The Grip of Culture: The Social Psychology of Climate Change Catastrophism

Andy A West

 https://www.thegwpf.org/publications/climate-catastrophism-and-the-grip-of-culture/

Maailmassa on vaikuttanut jo yli 30 vuoden ajan ilmastokatastrofikulttuuri, joka raivaa jatkuvasti lisätilaa länsimaiden nykyisen kulttuurin sisältä. On erittäin tärkeää tiedostaa, että ilmastonmuutosliike on kulttuurinen kokonaisuus, ei tieteellinen ohjeisto.

Huom. Kirja ei ole mielipidekirjoitus, vaan erittäin laaja tieteellinen tutkimus. Sen lukeminen on kirjan laajuuden lisäksi varsin haastavaa käsitteiden, tilastojen ja sanaston vuoksi. Lisätietoja on tiivistetyn kirjan liitteissä, ja tähän pitää vielä lisätä linkit laajoihin lähdetietoihin ja niiden lähteisiin. Kirjan tekijä on käyttänyt teokseensa useita vuosia. Tukenaan hänellä on ollut asiantuntijoita. Kirjan luvuista on ollut vuosien mittaan useita osajulkaisuja eräillä nettisivuilla. Nyt julkaistu kirja on kooste näistä täydennettynä tilastoilla ja teoreettisella osuudella.

Koska kirja on tekijänoikeuksien alainen, en voi lainata suomentamaani osaa. Sen sijaan voin liittää alle havaintoja kirjan sanomasta toivoen, että ne innostavat muitakin lukemaan koko kirjan. Etenkin toivon, että sosiaalipsykologiaan, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan perehtyneet henkilöt tutustuisivat teokseen. Kirjan voi lukea yllä olevasta linkistä, josta pääsee myös liitteisiin ja viitteisiin. Kirjan kokonaan kääntäminen olisi valtava urakka verrattuna aiempiin kolmeen suomennokseeni. Siksi jää muiden asiasta innostuneiden aktiivisuuden varaan, saadaanko kirja koskaan suomen kielelle vai ei.

Kirjan antamia ja herättämiä ajatuksia:

Kulttuuritarinat sisältävät tyypillisesti olemassa olon uhan joillekin ihmisille tai jopa koko ihmiskunnalle. Uhat ovat välttämättä perusteiltaan aina vääriä, sillä vain näin kulttuuri säilyy ja elää elämäänsä. Jos tarinan todistetaan olevan totta tai uhka torjutaan, kulttuuri romahtaa. Silloin uskovat joutuvat etsimään uuden irrationaalisen kohteen palvonnalleen.

Tunteisiin vetoava kerronta on kriittistä kulttuurikokonaisuuksien ylläpidolle ja leviämiselle. Erittäin voimakkaita tunteita herättävä ilmaston katastrofikertomus on jyrkässä ristiriidassa tieteen valtavirran kanssa. IPCC:n tieteelliset, pitkät 2000- 3000 sivun raportit eivät kerro minkäänlaisista uhkaavista katastrofeista edes siinä vaihtoehdossa, jossa luovumme päästökaupasta ja jatkamme fossiilisten polttoaineiden käyttöä ”täysillä”.

Sen sijaan yhteenvedot päättäjille (Summary for Policymakers) poikkeavat jyrkästi raporttien todellisesta sanomasta. Yhteenvedoissa viljellään katastrofeja ja uhkakuvia, joita media vielä voimistaa. Oikea tiede likaantuu samalla ilman omaa syytään. Sen objektiiviset ilmastotieteilijät uskaltautuvat puolustajiksi vasta eläkeiässä, jotta eivät joudu hylkiöiksi ja menetä virkaansa.

Ilmastokatastrofin kulttuuritarina ei näytä purevan Kiinan eikä Intian kulttuureihin, minkä luulisi herättävän länsimaiden päättäjien huomiota. Hiilenvastainen sota on satanut ja sataa Kiinan laariin.

Maailmanlaajuinen yksimielisyys globaalista ilmastokatastrofista on ryhmäpetos, tarina, satu. Tarinan hengissä pitämiseksi siitä pitää kehittää tehokkaampia muunnoksia, mikä laajentaa sen vaikutusalaa. Ilmaston lämpenemisen tilalle otettiin ilmastonmuutos, joka yhdessä ”sään äärevöitymisen” kanssa mahdollistaa aivan kaikenlaisten muutosten liittämisen ilmastonmuutoksen syyksi.

Katastrofikertomusta edistävät kaikki poliittisen vallan tasot. Katastrofikertomuksella on erittäin laaja virallinen tuki. Sitä tukevat YK:n johtavat henkilöt, kansainvälisten laitosten päälliköt, valtioiden johtajat ja alemman tason päättäjät. Näyttää siltä, että korkeaan virkaan ”vihreälle oksalle” päästäkseen täytyy olla ”ilmastouskossa”. 

Vaikuttaa vahvasti sieltä, että Maailman talousfoorumin (WEF) Davosissa pidetyt suljetun ja valitun piirin kokoukset ovat eräs katastrofikulttuurin käännytystapahtuma. Mikään muu ei selitä sitä, että rationaalisesti ajatteleva poliitikko kokouksesta tultuaan alkaa levittää hyvin toisenlaista katastrofikulttuurin sanomaa.

Useimmat tarinan uskovat ovat uskossaan aidon vilpittömiä, sillä erittäin harvalla heistä on tarvittavaa tietoa ja osaamista nähdä tarinan, satukertomuksen, todellinen luonne. Kaikki ”uskonlahkoon” kuuluvat kertovat tunteellisesti ilmastonmuutoksen haitoista ja kiireestä toimia juuri nyt. ”On viimeinen hetki toimia” on tuttu ja toistettu, uskontunnustuksen kaltainen ryhmään kuulumisen takaava lausahdus.

Yhteiskunnallisissa konflikteissa ihmisten motivaatiot ovat suurimmalta osin tyypillisesti alitajuisia. Denialismin määritelmässä (Diethelm & McKee & Hoofnagle: Wiki) motivaatioiden katsotaan kuitenkin olevan tietoisia. Tämä on väärä oletus: alitajuinen ei ole tietoista. Virheellisen määritelmän vuoksi denialismi-sanasta on tullut tehokas poliittinen lyömäase. Harkitun tietoisesti toimivat vain opportunistit, jotka tilaisuuden havaittuaan keräävät löysän rahan itselleen. Heitä ovat etenkin Vihreän siirtymän laitevalmistajat.

Uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminen eri maissa on kulttuurisesti, ei teknisesti motivoitunutta. Tekninen asiantuntemus on sivutettu tunteella. Todelliset energiataseiden ja kustannus-hyötysuhteen laskelmat osoittavat kiistattomasti vihreän siirtymän olevan kaikilta osiltaan tappiollista ja haitallista. Hiilidioksidipäästötkään eivät ole vähentyneet, vaan ovat jatkuvassa kasvussa huolimatta yli 30 vuoden ponnisteluista. Niiden vähentäminen oli ilmastopolitiikan päätavoite, joten viimeistään nyt olisi aika analysoida tulokset ja tehdä välitilinpäätös ja vetää realistiset johtopäätökset.

Luontainen skeptisismi – vaistomainen kulttuuristen ryhmien petosten havaitseminen – on aina kriittistä. Tämä kriittisyys ei kuitenkaan tarkoita totuuden löytämistä. Skeptisismi toimii riippumatta siitä, onko kiistanalaisen aiheen tieto totta vai tarua. Kahan: ”Mitä ihmiset ”uskovat” ilmaston lämpenemisestä ei heijasta sitä, mitä he ”tietävät” siitä.”

Yhdenkään maan väestö ei itse asiassa tiedä juuri mitään ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttamien kustannusten (vihreä siirtymä) kokonaisuudesta. Lisätiedon antaminen ei enää auta. Gallupeissa väestöt eivät koe tarvitsevansa lisää tietoa. Konsensuspolitiikka ja tiedon massiivinen levitys mediassa yli 30 vuoden ajan ovat sammuttaneet väestön kriittisen ajattelun. Suuri yleisö on todennäköisesti jo kuuro kaikelle tiedolle, mikä poikkeaa vallitsevasta väärästä käsityksestä.

Maallistuneiden maiden väestö vastustaa ilmasto-ortodoksista käsitystä, että ilmastonmuutoksella olisi suuri vaikutus heidän elämäänsä. Vahvan uskonnollisen kulttuurin maiden ihmiset sen sijaan tukevat paljon enemmän ajatusta. Syy on siinä, että asenteet ilmastonmuutokseen ovat kulttuurisia jo itsessään eivätkä perustu tieteeseen. Maallistuneiden ja uskonnollisten kansojen ajatukset ilmastokatastrofikulttuurista menevät ristikkäin (kirjan kuvat 28 ja 29). Anarkistisia ilmastoaktivistiryhmiä on eniten maallistuneissa maissa, mikä sekin sopii kulttuuriin mutta ei tieteeseen.

Ilmastoaktivismi, kuten uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminenkin, on ei-rationaalisesti motivoitunutta, ilmastokatastrofikulttuurin ohjaamaa.  Extinction Rebellion (Elokapina alaosastoineen) ja vastaavat aktivistiryhmät ovat pienen vähemmistön suuren intohimon tuote. Tämän vähemmistön edustajat ovat kulttuurisesti vakuuttuneita katastrofiin uskovia.

Kirjassa esitetty professori Crusoen kulttuurivaikutuksien lista on silmiä avaava (luvun 14 versio).

Tuuli- ja aurinkovoimaloiden merkitys on olla rekvisiitta, viikunanlehti, jolla piilotetaan ilmastokulttuurin todellinen tarkoitus (Liitekuva). Paradoksaalista ja sopien kulttuuriin muttei rationalismiin on se, että aurinkovoimaa rakennetaan enemmän maihin, jotka saavat vuodessa vähemmän auringonvaloa. Samoin tuulivoimaa tarjotaan vähätuulisille alueille kuten Suomen keski- ja itäosiin. On hyvä katsoa Fingridin sivulta tämän vuoden (2023) heinäkuun tuulisähkön tuotto ja aurinkosähkön tammikuun tuotto. Jokin muu kuin sähkön tuotanto on tässä takana.

Ydinvoima voisi tehokkaasti nollata ilmastokatastrofin motiivit. Kuten luvussa 14.2 todetaan, kulttuurin olemassaolon tarve katoaa, jos oletettu katastrofin ongelma (hiilipäästöt) ratkaistaan. Kulttuurina ilmastokatastrofi vastustaa siksi ydinvoiman käyttöä kaikin mahdollisin keinoin. Tämä on irrationaalista, mutta juuri tätä voimme odottaa järjenvastaiseen ideologiaan perustuvalta kulttuurilta.

Lopuksi on hyvä katsoa, mitä mieltä IPCC:n työryhmien ja raporttien ja niiden yhteenvetojen laatijat todella ovat. Esimerkkinä professori (Potsdamin ilmastoinstituutti) Ottmar Edenhofer, Angela Merkelin ja EU:n ilmastoasiantuntija, IPPC AR4, AR5 jne.

”Me (YK-IPCC) itse asiassa jaamme ilmastopolitiikan avulla maailman varallisuuden uudelleen. Meidän täytyy irrottautua kuvitelmasta, että kansainvälinen ilmastopolitiikka liittyy ympäristöön. Tällä politiikalla ei enää ole oikeastaan yhtään mitään tekemistä ympäristöpolitiikan kanssa.”

Antti Lehtniemi 26.6.2023 – 29.10.2023

Kolme länsimaiden suurinta tuulivoimayhtiötä, Siemens-Gamesa, Vestas-Ǿrsted ja GM ovat tehneet jo vuosien ajan miljardiluokan tappioita, vaikka myyntimäärät ovat vihreän siirtymän vuoksi suuria. Siemens ilmoitti viime viikolla, että sen suurimpien tuulivoimaloiden kestävyydessä on vakavia ongelmia. Osat eivät kestä luvattua aikaa, ja korjaus on vaikeaa ja erittäin kallista. Vikaa löytyy etenkin lavoista ja laakereista, mutta myös perussuunnittelusta (lujuuslaskelmat, värähtelyongelmat).  Siemens-Gamesan osakekurssi putosi ilmoituksen jälkeen 37 prosenttia ja saattaa pudota edelleen. 

Siemensin toimitusjohtaja Jochen Eickholt myöntää:

“…laatuongelmamme ylittävät kaiken tähänastisen. Tutkimuksen perusteella tilanne on paljon pahempi kuin olisin kuvitellut olevan edes mahdollista.”

Koska nykyisin rakennetaan vain suuria, napakorkeudeltaan 200- 260 metrisiä ja siiviltään jopa 120 metrisiä voimaloita, lujuusongelmat kasvavat jyrkästi. Tornin huipulla on massaa jopa 680 tonnia. Sitä ei kovin nopeasti käännellä tuulen suunnan ja pyörteiden mukaan, joten lapojen, laakerien ja koko rakenteen rasitusten kasvaminen on väistämätön ongelma. Laakerien ongelmat on tunnettu jo kauan. Alla on alan insinööriltä ”sisäpiirin” tietoa:

 “Laakerit ovat suuri ongelma. Jos suurennamme laakereita, ne kestävät paremmin ja kauemmin. Tämä kuitenkin lisää kustannuksia, kitkaa ja heikentää turbiinin hyötysuhdetta. Emme kuitenkaan voi jatkaa nykyisten laakerien käyttöä. Niiden uusiminen vie yhtiömme vararikkoon. Ainut apu olisi laakerien valmistustekniikan jättiläisloikka. Tarvitsemme nykyisiin materiaaleihin nähden kymmenen kertaa lujempia aineita.”

Paluu entiseen on varmasti kivinen tie. Kova kilpailu ja kiinalaisten voimaloiden mukaan tulo eivät tee laatuongelmista kärsivän elämästä helppoa. Ja miksi tekisivätkään? Muiden valmistajien pitää kerätä vihreät tukirahat nopeasti pois vaikka tappiota tehden, ennen kuin totuus, tuulivoimaloiden elinkaaren todellinen pituus paljastuu EU-maiden poliitikoille.

