Tuulivoimainnostuksessa pitää oppia muiden virheistä ja kokemuksista

Antti Lehtniemi 24.3.2024

Media hehkuttaa tuulivoimaa estottomasti. Neljä viimeaikaista esimerkkiä:

-Suomeen vyöryy nyt tuulivoimainvestointeja

https://yle.fi/a/74-20034522

-Tuulivoima olisi Itä-Suomessa erityisen kannattavaa, jos sitä saisi rakentaa

https://www.hs.fi/talous/art-2000010066395.html

-Tuulivoimaa tulee lisää hurjaa vauhtia – Suomen energiaomavaraisuus kasvaa

https://www.kemiamedia.fi/tuulivoimaa-tulee-lisaa-hurjaa-vauhtia-suomen-energiaomavaraisuus-kasvaa/

-Norjalaisyhtiö suunnittelee vedyntuotantolaitosta Tornioon

https://yle.fi/a/74-20080011

Entä mikä on todellinen tilanne meitä edellä olevissa maissa?

Kun tutkitaan muualla toteutuneiden vihreiden investointien kannattavuutta ja annettujen lupauksien toteutumista, yltiöpositiivinen uutisointi paljastuu kalliiksi kuplaksi. Tukiaiset, etuoikeudet, päästöoikeuksilla pelaaminen ja laitteiden valmistajien lobbaus löytyvät hehkutuksen taustalta. Media on nielaissut kaiken koukkuineen päivineen ja jatkaa kehu-uutisiaan unohtaen objektiivisuuden. Pitkän tähtäimen taloudellinen kannattavuus on ollut kaikkialla huono. Lähin esimerkki löytyy naapuristamme Ruotsista.

Jäätävä viima puhaltaa Ruotsin tuulivoimateollisuudessa

https://brusselssignal.eu/2024/03/icy-blast-of-bankruptcies-loom-for-swedish-wind-power-sector-experts-warn/

Kaksi ruotsalaista taloustutkijaa varoittavat, että maan tuulivoimateollisuus on konkurssiaallon partaalla. Christian Sandström ja Christian Steinbeck analysoivat Ruotsin tuulivoimayhtiöiden taseita ja tilinpäätöksiä. Heidän raporttinsa 28.2.2024 ruotsalaiselle Kvartalille paljasti vakavia taloudellisia ongelmia. ”Vuosien 2017–2022 kokonaistappiot olivat 13,5 miljardia kruunua (1,2 miljardia euroa). Tämä tarkoittaa 39 prosentin tappiomarginaalia”. Sandström ja Steinbeck ovat raportoineet tuulivoiman kannattavuuden ongelmista aiemminkin. ”Toiminta on tappiollista, vaikka tuulivoiman tuottajat hyötyvät valtion tuesta päästötodistusten muodossa ja ovat vapautettuja varavoima- ja verkkokustannuksista ja laitosten lähellä olevien kiinteistöjen lunastusten kustannuksista […] Tappiot johtuvat yksinkertaisesti siitä, että tuulivoima ei pysty tuottamaan sähköä markkinahintaa alhaisemmalla hinnalla mittavista tuista huolimatta”.

Tutkijat ottavat esille tuulivoiman kannattavuutta kaikkialla koettelevan paradoksin, mikä on tuulivoiman universaali ominaisuus:

Heikon tuulen aikana sähkön hinta on korkea, mutta tuotanto on minimaalista, samoin tulot.

Kun tuulee voimakkaammin, tuulisähkön ylitarjonta pudottaa hinnan jopa nollaan.

Sandström ja Steinbeck päättelevät: ”On vaikea nähdä ulospääsyä tästä ongelmasta”. Kaikki tämä pätee Suomeenkin rakennettavaan tuulivoimaan, sillä tuulen vaihtelun mukaan muuttuva hinta ja tukien tarve eivät riipu maasta, johon tuulivoimaa rakennetaan. Liitekuvasta näkyy sähkön hinnan ja tuulen voimakkuuden käänteinen riippuvuus Suomessa (Kuva: US-puheenvuoro, marraskuu-23).

