Entiset ympäristöministerit vetoavat ilmastolain puolesta – mukana oppositio- ja hallituspuolueiden edustajia
YLE: 22.2.2025 https://yle.fi/a/74-20145380
” Joukko entisiä ympäristöministereitä on julkaissut avoimen kirjeen, jossa he vetoavat hallitukseen, ettei ilmastolakia saa heikentää. Kirjeen ovat allekirjoittaneet aiemmin ympäristöministereinä toimineet Krista Mikkonen (Vihr.), Jouni Backman (SDP), Kaj Bärlund (SDP), Jan-Erik Enestam (RKP), Pekka Haavisto (Vihr.), Satu Hassi (Vihr.), Emma Kari (Vihr.), Ville Niinistö (Vihr.), Maria Ohisalo (Vihr.), Sirpa Pietikäinen (Kok.), Kimmo Tiilikainen (Kesk.) sekä Stefan Wallin (RKP). Kirjeen allekirjoittajien mukaan ilmastolakia ei pitäisi avata ja vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoite täytyy pitää ennallaan. – Ilmastolain avaaminen ja hiilineutraalisuustavoitteesta luopuminen olisivat vahingollisia päätöksiä ilmaston sekä Suomen kansainvälisen maineen, luonnon ja elinkeinoelämän kannalta, kirjeessä sanotaan.”
Tässäkin asiassa tulisi ensisijaisesti ottaa huomioon realiteetit ja oikeat laskelmat.
Ensinnäkin 35 vuotta jatketulla kansainvälisellä ilmastopolitiikalla ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta tasaisesti kasvavaan ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen eikä päästöihin! Liitekuva kertoo tuloksien olemattomuudesta. CO2-pitoisuus kasvaa saman loivan paraabelin mukaan kuin aikana ennen ilmastosopimuksia ja päästökauppaa.
Todelliset päästömäärät esimerkiksi luotettavalta Our World in Data– sivustolta kertovat tosiasian: Suomen osuus maailman päästöistä on vain 0.09 prosenttia.
Kiinan päästöt ovat (11396 jaettuna 365 päivällä ja edelleen 24 tunnilla) 1,3 miljoonaa tonnia tunnissa! Suomen vuosipäästöt ovat 36,1 miljoonaa tonnia. Jakolasku 36,1:1,3 kertoo, että
Kiina päästää 28 tunnissa Suomen vuoden päästöt!
Kiina, Intia ja muut BRICS-maat rakentavat jatkuvasti lisää hiilivoimaa. Ne rakentavat myös tuuli- ja aurinkovoimaa, mutta hiilivoiman lisäksi, ei korvaamaan hiilivoimaa, kuten lännessä. Voimme tuhota kansamme elinmahdollisuudet noudattamalla pilkuntarkasti järjetöntä ilmastolakia ja maksamalla esimerkiksi laskennallisista metsien päästöistä. Maineemme ei kärsi, vaikka siirtäisimme ilmastotavoitteemme Kiinan tavoin vuoteen 2060, sillä yksikään merkittävä maa ei ole sitoutunut meidän aikatauluumme eikä ole lähelläkään lupaamiaan vähennyksiä. Johtopäätös:
Teimmepä mitä tahansa, ilmakehään ja päästöjen määrään Suomi ei voi vaikuttaa.