Englannin kokemuksien mukaan turbiinien tuotto alenee 10 vuodessa 24 prosentista 11 prosenttiin. Tanskassa alenema on 39 prosentista 15 prosenttiin. Luvatut 25- 35 vuoden tuotantoajat eivät ole toteutuneet missään. Imatrankosken voimalaitos täyttää 100 vuotta ja jatkaa edelleen samaa tuotantoaan. Loviisan ydinvoimalat ovat toimineet hyvin jo yli 40 vuotta ja toimivat hyvässä lykyssä vielä 20 vuotta. Tuulivoimalat eivät pärjää ikävertailussa. Niiden ongelmaa korostaa vielä tuulipuistojen tarvitsema suuri maa-ala. Saman tehoiseen ydinvoimalaan verrattuna tuulipuistot tarvitsevat yli 1000 kertaa enemmän maa-alaa. Kun huomioidaan vielä niiden vaatimaton tehokerroin (teoreettinen maksimi 40 %, ydinvoimalla käytännössä 90 %), pinta-alan ja voimaloiden tarve ja määrä kasvavat edelleen. Mikään määrä tuulivoimaloita ei kuitenkaan poista niiden tuotannon suurta vaihtelua. Kun ei tuule tarpeeksi, sata tuhattakaan tuulivoimalaa ei pysty ylläpitämään yhteiskunnalle välttämätöntä 24/7/365 verkkosähköä.

Synkkiä pilviä on tiedossa myös vihreän siirtymän lippulaivalle, tuulisähköä tarvitseville vetytehtaille. Mistä saadaan vetytehtaiden tarvitsemat erittäin suuret, joka hetki saatavilla olevat sähkömäärät? Mitä tulee tänne tunkeviin vetytehtaisiin sijoittamiseen tai niiden lainojen takaamiseen, Suomen tulisi olla nykyisessä taloudellisessa tilanteessa hyvin pidättyväinen.

Despite the wind being free, collecting it appears to cost a fortune.

Lisäys 29.10.2023

Siemens-Gamesan kurssi on kokenut uuden romahduksen. Edellisen kaltainen 37 prosentin lasku ennakoi jopa koko yrityksen konkurssia. Tämän Saksa joutuu hoitamaan itse, sillä Suomesta ei tule nyt apua kuten Enronin tapauksessa <sarkasmia>.

https://joannenova.com.au/2023/10/wind-power-investors-abandon-siemens-energy-another-shocking-37-fall/

Ero Enroniin on myös siinä, että pelastetunkaan yrityksen ei voi odottaa pärjäävän Oersted-Vestasille, General Electricille ja etenkään kiinalaisille hiilivoimaa käyttäville yrityksille. Näillä länsimaisilla yrityksillä on edelleen suuria vaikeuksia kannattavuuden suhteen. Tänä vuonna Vestasin kurssi on laskenut 30% ja GE:n tappiot ovat lähes 0,7mrd USD. Yritykset vaativat uusille tuulivoimaprojekteille huomattavasti suuremmat tuet ja sähkön takuuhinnan. Jopa ”alarmistinen” Guardian esittää huolestumisensa vihreän siirtymän lippulaivan, tuulivoiman tulevaisuudesta:

https://www.theguardian.com/environment/2023/oct/27/is-crisis-at-siemens-energy-symptom-of-a-wider-wind-power-problem

Jatkuvasti halpenevaksi väitetty, jopa ”ilmainen” tuulisähkö onkin ollut vain utopia ja kangastus. 

Saksa pitää edelleen jääräpäisesti kiinni Merkelin ja Potsdamin instituutin Energiewende-linjastaan, vaikka politiikan tuhovaikutukset ovat päivä päivältä selvemmin nähtävissä. Energian hinta on johtanut yritysten muuttamiseen edullisemman energian maihin. Kansalaisten ostovoima alenee kasvavien energialaskujen ja pakollisten viherinvestointien vuoksi. Energiaköyhyys koskee jo keskiluokkaa. EU:n talousveturi on pysähtynyt. Jatkamalla nykyistä politiikkaa veturin pyörät hitsataan yksi kerrallaan kiskoihin kiinni. Uusi startti vaikeutuu sen vuoksi vuosi vuodelta, kun aloitetaan vahvan vientisektorin jälleenrakennus entisen raunioille.

Jotain valoa tunneliin tuo poliittinen murros, sillä seuraavissa liittovaltion vaaleissa energiapolitiikka ja maahanmuutto mullistavat puolueiden suhteet. Tämän soisi tapahtuvan myös seuraavissa EU-vaaleissa, sillä vielä on mahdollista aloittaa korjaavat toimenpiteet palaamalla matemaattisiin, fysikaalisiin ja  ilmastotieteen realiteetteihin, pois hiilidioksidihomeopatian taikauskosta ja kulttuurista.

Vai sulaako? Asiaa on käsitelty aiemmassa kirjoituksessani, jonka perusteella pelkoon ei ole minkäänlaista aihetta.

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2021/01/20/gronlannin-jaanmuodostus/

Media kuitenkin jatkaa pelottelua ja Göbbels-tyyppistä agendaansa ja toistaa toistamistaan, toki etenkin helleaikana, jäätiköiden vaarallisen sulamisen uhkaavan elämäämme. Ja tämä estyy, jos annamme ”vihreän siirtymän” hoitaa asian kuntoon eli luovumme fossiilisista polttoaineista. Uutisoinnin vääristämisestä on asiaa aiemmassa artikkelissa, jossa selvitettiin, mitä eroa on todellisilla lämpötiloilla ja niistä lasketuilla, tilastollisilla ”anomalioiden” poikkeamilla.

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2020/12/10/maapallon-keskilampotila-ja-keskilampotilan-anomalia-kasitteiden-oikea-tulkinta/

Uutisoinnin käyttämiin kuviin täytyy kiinnittää erityistä huomiota.  Yksi kuva vastaa tuhatta sanaa niin hyvässä kuin pahassa. WUWT-sivustolla kirjoittaa usein Willis Eschenbach. Hän ei ole tiedemies. Hän tarkkailee mediaa yksityiskohtaisesti kuten meidän jokaisen tulisi tehdä. Tämän vuoksi alarmistiset sivut (desmog, scepticalscience jne) hyökkäävät henkilön ja hänen koulutuksensa kimppuun peittääkseen esille tuodut faktat, jotka jokainen voi itse tarkistaa netistä. Eschenbach on viimeiksi koonnut Grönlannin ”hälyttävän nopeasta” sulamisesta median välittämää ja alkuperäisten lähteiden tietoihin perustuvaa grafiikkaa. Hänen kuvansa ovat taiteellisempia kuin median, mutta faktat eivät tästä muutu.

Uutisissa näytetään usein alla oleva, hälyttävä kuva ”Kumulatiivinen jään väheneminen”. Käyrä laskee kuin lehmän häntä –kauheaa! Kiinnittäkää huomiota sanaan ”kumulatiivinen”. Tässä lasketaan edellisten vuosien summaan jokaisen uuden vuoden sulaneen jään määrä. Uuden jään muodostuminen ”unohdetaan”. Huomatkaa: yhteenlaskun vuoksi käyrä on aina jyrkkenevän laskeva.

