YLE uutisissa 11.10.2024 kello 18:00 ympäristöviranomaiset esittivät huolensa, ettei Suomi pääse sopimiinsa ilmastotavoitteisiin ja tämä maksaa miljardeja. YLE:n nettisivut:
Suomen päästöt vuonna 2023 olivat 46 miljoonaa tonnia CO2 ja nielut vain 1,3 miljoonaa tonnia?? Päästöoikeuksia olisi ostettava niiden myyjiltä vuonna 2035 ainakin 19 miljoonan tonnin edestä!
On hyvä ottaa uudelleen esille NASA:n satelliittimittausten sanoma (liitekuva). Kun kaikki kasvillisuus lasketaan mukaan, Suomi on aina ollut ja on jatkossakin kiistaton hiilinielu, harvinaisuus EU-alueella. Siksi MUIDEN maiden pitäisi maksaa joka vuosi MEILLE hiilinielustamme.
Aiemmat hallituksemme ovat laatineet maailman tiukimmat ilmastotavoitteet. Tässä Suomi on kilpaillut muiden ”eturintaman” maiden kanssa, joista on hyvä ottaa esille Uusi-Seelanti. Maa on kahdesti kahden eri pääministerinsä kaudella sitoutunut erittäin kunnianhimoisiin päästövähennyksiin. Kummallakin kerralla kylmä todellisuus romutti tavoitteet. Jotta maa olisi päässyt tavoitteisiinsa sovittuna vuotena, koko yhteiskunnan budjetti olisi kulunut päästövähennyksiin ja -kauppaan. Muulle yhteiskunnan infralle (kasvatus, terveydenhuolto, turvallisuus ym.) ei olisi jäänyt dollariakaan. Todellinen ”Mission impossible”.
Yksikään merkittävä maa ei ole sitoutunut Suomen ja Uuden Seelannin tavoin näin koviin päästövähennyksiin. EU-alueen talousveturi Saksa on energiapulassaan pakotettu jatkamaan ruskohiilen käyttöä. Siitä huolimatta maan talouden syöksykierre syvenee ja teollisuus liputtaa ulos maasta. Mistä siis saadaan EU:lle taloudelle kipeästi kaivattu vetoapu ja Draghin ehdottamat tuhannet miljardit, joilla pitäisi kilpailla Kiinan ja USA:n kanssa? Suuret ja eniten hiiltä käyttävät maat Kiina, Intia ja muut BRICS-maat eivät meitä viisaampina ole hirttäytyneet utopistisiin päästötavoitteisiin, päästökaupasta puhumattakaan.
Yksi ilmastopolitiikan tuottoisimmista ideoista on useiden miljardien dollareiden liikevaihdon hiilipäästökauppa. Se tuottaa ennennäkemättömiä voittoja sitä hallinnoiville tahoille. Tämä on paljon helpompaa ja halvempaa kuin tuuli- ja aurinkovoima sekä bioenergia, mukaan lukien vetytalous. Päästökaupassa riittää minimissään veroparatiisista vuokrattu huone, työpöytä ja nettiyhteys – ja keksitty ilmastoagendaa noudatteleva vihreä idea. Muutama mukava ilmastoideologisen sisäpiirin toverikin on suureksi avuksi.
Katteettomia päästövähennysshekkejä ostetaan ja myydään kuten finanssikriisin edellä ”ilmavia” instrumentteja, futuureita ja optioita (joita päästöshekitkin ovat). Ostaminen on pakko, koska länsimaat ovat ”ilmastosakkojen uhalla” sitoutuneet ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kaiken lisäksi päästöoikeuksien määrää vähennetään ja niiden hintaa nostetaan vuosi vuodelta. Kysynnän kasvu on siksi taattu ja siten myös niillä rahastavien tulot.
Tavoitteena oleva utopistinen fossiilisista polttoainesta eroon pääseminen on täysin mahdotonta. Länsimaiden teollisuus ja hyvinvointi tuhotaan. On hyvä todeta taas kerran, että yli 30 vuotta jatketulla ilmastopolitiikalla sopimuksineen ja päästökauppoineen ei ole ollut mitään vaikutusta tasaisesti kasvavaan ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuteen.
Ainakin ”lääkitys” on väärä, vaikkei ”kuumepotilas” maapallon diagnoosia vielä asetettaisikaan kyseenalaiseksi.
Päästökaupasta on tavan takaa paljastunut suuria petoksia. Yksi esimerkki:
”Miljardien päästökauppapetosvyyhti oikeuskäsittelyyn Pariisissa”
Otetaan yksi vanha esimerkki metsittämisestä. Yritys myy päästöoikeuksia metsittämällä Saharan etelälaitaa. Paikallinen väestö istuttaa joka vuosi muutama tuhat taimea saaden palkakseen muutaman roposen. Seuraavien vuosien istutusmäärät lisätään edellisiin, jolloin myytävä päästöoikeusmäärä kasvaa. Mitään hiiltä sitovaa metsää ei ole kasvanut eikä kasva, sillä paikalla käyneet puolueettomat metsäalan asiantuntijat ovat kertoneet, että yksikään istutettu taimi ei näe seuraavaa sadekautta. Se joko kuolee kuivuuteen tai vuohet ja antiloopit syövät sen tuoreeltaan. Tällaiset päästöoikeudet ovat siksi puhdasta viherpesua ja petos, jolla ”hölmö” ostaja kiillottaa edistyksellisyyden kilpeään direktiivien pakottamana.
Emmehän me suomalaiset varmaankaan ole niin ”hölmöjä”, että maksamme EU:n omalaatuisilla, meille epäedullisilla kaavoilla asetettuja päästösakkoja vaatimatta tarkistusta, että päästövelvoitteet on laskettu oikeudenmukaisesti ja että ”hiilisertifikaatit” varmasti vähentävät ilmakehän hiilidioksidia? Itse asiassa koko päästökauppa pitää avata ja tehdä uudet laskelmat todellisten mittausten ja kasvumäärien perusteella ja jättää laskuissa käytetyt, meille epäedulliset keinotekoiset vuosirajat pois.
Tämä koskee myös ennallistamisdirektiiviä. On perin kummallista, että aikanaan metsästä tai suosta raivattu pelto voidaankin nyt ”ennallistaa”, ei istuttamalla metsää tai tukkimalla laskuojat, vaan kattamalla sadat hehtaarit aurinkopaneeleilla maassamme, jossa ne tuottavat talvella sähköä sadasosan nimelliskapasiteetistaan. Ja senkin keskipäivän parin tunnin aikana. Liitekuvassa tammikuun 2023 aurinkosähkön tuotto kertoo faktan.
”Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa”