanin jalostusketju oman maan malmista polttoaineeksi reaktoreihin ja edelleen loppusijoitukseen omaan kallioperään Ruotsista olisi tullut riippumaton tulevistakin öljykriiseistä.
Mutta miten saataisiin yleinen mielipide käännettyä suopeaksi ydinvoimalle?
Svenska Dagbladetin haastattelussa 1974 Palme toi kaikkien aikojen ensimmäisenä poliitikkona esille ”huolensa ilmastonmuutoksesta”. Puheen ydinsanoma on toistunut toistumistaan mediassa nykypäiviin saakka:
”Huomattavat asiantuntijat pelkäävät, että jos jatkamme edelleen samaa tietä kuin nyt, valtameret voivat tuhoutua, jäätiköt voivat sulaa ja ilmastossa tapahtuu muita muutoksia, jotka muuttavat elinolosuhteita äärimmäisellä tavalla.”
Palme yhdessä tiedeasiantuntijansa Bert Bolinin kanssa otti avuksi maanmiehensä, Svante Arrheniuksen vanhat hiilidioksiditutkimukset. Idea oli ajaa niiden avulla hiilen vastaista politiikkaa aivan samoin kuin aiemmin happosadekampanjassa. Fossiilisten polttoaineiden, etenkin hiilen käyttöä pitäisi siis vähentää ilmaston pelastamiseksi. Palmen suosikki, puhdas ruotsalainen ydinvoima olisi tässä pelastava enkeli. Bolin julkaisi useita hiilestä varoittavia tiedotteita. Ydinvoimateollisuus tuki Palmen kampanjaa 1976 vedoten siihen, että ydinvoimasta luopuminen pakottaisi Ruotsin käyttämään ”pahaa” hiilivoimaa. Palme ajoi kansanäänestystä ydinvoimasta. USA:n Three Mile Islandin ydinreaktorin onnettomuus ennen äänestystä oli vakava takaisku. Äänestyksessä Palmelle mieleinen vaihtoehto kuitenkin voitti. Ydinvoimaa käytettäisiin, kunnes realistiset uuden energian vaihtoehdot ovat käytössä.
Palme palasi valtaan vuoden 1982 vaaleissa. YK:n ympäristöjärjestön (UNEP) johtajaksi nousi Norjan entinen pääministeri Gro Harlem Brundtland, jolle Palmen Ruotsi lupasi tukensa hiileen ja ilmastoon liittyvissä asioissa. Kaiken aikaa taustalla toimi Palmen luottomies Bolin. Hän järjesti ilmastokokouksia, joissa muokattiin maaperää tulevalle IPCC:lle. Pienemmät, ”valittujen jäsenten” työryhmät kehittivät aihetta oikeaan suuntaan. Viimein Genevessä 1988 perustettiin varsinainen IPCC.
Palme sai surmansa salamurhaajan luodista 1986. Samana vuonna tapahtui vakava ydinonnettomuus Tsernobylissä, mikä vähensi ydinvoiman suosiota. IPCC:n kehitys jatkui Palmen kuoleman jälkeen omalla painollaan Bolinin ja hänen seuraajiensa ohjauksessa, Tavoitteista poistettiin vähin äänin Palmen alkuperäinen ajatus hiilen korvaamisesta ydinvoimalla. Tässä ”apua” tuli ympäristö- ja rauhanliikkeiden mielenosoituksista. Neuvostoliitto antoi laajaa tukea näille aktivisteille, mikä johti voimakkaaseen ydinaseiden ja samalla myös ydinvoiman vastustukseen lännessä. Liikkeiden edustajat, joissa oli mukana punaisia anarkisteja ja entisiä natseja, muodostivat vihreän puolueen ja pääsivät siten mukaan Saksan ja Euroopan politiikkaan. Vihreä vaikutus ulottui sittemmin myös IPCC:n toimintaan.
Voidaan spekuloida, missä olisimmekaan, jos Palmen visio ydinvoimalla toimivasta Ruotsista olisi toteutunut tuolloin. Malli olisi varmasti otettu käyttöön muissakin länsimaissa Suomi mukaan lukien, etenkin kun OPEC jatkoi öljyllä kiristystä.
Olisimme olleet jo vuosikymmenien ajan hiilivapaalla, päästöttömällä ydinvoimalla tuotetun sähköenergian ansiosta korkean elintason ja hyvinvoinnin maa.