Toisessa kuvassa näytetään koko jäätikkömassan menettämä absoluuttinen jäämäärä. Näyttää todella pahalta, sillä tämäkin käyrä, jäätikön massa, laskee kuin lehmän häntä. Katoaako koko jäätikkö jo elinaikanamme? Tarkkana! Katsokaa vasenta alakulmaa, grafiikan pystyakselin alkupistettä eli origoa

–> SE  EI  ALAKAAN  NOLLASTA  !!

Kun piirretään totuudenmukainen kuva, jossa pystyakseli alkaa nollasta, kuten sen aina pitäisi, nähdään, että menetetyn jään absoluuttinen määrä ei erotu lainkaan !

Ensimmäisessä kuvassa pystyakseli mittaa gigatonneja, kun taas alemmissa kuvissa skaala on MILJOONA KERTAA SUUREMPI ja mittaa siis miljoonia gigatonneja. Yhden tonnin menetys miljoonasta tonnista vastaa yhden euron menetystä miljoonasta eurosta. Olisiko suurikin tappio? Ei ole. Niinpä Grönlannin jään menetyskään ei ole suuri tappio eikä uhka. Nämä uutiset ovat puhdasta vihreää propagandaa, ja osoittavat valtamedian puolueellisuuden.

EU:n ilmastopaniikki saa yhä järjettömämpiä piirteitä.

 5.5.2023  Antti Lehtniemi  &  h/t  Mikko Paunio

EU:n toiminta on yhä uskomattomampaa ja edustaa eurososialismia, vihreää hulluutta ja tyranniaa. Hollannissa maanviljelijöitä pakotetaan luopumaan tuotannostaan ja sitoutumaan siihen, etteivät enää ala uudestaan viljellä tai kasvattaa karjaa missään maassa! Hollannin laajoista mielenosoituksista on ollut muutama maininta valtamediassa, mutta niiden ja vaalituloksen taustan tarkempi selvitys on jäänyt vähälle.

https://www.breitbart.com/europe/2023/05/03/eu-backs-dutch-scheme-to-forcibly-shut-down-thousands-of-farms-ban-farmers-from-returning-to-agriculture-forever/

” The European Commission in Brussels has backed a scheme by the globalist government of Prime Minister Mark Rutte in the Netherlands that would see thousands of farms shut down in order to comply with EU climate goals.”

Euroopan komissio antaa täyden tukensa Hollannin pääministeri Mark Rutten tavoitteelle lakkauttaa tuhansien maatilojen toiminta. Maa pyrkii näin saavuttamaan EU:n Natura 2000– asetusten ilmastotavoitteet typpipäästöjen osalta (typpioksiduulia muodostuu nitraattilannoitteista). Hollanti aikoo pakkolunastaa ainakin 3000 eniten typpeä päästävää maatilaa tuottajilta. Heille tarjotaan 120 prosentin mukainen korvaus tilojen markkina-arvosta. Karjan kasvattajille tarjotaan 100 prosentin korvausta, jos he lopettavat toimintansa. Tällä hetkellä korvauksiin on varattu 1,4 miljardia euroa. Korvausten maksaminen on saanut EU komission hyväksynnän, koska ”ne ovat tarpeellisia ja sopivia tukiessaan Euroopan Green Dealia, ja ’positiiviset vaikutukset’ (?) kumoavat lunastussummien aiheuttamat markkinavääristymät”.

Jotta tuottajat saisivat luvatut korvaukset, heidän täytyy allekirjoittaa sitoumus, etteivät koskaan enää aloita tuotantoa uudelleen eivätkä siirry muihin maihin jatkamaan maataloutta.

Tässä on vahvaa kiristyksen makua. Hyväksy ja allekirjoita lunastusasiakirja niin saat korvauksen. Ellet tee näin, tuotantokiintiötäsi supistetaan ja tulojen loppuessa joudut luopumaan tilastasi! Hollanti on merkittävä elintarvikkeiden tuottaja, joten pakkolunastukset toteutuessaan tekevät suuren loven maailman elintarviketuotantoon. Ukrainan sota on vaikeuttanut viljan saatavuutta vakavasti. Kehitysmaat ovat vaikeuksissa kohonneiden energiakustannusten vuoksi. WHO, FAO ja humanitaariset organisaatiot varoittavat nälkäkatastrofeista eri puolilla maapalloa.

Vastareaktiona Rutten politiikalle nollasta aloittanut maanviljelijöiden puolue BBB saavutti kaikkien yllätykseksi 20 prosentin kannatuksen maakuntavaaleissa.

https://www.politico.eu/article/dutch-farmers-party-bbb-mark-rutte-netherlands-big-winner-in-provincial-elections/

BBB:n asiantuntijoiden mielestä typpipäästöt eivät vaaranna kenenkään elämää. Typpipäästöt on otettu Natura-ohjelmaa hyödyntäen keppihevoseksi, jotta maanviljelijöiden maita voidaan vallata Rutten kunnianhimoiselle projektille. Hollannin, Belgian ja Saksan raja-alueille suunnitellaan 45 miljoonan asukkaan ”kolmoiskaupunkia” (Tristate City).  Onko maatilojen paikalle rakennettava valtava megakaupunki Natura 2000 ohjelman mukaista luonnon ennallistamista? Rutten ja EU:n mielestä ilmeisesti on.

https://www.riotimesonline.com/brazil-news/modern-day-censorship/megalopolis-tristate-city-instead-of-farmers-in-netherlands/

EU:n Natura-ohjelmat näyttävät liittyvän WEF:n Davosin vihreään politiikkaan. Sri Lankan biodynaaminen kokeilu (katastrofi) oli suuntaa antava ”pilotti”. Taka-ajatuksena saattaa olla väestönkasvun vähentäminen Paul Ehrlichin *) epähumaanien oppien mukaan. Myös kasvavan hiilidioksidin satoja lisäävä vaikutus voidaan kätkeä ”ilmastopoliittisesti kiusallisilta” kysymyksiltä tahallaan aiheutetun pulan verhon taakse.

Hyvä kysymys on, mitä kaikkea onkaan Natura 2000-pykälissä, joilla voidaan perustella vastaavanlaisia yksipuolisia, diktatorisia toimenpiteitä? Hollannin tilanne on ennakkotapaus, jota on helppo jatkossa soveltaa ”asian edun” nimissä. Kansalaisten protestoinnit ja vetoaminen omaisuuden suojaan ja elinkeinon harjoittamisen vapauteen eivät näytä painavan EU:lle mitään. Koko Natura 2000 pitäisi pikaisesti kammata läpi tarkkaan käyttäen siihen maamme parhaita, puolueettomia asiantuntijoita. Ehkä jotain olisi vielä tehtävissä?

*) Lomborg: Väärä hälytys, s. 243-

Antti Lehtniemi 1.5.2023

Oulujoen vesistöön suunnitellaan pumppuvoimaloita tasaamaan tuulivoiman vaihtelua. Idea on seuraava: Kun tuulee liikaa, tuulisähköllä pumpataan vettä voimalaitoksen alapuolelta ylös patoaltaaseen. Vesi käytetään sähkövoiman tuotantoon, kun tuuli heikkenee. Patoallas toimisi uusiutuvan energian varastona. Kuva: Pumppuvoimalan periaate/YLE.

