Tuulivoimaa markkinoidaan puhtaana, ilmaisen tuulienergian lähteenä. Näemme mainoksia, joissa vakuutetaan siirtymisestä ”fossiilivapaaseen energiaan yhden sukupolven aikana”. Kuitenkin kaikki tuulivoimaan liittyvä tarvitsee suuret määrät materiaaleja, jotka on valmistettu, ei tuulivoimalla vaan nimenomaan fossiilisella energialla. Samoin asennus- ja huoltotyö vaativat fossiilista energiaa. Vesivoimala tuottaa energiaa vielä 100 vuoden iässä, esimerkkinä Imatrankosken voimalaitos. Uusimpien, sarjatuotettujen ydinvoimaloiden (Etelä-Korea, Shin Kori 1400MW) elinkaari on jopa 80 vuotta. Entä tuulivoimalat, joille on luvattu 30 vuoden tehollinen toiminta-aika.
USA:n Oregonissa Portlandin lähellä olevan tuulipuiston voimalan siipi irtosi. Katkenneet ja pudonneet pultit olivat ihmetyttäneet maanviljelijöitä, ja heillä on muutakin negatiivista sanottavaa tuulivoimasta. Kritiikkiä löytyy muidenkin maiden tuulipuistoista, vaikkei asioista aina uutisoida tarkemmin. Luemme ”romahtaneesta” tai ”kaatuneesta” tuuliturbiinista ikään kuin kyseessä olisi siisti, harmiton jonkin pylvään kaatuminen. Tulipaloista emme juurikaan saa tietoa ainakaan valtamediassa.
https://projects.oregonlive.com/wind-farms/
Kyseessä oli ison tuulipuiston 15-vuotias, vasta luvatun elinkaarensa puolivälissä oleva, vaatimattoman kokoinen Vestas V82, 1.65MW tuuliturbiini. Sen napakorkeus on 86 metriä. Lavan paino on 8 tonnia ja pituus 43 metriä. Artikkelista ilmenee, että ongelmia on ollut ruostuneiden ja katkenneiden pulttien lisäksi myös muidenkin osien irtoamisten, muuntajapalojen ja öljyvuotojen kanssa. Maaperään on valunut 3400 gallonaa eli 13 500 litraa vaihteiston ja muuntajan erikoisöljyä. Turbiinin toimiessa öljyä lentää pisaroina viljelmille ja työkoneille, kuten lavakuormurin kuva näyttää. Pohjavesien ja viljan kontaminaatiosta ollaan syystäkin huolissaan. Sähkön tuotto on jäänyt kauas tavoitteesta ja laskenut käyttövuosien myötä. Muidenkin valmistajien tuuliturbiineilla on samanlaisia vaikeuksia. Kun linkin koko artikkelin käy läpi, kuva puhtaasta tuulienergiasta saa likaisen sävyn.
Oregon on aivan USA:n länsirannikolla, joten merisuolan vaikutus lienee yksi korroosion syy. Tämä ei lupaa hyvää merialueen tuulipuistoille. Niissä voimalat ovat teholtaan jopa 14MW ja napakorkeudeltaan 260 metriä. Todellinen käyttöikä saattaa jäädä niilläkin alle puoleen. Miten ja kenen kustannuksella hajonneet voimalat puretaan? Rakennetaanko tilalle uusia, takuutyönäkö? Entä miten estetään öljyvuodot? Säännöllinen huolto, tiivisteiden tarkistus ja vaihto ja vuotojen puhdistus ei ole halpaa kuivalla maalla saati sitten avomerellä. Mainittakoon vielä, että 2MW-kokoluokan tuuliturbiini kuluttaa öljyä 200 – 800 litraa vuodessa. Suuremmat voimalat kuluttavat vastaavasti enemmän. Niiden roiskuttama öljy leviää pisaroina meren pinnalle. Vaihteistokatastrofin sattuessa koko öljymäärä, mallista riippuen 2000 – 3000 litraa, valuu mereen. Tässä olisi luonnonsuojelijoille kenttää. Löytyykö kiinnostusta, Greenpeace?
Kuva 1: Irronneen siiven paikka nasellissa. Huomaa öljyinen sisäpinta ja laakerikaulus
Kuva 2: Pudonnut siipi ja irronneen pultin löytäjä. Huomaa pulttien ruostuminen.
Kuva 3: Pellolla olleen avolava-auton konepelti. Samanlaisia pisaroita on vehnäpellolla.
Kuva 4. Tässä on 20 vuotta vanha tuulipuisto (Somerset). Tuotantoa ei ole ollut vuosikausiin. Omistaja ei ole korjannut romuja pois. Kenen vastuulla? Maanomistaja/vuokraaja?
— — —