Elämme varsin kylmää talvea. Tuulivoimaloiden lavat jäätyvät, ja tuuli on heikkoa. Auringonpaiste on niukkaa, ja sekin vähä saadaan vain keskipäivällä. Vihreät laitteet eivät tuota sähköä nyt, kun tarve on suurimmillaan. Ennusteiden mukaan kylmä jakso saattaa ulottua maaliskuulle. Miten tästä selvitään?
Missä ihmeessä on ilmaston lämpeneminen? Aikaisempi kirjoitus avaa asiaa:
https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2022/01/23/hiilidioksidin-lammitysvaikutus-onko-sita-vai-ei/
”IPCC:n AR4-raportissa (s.750) kuvataan hiilidioksidin vaikutusta lämpötilaan. Tämä on ilmastonmuutosteorian ja ilmastomallien peruskivi. Raportin teorian mukaan CO2 estää pitkäaaltoisen lämpösäteilyn pääsyä avaruuteen, jolloin osa säteilystä palaa lämmittämään maan pintaa. Yölämpötilat nousevat päivälämpötiloja enemmän, jolloin päivä- ja yölämpötilojen välinen ero kaventuu suhteessa CO2-pitoisuuden kasvuun.”
Hiilidioksidin pitoisuuden kasvu vaikuttaisi siis samoin kuin pilvisyys korvaten kirkkaalla säällä pilvien puuttumista. Näin talvet ja etenkin talviyöt olisivat sitä lämpimämpiä, mitä korkeampi ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on.
Kuitenkin pilvetön yö tietää edellenkin Lapissa -35…-40 asteen pakkasöitä, vaikka hiilidioksidipitoisuus on noussut 40 vuodessa 340 ppm:sta 420 ppm:aan, eli 24 prosenttia.
Osa lukijoista muistaa 40 vuoden takaisen tilanteen. Tuolloin vuonna 1986 oli pitkä kova pakkasjakso, ja koettiin kolme ankaraa talvea. Asuin tuolloin Imatralla, ja siellä 5 viikon ajan pakkanen oli aamulla -32 C ja töistä palatessa ”vain” -27 C.
Ilmaston syklinen vaihtelu on kauan tunnettu ilmiö, eikä sitä ole kasvava hiilidioksidin pitoisuus miksikään muuttanut. Kun ilmastohistoriaa katsotaan taaksepäin, 40 vuoden jaksollisuus (+/- 5–6 vuotta) on täysin selvää.
2026 Nykyhetki
1986 Kovan pakkasen 3 vuoden jakso pohjoisella pallonpuoliskolla
1943 Stalingradin pakkaset ja Saksan armeijakunnan tuho
1914 Ensimmäisen maailmansodan vaikeat rintamaolosuhteet
1864 Kuolonvuodet, jolloin kolmessa vuodessa kuoli 200 000 suomalaista
Tästä kauemmas mentäessä pienen jääkauden (n. 1250–1750) vaikutus peittää alleen jaksollisuuden. Tämän jääkauden tuhoista on pitävä todiste. Alaskan sulavien jäätiköiden alta paljastuu havupuiden katkenneita tukkeja ja kantoja. Radiohiiliajoitus osoittaa niiden olevan 1000–1200 vuotta vanhoja. Ne ovat kasvaneet keskiajan lämpimän kauden aikana, ja pienen jääkauden lumimyrskyt katkoivat rungot ja hautasivat ne vasta tuolloin muodostuneen jäätikön alle.
Seurattaessa tämän sydäntalven lumimyrskyjä (Kamtsatka, Itä-Siperia, Alaska, USA:n itä- ja koillisosat, Kanada; mukaan lukien myös Portugalin, Espanjan, Italian ja Balkanin myrskyt), saattaa olla, että edessä on nykyisen lämpimän jakson taitekohta. Kun katsoo alla olevan liitekuvan vihreällä korostettuja lämpimiä jaksoja, on hyvinkin mahdollista, että myös nykyinen ”pelottava ja tuhoisa” lämpeneminen taittuu aikaisempaan tapaan nopeaksi kylmenemiseksi (punainen viiva).
Kumpaan kannattaisi varautua? Muistettaneen, että kylmä tappaa 17 kertaa enemmän kuin helleaika, myös lämpimissä maissa.