Tuuli- ja aurinkosähkön talteenottoa pumppuvoimalla on kokeiltu Kanarialla El Hierron saarella.

https://www.manhattancontrarian.com/blog/2022-1-25-how-about-a-pilot-project-to-demonstrate-the-feasibility-of-fully-windsolarbattery-electricity-generation

Saarella on ideaalinen, peräti 600 metrin korkeusero kahden vanhan tulivuorikraatterin välillä. Parhaimmillaan on päästy 50 prosentin vuosikeskiarvon tasolle, joskin tukena on ollut dieselgeneraattori. Uusiutuvaa sähköä saatiin 1293 tuntia vuonna 2020 (vuodessa on 8784 tuntia). Systeemi tuotti saaren sähköstä 42 prosenttia ja kokonaisenergiasta vajaat 10 prosenttia 2020. Kun lasketaan saaren 11000 asukkaan energian tarve ja kaikki hävikit, systeemin pitäisi olla 40 kertaa suurempi. Sellainen ei mahdu saarelle. Fysiikan lait määräävät, että veden pumppaamiseen varastoaltaisiin kuluu enemmän sähköä kuin mitä siitä saadaan purettaessa tuotettua. Hyötysuhde on maksimissaan noin 80 %. Pumppaamiseen käytetyn sähkön tulee siksi olla paljon halvempaa kuin voimalaitoksen tuottama sähkö, jopa ilmaista.

https://www.lapinkansa.fi/kemijoki-oyn-suunnittelema-pumppuvoimalahanke-lahe/5508153?utm_campaign=Feedit&utm_source=Lapin%20Kansa&utm_medium=RSS
”Kemijoki Oy … aikoo rakentaa Kemijoen vesistöön viisi 200–600 megawatin (MW) pumppuvoimalaa, jotka tuottavat lähes 2 000 MW lisää säätövoimaa ja lisäävät maamme vesivoiman säätökykyä jopa 4 000 MW:lla (LK 27.4.). Se olisi enemmän kuin yhtiön kaikkien 20 vesivoimalaitoksen yhteen laskettu nimellisteho (1 166 MW). Jätti-investoinnin hinta on huimat 2–3 miljardia euroa.”

Pohjoisessa vaatimaton korkeusero patojen ylä- ja alapuolella tietää paljon El Hierroa suurempia vaikeuksia kannattavuudelle. Imatrankosken pudotuskorkeus on Suomen suurin, 24 metriä. Imatralaiset varmaankin haluaisivat Koskipuistoon Valtionhotellin viereen tuulisähköllä toimivan pumppuvoimalan. Näitä laitteita suunnitellaan vain ja ainoastaan vaihtelevasti tuottavan tuulivoiman tueksi. Siksi tuulivoiman tuottajien kuuluisi maksaa ja ylläpitää pumppuvoimalat tasoittaakseen niillä voimakkaasti vaihtelevaa, verkon vakautta haittaavaa sähköntuotantoaan. Niiden tulisi myös osallistua voimakkaasti kasvavan tuulivoiman vuoksi tarvittaviin kantaverkon vahvistuksiin (Fingridin arvio 2-3 miljardia).

Tarvittavat sijoitukset ovat suuria: kantaverkkoon 2-3 miljardia ja pumppuvoimaloihin samoin 2-3 miljardia, yhteensä jopa 6 miljardia. Mutta ”rahaa löytyy kaikkeen vihreään” ainakin, jos kuunnellaan EK:n, Sitran ja Ympäristöpaneelin ja vihreiden asiantuntijoiden puheita.

Hyvä kysymys on, kuinka usein meillä tuulee niin paljon, että pumppuvoimaloille riittää sähköä, kun  vety- ja terästehtaatkin ovat jatkossa kilpailemassa tuulisähköstä? Liitekuvassa on tämän vuoden (2023) huhtikuun tuulisähkön tuotanto (Fingrid). Tuotannon keskiarvo (punainen viiva) 1281 MWh/h on vain 23 prosenttia kapasiteetista 5500 MWh/h (vihreä viiva). Tuotanto vaihtelee voimakkaasti päivittäin, jopa tunneittain (musta murtoviiva). Se kertoo, että ”ylimääräistä” tuulisähköä on vain muutaman, hetkellisen 3000 MWh/h:n ylittävän kapean huipun verran. Niitäkö varten pitää sijoittaa valtava summa pumppuvoimaloihin? Suurimman osan ajasta pumppuvoimala seisoisi jouten odottaen näitä satunnaisia huippuja. Näin ollen miljardi-investoinnin kannattavuus on varsin heikolla pohjalla, vaikka mukana olisi ”anteliaita vihreitä tukiaisia” (jotka viime kädessä maksaa … arvannette kuka).

JOS meillä olisikin tuulivoiman sijasta rakennettu ajoissa vastaava määrä ydinvoimaa, se tuottaisi tasaisella 90 prosentin teholla 24/7/365 peräti 4940 MWh/h (kuvan sininen viiva). Tällöin emme tarvitsisi näin massiivista tuulivoimaa emmekä pumppuvoimaloita. Voisimme jopa myydä sähköä talviaikana hyvällä hinnalla EU-alueelle, etenkin Saksaan, joka on suurissa vaikeuksissa tuulivoimaan perustuvan vihreän siirtymän lippulaivansa Energiewenden kanssa (oikeammin: Energiekatastrofe). Finnairin motto ”Lentäen olisit jo perillä” voidaan muuntaa muotoon, joka sopii Matti Vanhasen hallituksen energiapolitiikan jälkiviisaudeksi. Jos ”vihersiirtymän” sijaan olisi tehty tuolloin ”ydinvoimasiirtymä”, olisimme nyt kaikin mittarein maailman paras valtio hiilidioksidipäästöjen torjunnassa.

”Ajoissa rakennetulla ydinvoimalla olisimme sähkön tuotannossa nyt omavaraisia ja päästöttömiä”.

Antti Lehtniemi 26.4.2023 

Hallitusneuvottelujen ollessa alullaan maahanmuuttopolitiikkaan ottavat kantaa niin hallitukseen pyrkijät kuin sieltä pois jättäytyneet poliitikot. Esimerkiksi Kari Rajamäki kirjoittaa US-puheenvuorossa aiheen historiasta ja aiemmista virheistä vastaisen varalle.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/karirajamaki/maahanmuuton-hallinnalla-tyomarkkinoiden-vakaus/

YLE- uutisissa kokoomuksen Antti Häkkänen kertoo, ettei kokoomus ole liukumassa perussuomalaisten linjoille. Hyvä kysymys on, pitääkö hänen lupauksensa, että Suomeen halutaan ihmisiä, jotka tulevat tekemään töitä reiluilla pelisäännöillä, noudattavat lakeja ja käyttäytyvät kunnolla. Tätähän perussuomalaiset ovat kaiken aikaa kannattaneet. Reilut pelisäännöt pitäisi kylläkin määrittää tarkkaan.

”Professorin ajatuksia”– blogin kirjoittaja on henkilö, joka tutkii ja analysoi asiat, ennen kuin pistää tekstinsä nettiin. Hänen kirjoituksensa 24.4.2023 on työvoimapulasta.

http://professorinajatuksia.blogspot.com/2023/04/hallitusohjelmaan-on-kirjattava.html

Kirjoituksessa pohditaan, miten jatkossa tulisi menetellä, jotta maahan saataisiin nyt puuttuvia osaajia. Minna Helteen ”työhön johtava maahanmuuttopolitiikka” ei vielä kerro, saadaanko tällä varmasti korkeamman koulutuksen omaavia työntekijöitä. Tarvitsemme täsmällisiä, toimivia keinoja, emme lavealla siveltimellä vetelyä. Miksi siis emme saa osaajia avoimiin työpaikkoihin? Sisäpiirin tietoa omaava kommentoija kiteyttää asian blogikeskustelussa, ymmärrettävistä syistä nimettömänä:

”Minulla kun sattuu olemaan jonkin verran kokemusta aiheesta, eli ulkkareiden houkuttelusta tänne, niin kerron miksi he eivät tule tänne, eivät EU:n alueelta, eivätkä, sanotaan vaikka Intiasta. Ja millään helvetin rasismilla tai lupien saannilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kaikki joita olen työn puolesta tänne yrittänyt värvätä, olisivat saaneet asiantuntijastatuksen puolesta kaikki luvat samassa ajassa kuin kämpän Pk-seudulta.
Yllätyksenä kaikille kerrottakoon että syy siihen miksi asiantuntijatason hemmot eivät tule tänne on että, tadaa, he osaavat laskea. He osaavat laskea, että meidän bruttopalkkamme ovat pienemmät kuin muualla, kohtuullisesti tienaavien verotus aivan helvetin paljon kireämpi kuin muualla eli nettopalkka pieni, ja siihen päälle he älyävät katsoa millainen yleinen hintataso meillä on eli mikä sen tienatun nettoeuron ostovoima on ja sehän on hitosti pienempi kuin esim muualla Euroopassa.
Eivät tulleet, yksikään, menivät meidän kyselyjemme jälkeen sinne muualle Eurooppaan, kun ensin olimme herättäneet sen tietoisuuden että se tuleminen olisi mahdollista. Ja Euroopassa jo asuvat kieltäytyivät kohteliaasti, koska saivat jo parempaa palkkaa kuin mitä täällä tarjotaan.
Taloudelliset tekijät tulevat siis sen jälkeen kun ensin mieleen tuleva pimeä ja kylmä talvi on käsitelty.
Parantaaksemme asemiamme meidän pitäisi pystyä:
a) maksamaan ainakin parikymmentä prosenttia, ellei enemmän, kovempia bruttopalkkoja
b) laskemaan ansiotulojen verotusta oikein reilusti, mieluusti heittämään koko progressio yli laidan.
c) alentamaan yhteiskunnan yleiseen hintatasoon vaikuttavia välillisiä veroja merkittävästi, sanotaanko kymmenen prosenttia.
Sitten voisimme, ehkä, olla kiinnostava kohde ammattitaitoiselle oikeasti työhön tulevalle asiantuntijalle. Emme muuten. Ja onko yhteiskunnassamme halua ja kykyä tehdä mitään tuollaista? No ei aivan varmasti ole, joten koko puhe ohjelmista ja maahanmuutosta on aivan hörhöilyä ja liturgiaa. Meille ei ole ilman orjakauppaa tulossa kuin lukutaidottomia, ja hekin töihin vain siksi aikaa että saavat hakemukset Kelaan tehtyä. Sosiaaliturvaperäiselle maahanmuuttokohteelle on aina kysyntää maailmalla, siellä on kuutisen miljardia potentiaalista tulijaa. Meiltä vain loppuvat rahat ennen kuin heistä on saatu tänne edes kuusi miljoonaa…”

Ydinasiat:

Koulutetut tulijat osaavat laskea. Suomi ei ole palkkauksen, verotuksen ja elinkustannusten kalleuden vuoksi kilpailukykyinen muihin maihin verrattuna. Tämä realiteetti pitää myöntää.

Nykyisellä maahanmuuttopolitiikalla Suomeen ei saada kaivattuja osaajia. Jatkamalla tai jopa lisäämällä nykyistä politiikkaa poistamalla saatavuusharkinta tilanne menee vain huonompaan suuntaan.

Jos jatkamme nykyistä politiikkaa, saamme edelleenkin vain matalapalkka-aloille enimmäkseen osa-aikaisiksi työllistyvää väkeä, mikä heikentää huoltosuhdetta ja valtiontaloutta. Nämä työntekijät ovat tulonsiirtojen varassa, vaikka olisivat töissä! Osa maahan työperäisenä tulleista henkilöistä on töissä vain niin kauan, kunnes aika riittää Suomen sosiaaliturvan piiriin pääsyyn. Sen jälkeen hän katoaa työpaikalta, ja työnantaja anoo samaan vakanssiin uudelle henkilölle työperäistä oleskelulupaa. Tällainen sosiaaliturvaan perustuva ”työperäisen maahanmuuton automaatti” on ollut jo vuosien ajan toiminnassa Ruotsissa ja se toimii sinisilmäisten ja ideologiansa sokaisemien poliitikkojen Suomessa vähintään yhtä hyvin. Tulokset puhuvat puolestaan.

Ajavatko Häkkänen, Helle ja kokoomus puoliksi sammutetuin lyhdyin nykyisen, toimimattoman politiikan jatkamista ja jopa helpottamista poistamalla saatavuusharkinnan? Valtion talouden nykytilanteessa tämä on tuhon tie.

Antti Lehtniemi 17.4.2023 – 21.4.2023

Tieteellisin kriteerein tehty, riippumattomasti rahoitettu, vertaisarvioitu ja tiukan seulan jälkeen julkaistu tutkimus antaa tietoa vakavaksi muuttuneesta ilmastoahdistuksesta ja sen syistä.

https://wattsupwiththat.com/2023/04/16/environmental-knowledge-is-inversely-associated-with-climate-change-anxiety/

Julkaisu: Hannes Zacher & Cort W. Rudolph : Climatic Change , Vol. 176, Article 32 (2023)

”Oikean ympäristötiedon määrä on käänteisesti verrannollinen ilmastoahdistuksen määrään”

Tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka tietävät ympäristöasioista ja etenkin ilmastosta enemmän ja syvällisempää tietoa, ovat vähemmän alttiita kokemaan ilmastoahdistusta. Sen sijaan ihmiset, joiden tiedon taso on pintapuolista tai vain median varassa, ovat kaikkein alttiimpia sairastumaan ilmastoahdistukseen. Julkaisun pääkuva on alla: Vaaka-akselilla on tiedon taso ja pystyakselilla ilmastoahdistuksen määrä.

Tutkimus koskee koulutettua, työikäistä väestöä, sillä mukaan ei otettu lapsia, eläkeläisiä ja työttömiä. Mikä olisikaan tulos, jos nuoret kasvavine ilmastoahdistuksineen olisivat olleet mukana tutkimuksessa. Tähän vastaa Australiassa tehty tutkimus. Myös Australiassa nuorten ahdistus on yleistynyt. Ilmastoahdistus on siellä tätänykyä nuorten johtava mielenterveyshäiriö. Vuoden 2022 tutkimuksessa oli mukana 18800 15 – 19-vuotiasta nuorta. Heistä 26 prosentin osuus oli hyvin huolestunut tai äärimmäisen huolestunut ilmastonmuutoksesta. 38 prosenttia osallistuneista kertoi kokevansa voimakasta stressiä. Hyvin huolestunut tai äärimmäisen huolestunut ryhmä arvioi mielenterveytensä olevan vain kohtalainen tai jopa huono. Ryhmä kertoi voimakkaasta psykologisesta stressistä ja hyvänolontunteen heikkoudesta. Heidän tulevaisuudenodotuksensa olivat kauttaaltaan negatiivisia.

https://www.missionaustralia.com.au/media-centre/media-releases/youth-survey-shows-need-for-action-on-impact-of-climate-change-concerns-on-youth-mental-health

Ahdistus on aina pahaa, mutta vihreän ideologian aikaansaama ilmastoahdistus on kaikkein pahinta lajia viedessään lapsiltamme uskon tulevaisuuteen. Media joutaisi häpeänurkkaan syystä, ettei tarkista julkaisemiensa ilmastouutisten todellista merkittävyyttä ja totuusarvoa. Mutta mediallahan on valitettavasti jo kauan ollut oma ”kymmenen käskyn” paletti uutisoinnin muokkausta eli ”aatteellistamista” varten. Linkki:

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2021/05/07/ilmastouutisoinnin-kymmenen-kaskya-voimassa-jo-eilen/

Bertrand Russellin kaikkiin ismeihin pätevä aforismi sopii ilmastoahdistukseenkin:

”The less you know the hotter you get.”

Antti Lehtniemi 7.4.2023

USA:n suuren pankin (JP Morgan) toimitusjohtaja Jaime Dimon ehdottaa yksityisten maiden haltuunottoa (seize), jotta tuuli- ja aurinkovoimaa voidaan rakentaa nopeasti lisää. Hänen perusteenaan on 5- 10 vuoden välein toistettu lause: ”Meillä on enää vain vähän aikaa korjata ilmastonmuutos”. Muistettaneen, että 30 vuoden ilmastopolitiikan aikana annetuista lukuisista aikarajoista yksikään ei ole toteutunut. Linkit uutiseen:

https://www.telegraph.co.uk/business/2023/04/04/seize-property-build-wind-solar-farms-jp-morgan/

https://www.climatedepot.com/2023/04/06/evoke-eminent-domain-jp-morgan-ceo-says-govt-should-seize-private-property-to-build-wind-solar-farms-the-window-for-action-to-aver-climate-changeis-closing/

Olemme eläneet aikoihin, kun kapitalismin kehdosta tulee ehdotus yksityisen omaisuuden pakko-ottamisesta. Tämä on puhdasta sosialismia, vaikka ideana olisi ylevän eettinen ”maailman pelastaminen”. Kyseisen pelastusideologian tieteellinen perusta ei ole luja, joten objektiivinen tilanneanalyysi on paikallaan. Koko 30 vuoden ilmastopolitiikan ajan hiilidioksidipäästöt ovat vain kasvaneet tasaisesti samalla kulmakertoimella kuin ennen IPCC-aikaa. Liitekuva kertoo tämän: Ilmastopolitiikalla kokouksineen ja sitoumuksineen ei ole ollut mitään vaikutusta ”97 prosentin konsensuksen voimalla syylliseksi tuomitun” hiilidioksidin määrään ilmakehässä.

Don Quijote taisteli harhoissaan tuulimyllyjä vastaan – turhaan.

Ilmastopolitiikka taistelee tuulimyllyillä hiilidioksidia vastaan – turhaan.

Vaikkei ihmisen aiheuttamaksi väitetyn ilmastonmuutoksen mitä ilmeisimmin väärää diagnoosia vielä epäiltäisikään, voidaan jo varmuudella sanoa, että ainakin lääkitys on väärä. Näin ei voida jatkaa. Tuhlatut 3800 miljardia on menetetty tehottomaan hoitoon, joten kustannussyistäkin on lähitulevaisuudessa vedettävä ”letkut irti”. Palataan takaisin lähtöruutuun ja analysoidaan kaikki tekijät uudestaan, käyttäen aiemmin mainittua Occamin partaveistä.

Paasikivi: ”Tosiasioiden tunnustamisessa on viisauden alku”

Antti Lehtniemi 22.3.2023

Vaalikeskustelussa yhtä puoluetta lukuun ottamatta kaikki muut ajavat fossiilisesta energiasta irtipääsyä maailman kunnianhimoisimmalla aikataululla. Edistykselliseen esimerkkiimme sitoutuneiden maiden ilmoittautumislista on edelleen TYHJÄ. Tämän luulisi herättävän ajatuksia, samoin kuin sen tosiasian, että vain hiili (tarkemmin ruskohiili) pelasti saksalaiset tänä talvena. Tällaista päästöpolitiikkaa harrastaa johtava EU-maa. Wall Street Journal pilkkaa Saksaa: ”Maailman tyhmintä energiapolitiikkaa”.

https://www.wsj.com/articles/germany-coal-energy-electricity-renewables-4700b442

Ydinvoima pois, subventoitua tuuli- ja aurinkovoimaa tilalle. Kaasua saadaan (piti saada), kiitos Schröderin lobbauksen, Putinilta Itämeren putkista varavoimaksi. Päästöt kasvoivat, kun kaasun käyttöä oli pakko lisätä myös perusvoimaksi uusiutuvien suuren vaihtelun ja ydinvoiman alasajon vuoksi. Eikä kaasu edes riittänyt korvaamaan ydinvoimaa, vaan tarvittiin lisäksi paljon oman maan halpaa ruskohiiltä, minkä käyttöä Ukrainan sota edelleen kiihdytti. Saksan päästöt kasvoivat jo ennen sotaa ja nykyinen sodan laukaisema fossiilisen energian huomattava kasvu jatkuu kauas tulevaisuuteen. Vain uudet ydinvoimalat saisivat päästöt laskuun, tosin vasta 20- 30 vuoden kuluttua.

MIKSI Suomen pitäisi olla EU:n ja maailman esimerkki, kun yksikään maa ei ole sitoutunut esimerkkiimme, ja kaikkialla fossiilien kulutus ja päästöt kasvavat kasvamistaan?

Ainut poikkeus oli Uusi-Seelanti *), jossa yritettiin kunnianhimoisesti vieläpä kahteen kertaan (pm Helen Clark 2007, pm Jacinda Ardern 2019) päästä Net Zero- tavoitteeseen. Kumpikin yritys epäonnistui. Ardern erosi virastaan pian Sanna Marinin visiitin jälkeen. Eron ilmastopoliittista ulottuvuutta ei mediamme vaivautunut kertomaan. Tämän reaalimaailman esimerkin, ”pilotin”, luulisi puhuttelevan poliitikkojamme.

*) Lomborg: Väärä hälytys, s. 144. Tarkat laskelmat, miksi Net Zero epäonnistui kahdesti.

EINSTEIN: ”Vain hullu toistaa samaa koetta uudestaan ja uudestaan toivoen lopulta saavansa haluamansa tuloksen”

Antti Lehtniemi 15.3.2023

EU on suuressa viisaudessaan (sic!) ja ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussaan säätänyt energiaremonttipakon kaikille asunnoille. Iltalehti josta lainaus:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d021201c-4f17-4f3b-8de1-a80fe28f58fb

”EU-parlamentti hyväksyi tiistaina direktiivin asuntojen energiatehokkuudesta. Direktiivin mukaan asuinrakennusten olisi saavutettava vähintään energiatehokkuusluokka E vuoteen 2030 mennessä ja energialuokka D vuoteen 2033 mennessä.Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola sanoi Ylen A-studiossa, että pahin pelko suomalaisten kannalta on se, että rakennusten energiaremontit joudutaan tekemään ennenaikaisesti tai sellaisiin rakennuksiin, joiden käyttöikä on tulossa tiensä päähän. […] Kiinteistöliitto tiedotti viime viikolla, että direktiivi koskee 1,5 miljoonaa asuntoa Suomessa. Liiton mukaan korjausten kustannukset olisivat koko rakennuskannan osalta noin 21 miljardia euroa.”

EU ei ole ottanut huomioon, että Suomi on ilmastonsa puolesta kaikkein kylmin EU-maa. Saksa, täysin itse aiheuttamansa katastrofaalisen Energiewenden kuristamana pakottaa taas kerran kaikki EU-maat erittäin kalliisiin, järjettömiin ja täysin turhiin remontteihin. Saksalla on pää vetävän kädessä, mitä tulee esimerkkinä oloon: maa on jatkuvasti lisännyt hiilen osuutta sähkön tuotannossaan. Nyt hiilen osuus on jo 33 prosenttia ja siis kasvussa.

https://blackout-news.de/aktuelles/kohle-wieder-wichtigster-energietraeger-bei-der-stromerzeugung/

Nollapäästöpolitiikka on käytännöllisesti katsoen jo haaksirikkoutunut ja uppoamassa. Kaikki niin EU:n kuin globaalit ilmastopoliittiset toimet ovat epäonnistuneet. Alempana selviää, miksi näin on käynyt. Mutta kuka uskaltaa myöntää satojen, jopa tuhansien miljardien olleen hukkainvestointeja, joista ei ole seurannut odotettuja vaikutuksia, hyödyistä puhumattakaan?

Ilmastoaktivistit ovat pelotelleet miljoonilla ilmastopakolaisilla. Tämä uusin EU-direktiivi pakolla toteutuessaan aikaansaa varmasti ilmastopakolaisuutta. Pakolaisuuden suunta poikkeaa kuitenkin 180 astetta aiempaan pelotteluun nähden, suuntautuen nyt pohjoisesta etelään. Helteistä on mahdollista selvitä ilman ilmastointia, mutta ilman lämmitystä kylmä tappaa varmasti. Välimeren rannoilla ja Afrikassa pärjää talven yli ilman että varpaat tai parta jäätyvät, eikä siellä tee kiusaa nelinumeroinen talvikauden sähkölasku.

Meidän ja monen muun EU-maan varsin vanhaa asuntokantaa (huomioi kesäajan jäähdytys: sekin vaatii lisäeristeet) on mahdotonta remontoida ehdotettujen, äärimmäisen tiukkojen normien mukaiseksi. Vaarana on, että saadaan vain aikaan hometaloja. Kuten uutinen kertoo, monen asunnon arvo ei riitä vakuudeksi energiaremonttiin tarvittavaan lainaan. Vaikka lainan saisi ja remontin tekisi, asunnon arvo jää alle investoinnin.

Kaikki tämä pakko johtuu hiilen, tarkemmin hiilidioksidin vastaisesta sodasta.

Tieteessä tunnetaan käsite ”Occamin partaveitsi”. Se tarkoittaa sitä, että monimutkaista ongelmaa kuoritaan kuin sipulia poistaen kerrannaiset, toisistaan riippuvat ja epäolennaiset tekijät. Tarkoitus on löytää tärkein, perimmäinen ilmiöön vaikuttava tekijä. Sen jälkeen tutkitaan, voiko tähän tekijään vaikuttaa. Jos voidaan, tutkitaan kriittisesti, estävätkö kustannustehokkaat toimenpiteet varmasti ongelman pahenemisen. Kun nykyisen konsensus- ilmastonmuutospolitiikan eli uhkaavan ilmaston lämpenemisen perussyy kuoritaan esille, ytimestä löytyy vain ja ainoastaan hiilidioksidin pitoisuuden kasvu. Ennen kuin yli 30 vuotta sitten aloitettiin massiivinen, kallis ”ilmaston pelastusoperaatio”, olisi pitänyt Occamin partaveitsen periaatteen mukaan tehdä ensin seuraava perustavanlaatuinen, kriittinen kysymys:

Onko hiilidioksidin nykyinen pitoisuus, 400ppm kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla?

Jos vastaus on ”KYLLÄ”, aloitetaan kustannustehokkaat, suunnatut hiilidioksidia alentavat toimenpiteet ja seurataan niiden vaikutuksia. Ei lähdetä ilmastopaniikissa ”haulikolla ampuen” laajalla skaalalla puuttumaan paniikinomaisesti niin pieniin (maitotölkkien irtokorkit, mehupillit) kuin suuriin (fossiilivoiman ja polttomoottoriautojen kielto) tekijöihin. Valitettavasti näin kuitenkin ”maailmanpelastusinnossa ja ilmastohätätilassa” tehtiin.

Jos vastaus on ”EI”, ongelma siirretään työpöydältä roskakoriin eikä siihen panosteta sentin senttiä. Otetaan listalta käsittelyyn seuraava ihmiskunnan ongelma. Niitähän kyllä riittää.

FAKTA: Paleoklimatologisten tutkimusten mukaan hiilidioksidia on ollut muinaisina aikakausina jopa yli 5000ppm. Vuosimiljoonien kuluessa hiilidioksidin pitoisuus on ollut kaiken aikaa laskussa.

Kuvasta nähdään, että viimeisten 140 miljoonan vuoden aikana hiilidioksidin pitoisuus on laskenut 2500ppm:sta nykytasolle 400ppm:aan. Alareunan punainen vaakaviiva osoittaa tason, jonka alapuolella viherkasvit ja niiden mukana kaikki elämä maapallolla kuolee. Kumpaa pitäisikään pelätä enemmän, hiilidioksidin määrän kasvua vai vähenemistä?

Siksi vastaus Occamin partaveitsen kysymykseen on yksiselitteisesti ”EI”.

Tässä on syy, miksi nykyinen ilmastopolitiikka on aiheuttanut valtavat kustannukset, hyvinvoinnin laskun ja elintason romahduksen. Hiilidioksidin tasoon sillä ei ole saatu aikaan minkäänlaista alenemaa. Uhkakuvatkaan eivät ole toteutuneet. 

Ilmastopolitiikan lähtöoletus, ”KYLLÄ”-vaihtoehto on VÄÄRÄ . Olisiko aika muuttaa nykyisen, toimimattoman politiikan suunta?