Koska tuulivoima on tappiollista, miten ihmeessä tuulivoimalla tuotettava vety voisi olla kannattavaa? Tappiothan kertautuvat ketjussa tehden vihreästä vedystä erittäin kallista. Silti niin maa- kuin merituulivoimaa työnnetään Suomeen energiaomavaraisuuteen ja vetytalouteen vedoten. Totuus vetybuumista:

Vattenfall hautaa merituulivoimalla vetyä tuottavan projektinsa

 https://oilprice.com/Latest-Energy-News/World-News/Vattenfall-Ditches-Project-to-Produce-Hydrogen-From-Offshore-Wind.html

”Fossiilivapaata tulevaisuutta” mainostava Vattenfall keskeyttää merituulipuistoon integroidun vedyntuotantolaitoksen pilottinsa taloudellisesti kannattamattomana, vaikka asiaa vielä viime vuonna uutisoitiin käänteentekevänä menestystarinana.

Samoin kävi myös Saksan vedyntuotannolle, josta meillä ei juurikaan uutisoitu.

Ørsted luopuu tuulivoimalla vetyä tuottavista projekteista

https://energywatch.com/EnergyNews/Renewables/article16615775.ece

Tuulivoimaloita valmistava Ørsted on päättänyt kumppaneidensa kanssa luopua suuresta saksalaisesta ”tuulivoimalla vetyä”-projektista. Tanskalaisen yrityksen Saksan toimitusjohtaja kertoo, että projekti osoittautui taloudellisesti kannattamattomaksi.

Maailmanpankin aiempi asiantuntija kumoaa länsimaiden kunnianhimoisen Net Zero– tavoitteen. Sen kustannukset ovat tähtitieteelliset, vaikutukset talouteen ja hyvinvointiin tuhoisat, eikä hiilestä ja muista fossiilisista polttoaineista kuitenkaan päästä eroon. Ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuteen, virallisen ilmastopolitiikan mukaan lämpenemisen tärkeimpään syyhyn, ei saada minkäänlaista alenemaa.

Väestölle ei kerrota nollapäästötavoitteen todellisia kustannuksia ja vaikutuksia

https://dailysceptic.org/2024/03/06/population-is-not-being-told-the-true-cost-of-net-zero-warns-former-world-bank-economist/

Historia kertoo, että utopiat ovat aina olleet vahingollisia ja tulleet erittäin kalliiksi. Siksi esitetyt faktat muiden kokemuksista ovat vakava varoitus Suomen päättäjille. Jos satsaamme syvästi velkaantuneen maamme viimeiset panokset kannattamattomaan toimintaan toistamalla muiden tekemiä virheitä, tulevaisuutemme synkkenee entisestään.

Haluammeko olla hyväuskoisia hölmöjä, jotka ilmastonmuutoksen torjunnan innossaan ja ”esimerkkinä koko maailmalle” ajavat Suomilaivan vauhdilla karikkoon?

Luonnollinen vaihtelu ja avaruudelliset tekijät selittävät kylmien talvien jaksollisuuden kuten monet muut ilmaston muutokset 

Antti Lehtniemi 9.2.2024

Iltalehti: Kohta on niin kova pakkanen, ettei edes meteorologi voisi kuvitella kylmempää.

https://www.iltalehti.fi/saauutiset/a/413e39db-c05e-4b9a-ab00-65ab5c290a6c

 KYSYMYS: Missä on jatkuvasti nousevan hiilidioksidipitoisuuden talvia lämmittävä vaikutus? Pilvetön tyyni talvisää tietää aikaisempaan tapaan paukkupakkasia, vaikka nimenomaan talvien piti lämmetä eniten pohjoisella pallonpuoliskolla.

Professori Kalevi Mursula [1] esitti Ilmastosi-seminaarissa elokuussa 2020 tutkimustuloksia kylmien talvien jaksollisuudesta. Jaksot perustuvat mitattaviin avaruussäteilyn muutoksiin. Kosmisen säteilyn suurienergiset hiukkaset aikaansaavat ydinreaktioita (esimerkiksi typpi N muuttuu radiohiileksi C14). Reaktioissa syntyy neutroneja ja mesoneja, jotka varauksettomina hiukkasina pääsevät maan pinnalle ja voidaan mitata erikoislaitteilla. 

