Alumiinitehdaskin Suomeen datakeskusten lisäksi
Antti Lehtniemi 30.5.2026
Suomeen on tulossa alumiinitehdas lukuisten datakeskusten lisäksi. Meillähän sähkö on halpaa ja vihreää sähköä riittää kaikille tulijoille. Näin ainakin lähes päivittäin vakuutellaan. Mutta missä ovat laskentataitoiset tuotantotalouden ja sähköalan diplomi-insinöörit, joiden toivoisi ottavan objektiivista kantaa näihin valtavasti sähköä kuluttaviin suunnitelmiin?
Alumiinitehdas nielisi projektin energiapartnerina toimivan Fortumin mukaan vuodessa seitsemän terawattituntia sähköä. Se vastaa Olkiluoto 1:n tai Olkiluoto 2:n vuosituotantoa.
-Sähkön kulutus on erittäin suurta, ja sitä pitää saada 24/7/365 periaatteella, jotta alumiinin tuotanto olisi kannattavaa. Australiasta löytyy esimerkki kahdeksan vuoden takaa.
-Vapaa käännös ja tiivistelmä:
Alumiinitehtaalla on suuria vaikeuksia sähkön hinnan noustessa jopa 14 000 dollariin MW/h. Pilvisyys vähentää aurinkovoiman tuottoa, ja kuumana kesäaikana tuulivoima tuottaa huonosti. Luotettava hiilivoima on ajettu ilmastosyistä alas, ja hiilivoimaloita on jopa purettu (Vrt. Inkoo!)
Tomagon alumiinisulatto kuluttaa noin 10 % osavaltion (NSW) sähköstä. Sähkön korkean hinnan vuoksi tuotanto muuttuu vahvasti tappiolliseksi. Siksi tehdas on joutunut katkomaan toimintaansa, koska verkossa ei ole ollut riittävästi vakaata varavoimaa.
MUTTA: Tehdas voi olla ilman sähköä enintään kolme tuntia, sillä muutoin prosessin massa jähmettyy. Vauriot ovat pysyviä ja erittäin kalliita. Uunien uudelleen sulatus ei onnistu, joten ainut korjaus on purkaa jähmettynyt uuni ja rakentaa viereen uusi.
Miten meillä vihreää sähköä riitti esimerkiksi tämän vuoden alun 5 viikon pakkasjakson ja kaamoksen aikana, kun ei tuule eikä paista aurinko? Vaihtoehtoja alumiinitehtaalle:
-Datakeskukset ajetaan alas, sillä ne eivät tuhoudu seisakissa kuten sulatto kylmetessään.
-Alumiinitehdasta ajetaan vain panoksittain, eli uuni valutetaan tyhjäksi sähkön ollessa liian kallista tai kun sähköä ei ole saatavissa riittävästi. Tuotanto kärsii, sen mukana kannattavuus.
JOS sulaton sähkösopimuksissa ei ole ns. force majeur– ehtoa, sähkön myyjä joutuu ostamaan etenkin sydäntalvella sitoumuksensa mukaan valtavan, yhden ydinvoimalan tuottaman sähkön muualta hinnalla millä hyvänsä tehden tässä rajut tappiot. Sähköä käyttävä suomalainen maksaa omasta sulattoon ja datakeskuksiin verrattuna mitättömän pienestä kulutuksestaan huippuhinnat ”varttituntien” tahdissa. Sähkön riittävyys ja edullisuus ei vaikuta olevan ”valtion suojeluksessa kansalaisten eduksi”.
Vuoden 2032 motto saattaakin (toivottavasti ei…) olla:
”Me ei taidettukaan tienata tällä…”