Huolestuttavaa: Mikromuovia on havaittu pilvissä ja sadevesissä
Antti Lehtniemi 8.7.2024
Ihmiskunnan luontoon päästämillä muovihiukkasilla on useita lähteitä, mutta alati kasvavaa tuulivoimaa ei tule tässä suhteessa unohtaa etenkään ilmakehän hiukkasista keskusteltaessa.
https://www.earth.com/news/plastic-rain-the-growing-threat-of-airborne-microplastics/
Nykyisten tuulivoimaloiden napakorkeus on yli 200 metriä, ja jopa 300 metrin korkuisia on tekeillä. Yksittäiset lavat ovat 100 – 120 metrin pituisia painaen yli 50 tonnia. Pyörivän tuulivoimalan lapojen kärkinopeus ylittää 250 km/h saavuttaen jopa 300 km/h nopeuden. Lapoja on jouduttu uusimaan jo 4-5 vuoden välein, sillä niiden etureunat kuluvat heti käyttöönoton alusta alkaen. Aivan uusikin lapa voi katketa, sillä tuulen voimakkuuden ja suunnan vaihtelun aiheuttama taivutusrasitus on huomattavan suurta.
Suuri nopeus ja ilman epäpuhtaudet (jääkiteet, hiekkahiukkaset, siitepölyt – myös linnut, lepakot ja hyönteiset) aiheuttavat lapoihin pieniä pintavikoja. Viat pahenevat tuulen voimakkuuden ja suunnan vaihtelun aiheuttaman lapojen taipumisen vuoksi. Samoin lämpötilan vaihtelu suurentaa halkeamia, jolloin muovihiukkasia vapautuu ilmaan. Alkaneet vauriot kasvavat ja sileä pintakerros hilseilee paljastaen alla olevan lasikuidun säikeet, kuten alla oleva kuva osoittaa. Tämä on tuttua lasikuituveneensä kiville ajaneelle.
Lapojen etureunan syöpyminen vastaa lentokoneen siipien jäätymistä: ilmavirtaus muuttuu pyörteiseksi vieden kantovoimaa, jolloin lentokone sakkaa. Tuulivoimalalle ilmavirtauksen pyörteisyys tietää tehon merkittävää alenemaa ja lopulta laparikkoa.
Virallisia lukuja on vaikea löytää, mutta on arvioitu, että yhdestä tuulivoimalasta (tai sen lavasta?) irtoaisi 100 kiloa muovia vuodessa. Korkeina rakennelmina ne levittävät mikromuovin ilmakehään hiukkasten kulkeutuessa ilmavirtausten mukana rajoista välittämättä. Toimiessaan tiivistymiskeskuksina ne vaikuttavat etenkin rannikkoseutujen sadantaan. Niinpä ei ole ihme, että sekä pilvissä että sadevesissä on tuulivoimaloidenkin mikromuovia.
Kun juomapullojen korkeista ollaan niin huolissaan, että EU on määrännyt ne kytkettäviksi kiinteästi pulloihin, tuulivoimaloiden muovia saa vapaasti levittää maa- ja merialueille Katri Helenan laulun sanoin ”Minne tuuli kuljettaa”. Periaate ”Joka saastuttaa – se maksaa” ei näytä pätevän vihreään energiaan, jolla on ilmeisesti pysyvä Monopolipelin ”Pelastut vankilalta”-kortti.
Ei tule myöskään unohtaa ikääntyvien voimaloiden ympäristöönsä pirskottamaa öljyä, kun tiivisteet alkavat vuotaa. Täysremontti onnistuisi vain purkamalla voimala osiinsa ja kuljettamalla osat tehtaalle kunnostettavaksi. Niinpä edullisin tapa on vain lisätä öljyä niin kauan kuin voimala jaksaa pyöriä ja tuotannosta saadaan jotakin irti. Pysähtynytkin voimala saattaa antaa kadonneen nimellistehonsa verran arvokkaita vuosittaisia ”päästöoikeuksia” omistajalleen. Aiemmassa kirjoituksessa oli asiaa öljyroiskeista. Otetaan tähän alkuperäisen uutisen yksi kuva malliksi:
Öljyroiskeet auton konepellille olivat tulleet yhdestä voimalasta vain 30 minuutin aikana. Entä miten paljon öljyä päätyy vuodessa maaperään (ruskeat täplät) ja vastaavasti meriin, kun otetaan huomioon kaikki maailman tuulivoimalat? Auton pesu kotipihalla ei ole sallittua taajamissa, koska öljyä voisi (siis auton ULKOpinnasta !!) päätyä pohjavesiin. Tuulivoimaloiden öljyä ja muovia sen sijaan saa levittää maastoon ja meriin, eikä Elokapina varmaankaan lähde kaduille istumaan ja vaatimaan korjausta asiaan.