Antti Lehtniemi 10.4.2024
Pikaisesti säädetyt lait ja juristien pilkuntarkka tulkinta astuvat kuvaan. Mikä voisikaan mennä pieleen?
Elokapina järjestää kesän alussa ”historian suurimman tottelemattomuuskampanjan”.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/1b913c99-100c-46e8-b62e-f6587953a278
”Elokapinan konkreettisina vaatimuksina on se, että hallitus noudattaa ilmastolakia”
YLE: https://yle.fi/a/3-12087241
”Ilmastokanteita vireillä monessa EU-maassa”
”Grande-Synthen kunta vetosi moniin eri lainsäädäntöihin: kansainvälisiin, kansalliseen, EU-sitoumuksiin, ihmisoikeusvelvoitteisiin ja Ranskan antamiin sitoumuksiin.”
Miten tähän on tultu?
Suuren maailman mallin mukaan meilläkin on jo kertaalleen (onneksi vielä tuloksetta) haastettu päättäjät siitä, että he eivät ole noudattaneet varsin vähäisen keskustelun ja pohdinnan jälkeen lukkoon lyötyjä ILMASTOLAKEJA. Lait valmisteltiin vihreässä innossa ”kaikki (paitsi perussuomalaiset) mukana” hyvän asian vuoksi. Harkintaa ja tarkempia kustannus-vaikutusanalyyseja vaativat hiljennettiin vihreällä argumentilla ”Mitä, vastustatko sinä ilmaston suojelua ja ilmastonmuutoksen torjuntaa?”
Kun laki on hyväksytty ja astunut voimaan, aletaan syyttää sen noudattamatta jättämisestä. Syyttäjinä ovat toki ulkoparlamentaariset ”päättäjät” kuten Greenpeace ja Elokapina, joko suoraan tai manipuloimiensa lapsiryhmien välityksellä.
Valitusasteiden juristit eivät voi tai saa palata itse lain pohjana oleviin asioihin, eli ovatko perusteet järkeviä, vaikuttavia ja todellisen tieteen mukaisia. Heidän tehtävänsä on vain katsoa, onko lain KIRJAINTA noudatettu vai ei. Niinpä heidän on helppo ja pakkokin antaa lausunto, ettei lakia ole noudatettu. On siis odotettavissa, että lukuisia aikaa ja rahaa kuluttavia oikeusprosesseja käynnistyy jatkossa kaikissa EU-maissa. Ja niistä kaikista on tiedossa langettava tuomio, josta vihervasemmisto ottaa kaiken ilon irti.
On hyvä myös huomata, että haasteita ja valituksia käsittelee myös EIT, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Eli kiistellyn konsensus-ilmastopolitiikan alaisia valituksia käsittelee ihmisoikeusjuristien vaan ei tieteeseen perehtyneiden lakimiesten ryhmittymä. Siksi päätös on ennalta arvattavissa kuten kysymys siitä, voiko Suomi toimia Shengen-sopimuksen edellyttämällä tavalla oman, EU:n ja NATO:n etujen mukaan palauttamalla Venäjältä tulevat kolmansien maiden asukkaat takaisin rajan tuolle puolelle.
Tämäkin sataa Kiinan, Intian ja muiden BRICS-maiden laariin. Siellä kelpaa hymyillä ja hykerrellä:
”Hölmöt eurooppalaiset sotkevat itse taloutensa ja antavat meille lyömättömät kauppaedut, me kun viis veisaamme kaiken maailman päästökaupoista ja Pariisin ilmastosopimuksista.”
Euroopan kunnianhimoisen vihreän talouden tulokset eivät vastaa vähäisimmässäkään määrin alueen ilmastopolitiikkaan jo käytettyjä, aina vaan kasvavia rahasummia ja aiheuttamaansa tuhoa. Tämä on pyhä lehmä, liitekuvan mukainen ”hukkapönttö”. Juridiikan kytkeminen ilmastopolitiikkaan ei asiaa muuksi muuta, onpahan vain lisäämässä kustannuksia ja haittaa taloudelle ja hyvinvoinnille.