Kylmien talvien jaksottaisuus 

Useamman vuoden mittaiset kylmien talvien jaksot noudattavat 45 vuoden (+/- 5v) syklisyyttä pienin poikkeuksin. Esimerkiksi: 

2023-24 Edellinen talvi 2022-23 oli kylmä.  Tänä talvena 2023-24 tehtiin pakkas- ja lumiennätyksiä.

1985-87 Hyvin kylmiä talvia. Tuolloin oli 5 viikon pakkasjakso: pakkanen pysytteli -24 C ja -32 asteen välillä.

1942-44 Operaatio Barbarossan ja Stalingradin tuho Venäjän pakkasissa.

1909-18 Ensimmäisen maailmansodan länsirintaman kurjat talviolosuhteet.

1865-67 Suuret kuolonvuodet. Kolmessa vuodessa yli 200 000 suomalaista kuoli nälkään ja pakkaseen.  

Pienen jääkauden aikana jaksot eivät jatkuvan kylmyyden oloissa erotu, sillä kylmiä talvia oli varsin tiheään, kuten historiankirjat kertovat:

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/kylma-vai-lammin-kumpi-on-vaarallisempaa-osa-2/

Kylmien talvien kausina kesät olivat silti toisinaan hyvin kuumia kuten viime kesäkin. Pahimpina vuosina kevätkylvöt olivat myöhässä, kesä oli kuuma ja kuiva, sateet tulivat myöhään ja aikainen halla tuhosi keskenkasvuisen viljan. Niinpä nälänhätä oli väistämätön seuraus. Alla oleva linkki osoittaa, että ilmiö oli globaali. Vuoden 1870 kuivuus aiheutti yli 30 miljoonan ihmisen kuoleman.  

https://web.archive.org/web/20181106125127/https://www.newscientist.com/article/2183901-a-freak-1870s-climate-event-caused-drought-across-three-continents/

Kylmyys- ja kuivuusjaksot, ilmaston ”äärevöityminen” on luonnollista vaihtelua, eikä sitä voi lukea fossiilisten polttoaineiden eli ihmiskunnan CO2-päästöjen syyksi. Edellisen linkin johtopäätös on hyvä lukea ajatuksella: 

Tämä kuivuusjakso oli kauan ennen ihmiskunnan hiilipäästöjen alkua, mikä on huolestuttavaa. Koska näin on tapahtunut aikaisemmin, näin voi käydä uudestaan, emmekä tiedä milloin ja kuinka usein.

Tunnetut lukuisat jaksottaiset muutokset (ENSO, AMO jne) vaikuttavat edelleen ilmastoomme samalla tavalla kuin ovat vaikuttaneet jo vuosituhansien ajan. Kasvava hiilidioksidin pitoisuus ei ole niiden vaikutusta muuttanut suuntaan eikä toiseen. 

— — —

[1] Professori Mursulan CV on varsin mittava:

Bachelor of Science, University Oulu, Finland, 1974. Master of Science, University Oulu, Finland, 1977. Philosophy, University Helsinki, 1983. Doctor of Philosophy, University Helsinki, 1984. Docent, University Helsinki, Finland, 1987.

Kalevi Juhani Mursula, Finnish Space physicist, researcher. Achievements include research on ion cyclotron waves in earth’s magnetosphere, structure and long-term evolution of solar corona and heliosphere; co-investigator in Freja, Polar and Cluster satellites. Member Board University Researchers, Oulu, 1994; treasurer Suzuki Players’ Foundation, Oulu, 1995. Member American Geophysical Union (regional advising committee since 1995), Rotary.

Hänen julkaisuistaan on enemmän tässä linkissä:

https://www.researchgate.net/profile/Kalevi-Mursula-2

Suomalainen ioni- ja neutronitutkimus on maailman huippua, mikä käy ilmi, kun katsoo Oulussa tehtyjä mittauksia hyödyntävien vertaisarvioitujen tutkimusten luetteloa. Listassa on 981 tutkimusta, eikä se edes ole täydellinen!

https://cosmicrays.oulu.fi/publicat.html

 

EU:n energiapolitiikka menossa yhä katastrofaalisemmaksi

Antti Lehtniemi 27.1.2024

Suomen Uutiset kertoo EU:n tulevasta nollapäästöihin tähtäävästä lainsäädännöstä. Kannattaa lukea.

https://www.suomenuutiset.fi/vuodetun-laskelman-mukaan-eun-hiilineutraaliuustavoite-tulisi-suomelle-murskaavan-kalliiksi-25-miljardia-euroa-vuodessa/

Euroopan Unionin tavoitteena on alentaa hiilidioksidin päästöjä 90 prosentilla vuoteen 2040 mennessä. Lisäksi täysi hiilineutraalisuus pitäisi saavuttaa vuonna 2050. Komissio ehdottaa, että fossiilisten polttoaineiden käyttöä vähennetään 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä. Mitään konkreettista suunnitelmaa ei vielä ole olemassa näihin (sitoviin?) tavoitteisiin pääsemiseksi. Onko tämä edes mahdollista ja mitä se maksaisi? Monessa maassa nollapäästöpolitiikan perusteltu kritiikki on jo voimakasta ja kasvavaa, mutta meidän mediamme ei tästä tietenkään uutisoi. Suunnitelma on vuotanut tai vuodettu arvostetulle lehdelle Financial Times, ja voimme lukea hiukset nostattavista kustannuksista.

Suomelle koituisi maksettavaa 25 miljardia eli 25 000 000 000 euroa VUODESSA !!

Tällaista summaa on täysin mahdoton hyväksyä, eikä sellaista edes saataisi syvällä velkasuossa olevasta maastamme kokoon ilman, että valtion jäljellä omaisuus myytäisiin ja lähes kaikki yhteiskunnan toiminnot ajettaisiin minimitasolle. Tälläkin selvittäisiin ehkä vain 2-3 vuotta vilussa ja nälässä värjötellen. Mitä tehdään sen jälkeen? Maamme teollisuus, talous ja hyvinvointi ovat romuna. Kansamme joutuisi energia- ja ravintopulan vuoksi lähtemään ilmastopakolaisiksi lämpimiin maihin. Voi olettaa, ettemme saisi sieltä yhtä hyvää ja monipuolista palvelua kuin mitä olemme antaneet meiltä turvapaikan saaneille etelän asukkaille.

Tulee muistaa, että EU laskee päästöt varsin omintakeisella tavalla käyttäen erilaisia laskentakaavioita, ei mittauksia. Esimerkiksi Suomen kaikkea kasvillisuutta ei oteta huomioon. Sen sijaan kriittiset metsävaramme on painotettu laskelmissa erittäin epäedullisella tavalla, vaikka Yhdysvaltojen avaruustutkimuslaitoksen (NASA) ja YK:n maatalousjärjestön (FAO) mittausten mukaan Suomi on aina ollut ja on edelleenkin hiilinielu. MUIDEN pitäisi maksaa MEILLE hiilinielustamme. Tämä virhe on uusien euroedustajiemme korjattava.

Mitä tulee Saksaan ja maan omiin suunnitelmiin, siellä on jouduttu taas kerran umpikujaan. Saksa ajaessaan äärivihreää EU:n ilmastopolitiikkaa ei pysty täyttämään edes omia tavoitteitaan. Mihin on kadonnut saksalainen rationaalinen, matemaattiset laskut hallitseva insinööri?

Saksan suunnitelma siirtyä vetyä käyttäviin voimalaitoksiin kaatui.

https://www.euractiv.com/section/electricity/news/germanys-dream-of-building-a-fleet-of-hydrogen-fired-power-plants-is-faltering/

Saksa suunnitteli tuottavansa vuoteen 2035 mennessä 100 % sähköstään ilmastoneutraalilla tavalla. Voimassa olevan ilmastopolitiikan tuuli- ja aurinkovoimaloiden tueksi suunniteltiin vetyvoimaloita varavoimaksi. Tähän tarvittaisiin 8,8 GW puhdasta vetyvoimaa sekä 15 GW maakaasuvoimaa, jonka pitäisi siirtyä käyttämään vihreää vetyä viimeistään vuoteen 2035 mennessä. Näin katettaisiin yhteensä noin kolmasosa Saksan vuoden 2023 huipputehon tarpeesta vihreään vetyyn perustuvalla varavoimalla. Vetyä tarvittaisiin varsin suuret määrät.

Nämä varavoimalaitokset tuottaisivat sähköä heikon tuulen ja vähäisen auringonpaisteen aikoina (”kalte Dunkelflaute”). Uusimpien laskelmien mukaan ne eivät olisi kannattavia ilman valtion massiivista tukea. Kylmä taloudellinen, tekninen ja energialaskelmiin perustuva totuus paljastui:

”Saksan ainut mahdollinen ratkaisu on hiilivoimaloiden käytön jatkaminen”.

Tämä olisi ollut tuotantoketjun energiahäviöt laskemalla jo alun perinkin selvä asia. Tuulivoima tuottaa vain silloin, kun tuulee. Sen ja kesäajan aurinkosähkön katkonainen tuotanto soveltuu huonosti jatkuvaa energiaa edellyttävään vihreän vedyn valmistukseen. Vihreä vety olisi myös erittäin kallista. Elektrolyysin huono hyötysuhde, vedyn nesteytyksen vaatima energia, erikoissäiliöt, putket ja vedyn tuotannon niukka saanto romuttavat tällaiset vihreät suunnitelmat. Mikään määrä tukiaisia ei tee ideasta taloudellisesti kannattavaa, yhteiskunnan 24/7/365 sähkön varmistavaa tuotantotapaa. Vihreästä vedystä on aiempi artikkeli linkissä:

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2022/11/03/tuulivoimalla-vihreaa-vetya-ja-metaania/

Koska päätöksiä ja ilmastoasetuksia tehdään puhtaasti äärivihreän, utopistisen ajattelun pohjalta, tälle kehitykselle pitää laittaa nopeasti stoppi. Tähän on hyvä mahdollisuus kevään EU-vaaleissa, sillä monessa EU-maassa niin maahanmuutolle kuin ilmastotoimille kriittisten puolueiden kannatus on merkittävässä nousussa. YLE toki nimittää näitä ”laitaoikeistoksi” kuten liitekuva kertoo.

ON ERITTÄIN TÄRKEÄÄ, ETTÄ KEVÄÄN EU-VAALEISSA SUOMALAISET AJATTELEVAT MAAMME ETUA JA KÄYVÄT ÄÄNESTÄMÄSSÄ.

ÄÄNI VIHREILLE ON OMAN HAUDAN KAIVAMISTA.

Ayn Raud: ”Voit olla välittämättä tosiasioista, mutta et voi ohittaa välittämättömyytesi seurauksia”

Tuulivoima ja Suomen talvi – oppia Ruotsista kantapään kautta 

Antti Lehtniemi 21.11.2023

Suuri ruotsalainen maatuulipuisto on menossa konkurssiin. Syynä on PPA-sopimus norjalaisen Norsk Hydron kanssa. Sopimustyypistä löytyy infoa mm Gasumin kotisivulta (lihavoinnit omia):

”PPA-sopimus (Power Purchase Agreement) on pitkäaikainen, yleensä tuulivoimaan perustuva noin 10 vuoden pituinen sopimus, jonka avulla voi vähentää omaa hiilijalanjälkeään sekä edesauttaa uusiutuvan energian tuotannon kasvua.”

Sopimus oli tehty alhaisella hinnalla ja ehdolla, että jos sähköä ei pystytä toimittamaan sovitun minimitason verran, puisto joutuu ostamaan puuttuvan sähkön markkinoilta. Norjalainen ostaja sen sijaan saa aina halpaa sähköä ja voi vähentää laskennallista hiilijalanjälkeään eli ”viherpestä” tuotantoaan ja paukutella henkseleitään ruotsalaisten kustannuksella.

https://notalotofpeopleknowthat.wordpress.com/2023/11/12/europes-largest-wind-farm-facing-bankruptcy/

Tuulivoiman kapasiteettikerroin, todellinen vuosituotanto, on maksimissaan vain 26 prosenttia nimikilpitehosta. Aurinkovoimalla se on vain 14 prosenttia. Koska kaikki teollinen toiminta ja yhteiskunnan ylläpito edellyttävät vakaata ja tasaista verkkosähköä, tuuli- ja aurinkovoimaloiden sopimuksiin olisi alun alkaen pitänyt liittää edellä esitetyn kaltainen ehto. Jos sovittu minimitaso alitetaan, tuuli- tai aurinkopuisto joko maksaa toimitussakkoa tai ostaa markkinoilta puuttuvan sähkön. Näinhän menetellään muussakin teollisuudessa. Jos telakan laiva tai Arevan ydinvoimala viivästyvät, sakkoja on tiedossa.

Jos ja kun sopimukset laaditaan näin, tuuli- ja aurinkovoima joutuvat osallistumaan varavoiman kustannuksiin, joko rakentamalla sitä itse tai ostamalla osuuksia toimivilta perinteisiltä voimaloilta. Näin vältettäisiin etenkin tuulisähkön aiheuttamat vakavat markkinahäiriöt ja varavoimakapasiteetin väheneminen. Samoin tuulivoiman virheellinen ”halpuudella” kehuminen loppuisi

Tuulisähköä vaivaa sääolosuhteiden ohittamaton paradoksi. Kun tuulee riittävästi, sähkön hinta laskee jopa negatiiviseksi ja kaikkien tuottajien tulot alenevat. Kun ei tuule ja tuotanto on jopa nollassa, sähkö on kaikkialla huippukallista ja varavoima pyörii täysillä. Aiemmassa kirjoituksessa tuotiin esille se, että tuulivoima on puhdas markkinahäirikkö eikä pysty koskaan tuottamaan luotettavaa verkkosähköä.

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2022/10/08/hienoa-tuulivoima-saa-sahkon-hinnan-jopa-negatiiviseksi/

Tätä kirjoitettaessa 20.- 21.11.2023 Olkiluoto-III:ssa on häiriö, joten se on kytketty irti verkosta. Maamme yllä makaa korkeapaine, joten tuulivoiman tuotanto on minimaalista (liitekuva). Kapasiteettia meillä on jo peräti 6445 MWh/h, mutta alkuviikon tuotannon keskiarvo oli vain 264 MWh/h eli vain neljä prosenttia. Minimituotanto oli 23 MWh/h eli 0,35 prosenttia. Tällä ei yhteiskunta pärjää.

Jos tuulivoimalta edellytettäisiin edes puolet todellisen kapasiteettikertoimen osoittamasta tuotannosta eli 13 prosenttia nimikilpitehosta, sähkömarkkinoilta ostettavaa olisi tämän alkuviikon aikana todella paljon ja ostajina olisivat nimenomaan tuulivoimayritykset. Emme joutuisi lukemaan lööppejä ja kuulemaan uutisia ennätyskalliista sähköstä. Emme saisi vetoomuksia säästää sähköä, jättää saunomiset väliin ja tukea verkon kestokykyä syistä, jotka eivät ole meidän aiheuttamiamme.

Tulee ymmärtää, että tällainen tilanne on tuulivoiman osalta normaalia ja toistuvaa. Ja kuten aiemmassa kirjoituksessa tuli esille, mitä enemmän rakennetaan tuulivoimaa ja mitä enemmän poistetaan hiili- ja kaasukäyttöistä varavoimaa, sitä vaikeammaksi tilanne menee. Tuotannon ja sähkön hinnan nopea vaihtelu jyrkkenee jyrkkenemistään. En halua edes kuvitella, mikä tilanne on, jos joskus saavutamme EU:n ”fossiilivapaan Net Zero”- tavoitteen.

Onneksi Net Zero on kuin autiomaan kangastus: sitä ei tulla saavuttamaan koskaan, mutta siihen pyrkiminen tulee erittäin kalliiksi ja romuttaa länsimaisen hyvinvoinnin.

Lisäys 22.11.2023 klo 16:00

Hyvä esimerkki tuulivoiman voimakkaasta vaihtelusta tapahtui viimeisten 17 tunnin aikana. Tuotanto hyppäsi jyrkästi nollasta yli 5000 MWh/h:iin, kuten liitekuva osoittaa. Jos Olkiluoto-III:n 1600 MW on liian paljon Suomen verkolle, eikö tuulivoiman tuotannon nopea 5000 MW:n hyppy olekaan vaarallinen ja haitallinen? Tosiasioiden vuoksi tämä kuva olisi hyvä julkaista valtamediassa, mutta lienee turha toive …

Antti Lehtniemi 1.11.2023

Fossiilisia polttoaineita käyttävien autojen kunnianhimoinen korvaaminen sähköautoilla on ollut tahmean verkkaista, vaikka voimakas ilmastopoliittinen paine ajaa asiaa. Ostohinnan ja lataussähkön hintatuki verovaroilla ei ole auttanut. Itse asiassa länsimaissa, etenkin USA:ssa kallis sähköauto on usein hankittu perheen kakkosautoksi. Pitemmät matkat on hoidettu perinteisellä katumaasturilla tai tila-autolla. Tuen tarkoitus oli vähentää päästöjä …

Virallinen konsensus-ilmastopolitiikka vaatii liikenteen nopeaa sähköistämistä pitäen hihassaan ”valttikorttina” toistaiseksi vielä harvinaisia vetyautoja. Keskituloiset, puhumattakaan vähävaraisista, eivät pysty hankkimaan sähköautoa edes käytettynä. Vaikka polttonesteiden hintaa nostetaan jatkuvasti kiristyvillä päästöveroilla, näille ryhmille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ajaa iäkkäällä autollaan ja maksaa mukisematta polttoaine- ja korjauskustannukset.

Entä autoteollisuus? Miten siellä menee? Uutiset kertovat, että kiinalaiset sähköautot valtaavat kovaa vauhtia markkinoita. Tämä ei ole mikään ihme, sillä hiilivoimalla tuotetut sähköautot, aivan samoin kuin tuulivoimalat ja aurinkopaneelit, ovat hinnaltaan täysin eri tasolla lännen tuotteisiin verrattuna. Tuulivoimayritykset ovat suurissa vaikeuksissa (Linkki1), joten ei ole ihme, että autoteollisuus on uppoamassa samaan suohon. Vaikka lännessä valmistettujen sähköautojen myyntiluvut ovat vielä hyvällä tasolla, myyntimäärien ja – jakautuman kehityssuunta ei lupaa hyvää. Kysyntä taittuu aivan liian nopeasti, jotta tuotanto ja investoinnit olisivat kannattavia.

Volkswagen-konsernin tilaukset ovat pudonneet peräti 50 % (Linkki2). Niinpä edessä on 2 000 työpaikan vähennykset.

Ford-konsernin liiketappio oli 1,3 miljardia dollaria vuoden 2023 kolmannella neljänneksellä. Yritys tekee 36 000 dollarin tappiot jokaisella myymällään sähköautolla (Linkki3). Konsernin tappio uhkaa kasvaa tänä vuonna 4,5 miljardiin dollariin. Siksi ei ole yllätys, että yritys lykkää 12 miljardin dollarin investointeja uusiin akkutehtaisiin ja sähköautojen tuotannon laajennuksiin.

Mercedes-Benz-konsernin johto kuvaa tämän hetken sähköautomarkkinoita sanalla ”brutaali”.

General Motors on hylännyt tavoitteen valmistaa 400 000 sähköautoa vuoden 2024 ensimmäisen puoliskon aikana (Linkki4).

Honda ja General Motors ovat hylänneet suunnitelman tehdä yhdessä halpoja sähköautoja (Linkki5).

Toyotan hallituksen puheenjohtaja Akio Toyoda kertoi Japanissa pidetyssä autonäyttelyssä sähköautojen kysynnän hiipumisen olevan merkki siitä, että ihmiset ovat heränneet todellisuuteen, että sähköautot eivät ole ratkaisu ilmastonmuutoksen oletettujen haittojen torjunnassa.

Japanissa Panasonicin akkutehdas on vähentänyt tuotantoa 60 prosenttia viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.

Puolet muiden kuin Teslan käyttäjistä aikoo kyselyjen mukaan palata bensiini- tai dieselautoon (Linkki6).

