Antti Lehtniemi 19.11.2022
Tieteen kuvalehdessä oli uutinen tutkimuksesta, jossa oli selvitelty yliopistoväen suhtautumista wokeen. Lainaus artikkelin lopusta:
>> […Woke-pisteitä saivat eniten humanististen aiheiden opiskelijat…]. Mittarissa on 15 väittämää, joiden kannattamisen tai vastustamisen perusteella selviää, kuinka voimakkaita ovat vastaajan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden asenteet. Kantaa on otettava muun muassa seuraaviin väitteisiin: Valkoihoinen ei voi ymmärtää, miltä tummaihoisesta tuntuu ja Transnaiset olympialaisissa eivät edistä naisten oikeuksia.
Lahtinen toteutti asennemittauksensa Turun yliopiston henkilökunnalle ja opiskelijoille. Tutkimukseen osallistui lähes 850 ihmistä. Osallistujat vastasivat myös ahdistusta, masennusta ja onnellisuutta kartoittaviin kysymyksiin.
Kävi ilmi, että korkeat woke-pisteet saaneilla opiskelijoilla oli 71 prosenttia enemmän ahdistuneisuutta, 39 prosenttia enemmän masentuneisuutta ja lähes seitsemän prosenttia vähemmän onnellisuutta kuin matalat woke-pisteet saaneilla. Tutkimusta ei ole vielä vertaisarvioitu. Esijulkaisu on Psyaxiv-palvelussa.<<
Tämän tutkimuksen tulos on mielenkiintoinen. Pitäisikö yhteiskunnan alistua pienen, äänekkään ja oirehtivan, oman ideologiansa sokaiseman vähemmistön tahdon ja tavoitteiden alle? On hyvä muistaa, että woke-ideologia kumpuaa kulttuurimarksilaisesta ajattelusta, joka tavoittelee valtaa. Kun tällaista leimaavaa, syyttävää ja alistavaa politiikkaa tulee kaikista mediakanavista, kyseessä on kansalaisten aivopesu. Kumarra nöyränä ja hyväksy, niin kelpaat meille. Tosin vain toistaiseksi, kunnes keksitään uutta kumarrettavaa sinulle.
Kumarteleminen ei siksi auta. Kun pahalle antaa pikkusormen, koko käsi menee jatkossa. Apua saadaan vain tuomalla esille tällaisten aatteiden todellinen tausta, onttous ja epärealistisuus. Pitää kertoa selvästi, että ”aatekeisarilla ei ole vaatteita” ja paljastaa tilanne kansalaisille. Kun tällaiset ajatusrakennelmat kuitataan hymyllä ja naurulla mahdottomina, palautuminen reaalimaailmaan voi alkaa. Tämä on eduksi niin aatteen kannattajille kuin propagandan kohteille. Alla on malliksi eräästä blogista lainattu humoristinen kertomus siitä, mitä woke-ideologia monine sukupuolineen voisi pahimmillaan saada aikaan.
Lähde: Kansalainen-blogi 1.11.2022, linkistä Ilkka Forstenin kommentti:
— — —
Minulla on nyt ongelma. Aloin syömään koirankeksejä, koska olen mieltänyt itseni jo pitkään dobermanniksi, vaikka alkuun olin labradorinnoutajan sekä villakoiran risteytys. Teini-iässä olin pitkään mäyräkoira, sitten pystykorva ja puberteetin loppuvaiheessa vahvasti Irlannin setteri, siis seisova lintukoira. Käsitteenä tämä lintu / koira sekoitti pakkaa, sillä mieltymykseni syödä auringonkukan siemeniä sekä tarve haukkua ohikulkevat autot syöksi minut ahdistukseen.
Kallonkutistajan luona minulle selvisi että on ihan oikein ja viisasta identifioitua sekä että versioksi, sillä näin säilytän itselläni mahdollisuuden myöskin lentää, jos kyllästyn jolkottelemaan metsissä. Söin siis auringonkukkaa ja koirankeksejä vuoron perään, harjoittelin intensiivisesti atavistista lentohaluani hyppimällä navetan katolta pellolle, ja sitten taas juoksin kanalauman perässä täysi ”seisonta” päällä. Koirankeksit tuottivat alkuun odottamattoman sivuvaikutuksen. Tunsin jatkuvaa tarvetta kus***a vastaan tuleviin sähkötolppiin ja liikennemerkkeihin. Sama kallonkutistaja neuvoi että voin suorittaa asiani myöskin lentäessäni, ja niin kaarsin mieli huojentuneena kaupungin yllä pruikautellen guanoa peltikatoille. Kerran olin lähellä joutua toiseutetuksi, kun en havainnut ajoissa sorsastajia joiden tähtäimeen jouduin. Vältyin täpärästi kohtaloltani heittämällä immelmannin ja vaakakierteen sekoituksen metsästäjien yllä. Hiukan irtosi pers***ulkia lennon loppuvaiheessa, sillä tuolloin ei vielä käytetty mitään tekemättömiä rautahauleja lyijyn korvikkeena.
Tämä vaihe oli siis ohimenevä, ja niin hakeuduin korjausleikkaukseen jossa siipeni typistettiin, mutta häntääni pidennettiin. Sain ohjeen syödä vain Hau Hau koirankeksejä ja jättää auringonkukan siemenet vähemmälle, tai kokonaan pois. Vieroitusoireet olivat hirvittävät, olinhan ollut pitkään riippuvainen jyvistä ja kuivamuona mitä koirana sain, takkusi ikävästi, sillä raateluhampaani olivat vasta kehittymässä. Ollessani sittemmin eräässä kennelissä jossa tutustuin bulldogin kanssa, opin miten pitää toimia kuivamuonan suhteen. Yhdessä ulvoimme kuuta syysöinä, ja kennelin omistajan hermot pettivät lopulta josta seurasi että saimme jauhelihaa sekä kuivattuja siansorkkia. Tällöin ilmeni että bulldog olikin muslimi, ja siansorkat eivät sopineet hänelle. Minulle tarjoutui tilaisuus syödä ylen määrin sikaa, ja niin huomasin olevani enemmän sika kuin koira. Otin yhteyttä eläintensuojeluyhdistykseen joka kiirehti pelastamaan minut kennelistä. Tuolloin ehdin jo varttua teini-iästä aikuisuuteen, josta seurasi uusi dilemma. Yhtenä aamuna herätessäni tajusin mitä olen. Olen sikamainen koira, joka haluaa lentää lentolupakirjan edellyttämällä tavalla, ja että sukupuoleni oli väärä.
Tällöin SETA otti minun yhteyttä, ja kehotti menemään korjausleikkaukseen sillä olin alkanut tuntemaan vahvaa kiintymystä naisiin. Se olisi ollut täysin luonnotonta, sillä kuulin että miehetkin voivat synnyttää. Nyt olen hyvin onnellinen. Minulla on korjausleikkauksen jälkeen siivet, häntä, kärsä sekä jonkinlainen ulkoinen synnytin takaraivossa ja aistin vetovoimaa Pekka Haavistoa kohtaan. Mikäli suomi kohtelee minua toiseuttavasti, muutan Espanjaan, tai valitan korkeimpaan EU elimeen kaikista niistä vuosista, joita olen joutunut elämään täysin väärässä persoonassa suvaitsemattomien moukkien keskellä. Kertokaa te oma elämäntarinanne, olen kiinnostunut kuulemaan vertaisryhmän kokemuksia ja sen, miten te olette päätyneet Espanjaan ?
— — —