Toistaiseksi ei ole julkaistu tietoja siitä, miten pääosin ulkomaisessa omistuksessa olevien tuuli- ja aurinkopuistojen sopimukset on laadittu meillä. Kun valtio eli veronmaksajat joutuvat käyttämään julkista rahaa ainakin kantaverkkoon, asioiden tarkka tunteminen ja avoimuus ovat tärkeitä, ja kysymyksiä [1] on saatava esittää. Kuntapäättäjien asiantuntemus ei välttämättä ole riittävää. Liikesalaisuuteen vetoaminen ei saa olla ehdoton este. Esimerkiksi Englannissa sopimuksissa on veronmaksajille erittäin kallis ehto, jonka kustannukset ovat suuret ja kasvavat merkittävästi vuosittain. Jos tuulee niin paljon, ettei kaikki tuulisähkö mahdu valtakunnan verkkoon, tuulipuistot saavat korvausta siitä, että lepuuttavat voimaloitaan [2]. Näin verkko ei kaadu sähkön ylitarjonnan vuoksi. The Telegraph:
Ulkomaalaiset yhtiöt ansaitsevat miljoonia tuulivoiman seisakeilla ja kaasun varavoimalla
Esimerkiksi Skotlannissa on liikaa tuulivoimaa, ja siirtoyhteys Englantiin on kapasiteetiltaan rajallinen (Suomen kantaverkko on myös ahdas, ja Fingrid suunnittelee miljardien investointia). Sen sijaan toisilla alueilla on sähköstä pulaa, jolloin on pakko samaan aikaan käynnistää kallista kaasulla toimivaa varavoimaa, josta usein juuri samat ”lepuuttavat” ulkomaiset yhtiöt saavat hyvät rahat.
Toki poliitikot syyttävät englantilaisten korkeaa sähkön hintaa kaasuvoiman kalleudella, peittäen juurisyyn, vihreän sähkön aiheuttaman ongelman.
Valtaosa seisontakorvauksista maksettiin suurille ulkomaalaisille yrityksille, joista tärkeimmät ovat SSE, 138 miljoonaa puntaa; Ocean Wind, 92 miljoonaa; Ranskan valtion EDF, 25 miljoonaa; Scottish Powerin omistaja espanjalainen Iberdrola, 13 miljoonaa. Kaasukäyttöisestä varavoimasta ansaitsivat SSE 179 miljoonaa; EP UK 92 miljoonaa; Saksan Uniper 131 miljoonaa; Vitol-ryhmän VPI 89 miljoonaa ja Intergen 88 miljoonaa puntaa.
Aurinkovoimaa kiusaa täsmälleen sama ongelma: liika aurinkosähkö on haitta. Akkuvarastot ovat kalliita suhteessa kapasiteettiinsa, joten sähkö pitää kuluttaa jossakin.
”Aurinkovoiman hulluutta Saksassa: Gigawattituntien edestä veronmaksajien tukemaa sähköä viedään ulkomaille ilmaiseksi”
Maan massiivinen aurinkosähkön ylituotanto on johtanut suuriin ongelmiin. Näin käy etenkin keskipäivällä, jos aurinko paistaa ja kysyntä on vähäistä. Kaikki ylijäämäsähkö siirretään muihin maihin – veloituksetta! Tällainen järjettömyys on mahdollista vain, koska idealistiset poliitikot ohjailevat energiapolitiikkaa, josta eivät ymmärrä mitään. Vuonna 2023 negatiivisten hintojen osuus aurinkovoiman tuotannosta oli keskimäärin 18 %, toukokuussa peräti 31 %.
Toisaalta tyynen tai pilvisen jakson aikana Saksan on pakko ostaa kovalla hinnalla ydinsähköä Ranskasta ja vesisähköä Norjasta (joka ei enää haluaisi toimia Saksan varavoimana, koska kotimaan sähkön hinta on tämän vuoksi noussut veronmaksajien kipurajalle).
Olisiko meillä hyvä pysähtyä ja käydä koko uusiutuvan energian viidakko läpi tiheällä kammalla? Muiden maiden virheistä oppiminen tulee vielä tässä vaiheessa halvemmaksi, ennen kuin Suomen maaperää on ”ennallistettu” tuhansilla hehtaareilla uusia tuuli- ja aurinkopuistoja ja datakeskuksia.
Toistetaan aiemmin esitetty fakta:
Kiina päästää 28 tunnissa Suomen vuoden hiilidioksidipäästöt
— — —
[1] Vastauksia odottavia kysymyksiä ovat esimerkiksi:
- Kompensoidaanko tuuli- ja aurinkopuistoille tuotannon menetys, jos Suomen sähköverkko ei pysty ottamaan vastaan niiden sähköä
- Osallistuvatko ulkomaiset tuuli- ja aurinkosähkön tuottajat kantaverkon kustannuksiin ja laajennuksiin niiltä osin, jotka tehdään niiden tarpeisiin
- Osallistuvatko tuuli- ja aurinkosähkö varavoiman kustannuksiin ja verkon vakauden ylläpitoon tarvittaessa vähentämällä tuotantoaan
- Korvaavatko ne perinteisen sähköntuotannon menetyksiä sen vähentäessä tuotantoaan tuuli- ja aurinkosähkön tieltä
- Onko varmistettu, että purku- ja muut ympäristövastuut toteutuvat. Tuulipuistojen edelleen myynti, eri toimintojen yhtiöittäminen ja purkuvarausten riittämättömyys ovat selviä riskejä.
[2] Mediassa oli jo vuosia sitten uutinen, että Englannilta lepuutuskorvauksen saaneet merituulipuistot saattoivat kuitenkin pitää myllynsä käynnissä ja myydä sähkön ”alas” Eurooppaan, jos siirtolinjoissa oli kapasiteettia ja sähkölle kysyntää. Vain Englanti kytkettiin irti. Tämä on näille yhtiöille erittäin edullista: rahaa tulee kolmelta suunnalta: Lepuutus tuottaa rahaa, ”lepuutetun” sähkön myynti tuottaa rahaa ja kaasusähköstä saa hyvän hinnan.