Tämä sopii jatkoksi aikaisempaan uutiseen mikromuovista ja öljystä, sillä tuulivoimaloista irtoaa myös varsin suuria kappaleita. Vaurioituneet ja kuluneet tuulivoimalat päästävät luontoon monenlaisia aineita, joista yksikään virallinen taho ei näytä olevan kiinnostunut. Nyt kyse on ”makromuovista”, jota päätyy mereen merituulivoimalan lavan katketessa. Kyseinen General Electric’in:n valmistama maailman suurin 13 MW:n tuuliturbiini oli aivan uusi ja vasta koekäyttövaiheessa.
Katkenneesta lavasta putoaa kookkaita muovin ja lasikuidun kappaleita pienemmän silpun lisäksi. Silppua sekoittuu veteen ja kertyy pohjalle. Vaarana on aineiden kertyminen ravintoketjuun (mm ftalaatit).
https://nantucketcurrent.com/news/vineyard-wind-reports-turbine-blade-damage-in-offshore-incident
”Vineyard Windin merituulipuiston tuulivoimalan rikkoutuneen lavan palasia on huuhtoutunut Nantucketin etelärannikolle. Nantucketin asukkaat raportoivat rannoille ajautuneista vihreistä ja valkoisista vaahtomuovikappaleista sekä suuremmista lasikuituosista … Liittovaltion hallitus sulki tuulipuiston ’toistaiseksi’ lisätutkimusten ajaksi.”
Yllä on yksi kuva rannalta. Suosittelen linkin avaamista, sillä uutisen kuvista paljastuu, kuinka paljon materiaalia ajautui rannalle vain yhden yli 100 metriä pitkän lavan tyviosan katketessa. Kunhan Merenkurkun merituulipuistot aloittavat toimintansa, Kalajoen rantalomailijoille saattaa olla tiedossa samanlaisia yllätyksiä. Kristiinankaupungin tuulivoimaloiden laparikot tapahtuivat ”onneksi” (!) maalla:
https://www.youtube.com/watch?v=hQnWAbu-s3I&ab_channel=KaiYlikoski
Kenen vastuulla on rannan puhdistus? Meressä ajelehtivaa ja pohjaan vajonnutta silppua ja mikromuovia on mahdoton ottaa talteen. Kuinka monta merituulivoimalaa tuhansista rakennetuista on jo vaurioitunut? Koska tämä tapahtuu kaukana näköpiirin ulkopuolella ”pois silmistä – pois mielestä”, viranomaiset ja tuulipuiston omistajat vaikenevat, ellei osia ajaudu rannoille. Luontojärjestötkin ovat tässä asiassa hiljaa – valitettavasti.