Uutiset parkkitalojen ja autojen tulipaloista, vaurioituneiden ja kastuneiden akkujen kalliista vaihdoista sekä ”itsepäisen autonomisesti ajavista” autoista vähentävät uusien ostajien intoa. Akkujen kestävyyden vuoksi käytettyjen sähköautojen jälleenmyynti on vaikeaa, joten hintoja on ollut pakko pudottaa reilusti. Tämä on tiennyt menetyksiä sähköautoaan vaihdossa tarjoavalle.

Realiteetit voittavat aina, kysymys on vain ajasta. Toki odottavan aika on pitkä, ja tässä tapauksessa hinta kasvaa ajan mukana samoin kuin taksin kyydissä istuessa. Kun vielä todetaan, että kerrostalojen asukkaat eivät voi hyödyntää kotilatauksen etuja, ollaan myynnin kasvun kannalta vaikeassa tilanteessa. Kuka maksaa esimerkiksi katujen parillisille puolille pystytettävät latausasemat entisten pysäköintimittareiden tilalle? Entä kaupunkien sähköverkon kestokyky, kun suuri osa työssä käyvistä asukkaista tarvitsee yöllä latausta? Jos halutaan olla todella vihreitä, sähköautot pitäisi ladata vain ”päästöttömällä” tuuli- ja aurinkosähköllä, eikö niin? Aurinkosähköllä lataus ei onnistu öisin, ja tuulikaan ei ole aina suosiollinen, etenkään talviaikana.

Taaksepäin katsottaessa havaitaan, että kaikki vihreän siirtymän menetelmät ovat johtaneet ojasta allikkoon. ”Negatiivinen Midaksen kosketus” tekee tuhoaan: hyödyt ovat minimaalisia ja kustannukset sekä haitat huomattavan suuria. Olisi vihdoin aika, että riippumattomat fysiikan, tekniikan, tuotantotalouden ja investointien asiantuntijat kävisivät läpi vihreän politiikan menetelmät ja tilinpäätökset valan tehneen tilintarkastajan tavoin. Samalla selviäisi, kuinka paljon ja millä hinnalla vihreä siirtymä ja energiamurros ovat vähentäneet *) 30 vuoden ilmastopolitiikan päätavoitteita, fossiilisen energian käyttöä ja hiilidioksidipäästöjä.

[ *) Vastaus: Eivät lainkaan! (Linkki7) ]

Antti Lehtniemi  24.9.2023 & 30.9.2023

Ei riitä, että Suomeen, varsin vähätuuliseen maahan rakennetaan, suorastaan tuputetaan tuulivoimaa. Nyt asialla ovat myös aurinkovoiman rakentajat. Hekin lupaavat edullista vihreää sähköä, jota media hehkuttaa kritiikittä mukana. Luulisi Suomen pitkän ja pimeän talven herättävän ihmetystä ja kysymyksiä.

Esimerkiksi sopii YLE:n uutinen https://yle.fi/a/74-20051272

”Suomen pohjoisinta aurinkopuistoa suunnitellaan napapiirin tuntumaan – riittää noin 500 sähkölämmitteisen omakotitalon energiakulutukseen”

Median olisi hyvä esittää kysymys: ”Eli lähimmät 500 taloa voisivat kytkeytyä paneelipuistoon ja saada sähkönsä sieltä suoraan ilman välikäsiä, Carunaa tai Fortumia?” Aurinkovoimayrityksen vastaus olisi kuulemisen arvoinen. Palataan uutisesta maan pinnalle ja tosiasioihin.

Fingridin sivuilta löytyy koko Suomen tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto. Sivusto on interaktiivinen, eli sieltä voi valita haluamansa ajanjakson. Sivun grafiikka kertoo havainnollisesti ja lukuina todellisen tuotannon.

https://www.fingrid.fi/sahkomarkkinainformaatio/aurinkovoima/

Katsotaan ensin kesäaikaa. Tämän vuoden 2023 heinäkuun aurinkosähkön tuotanto näkyy alla olevassa kuvassa. Tuotanto on vaihdellut yön nollan ja päivän maksimin 650 MWh/h välillä. Päiväajan huippujen rajaama pinta-ala kertoo kuukauden kokonaistuotannon keskiarvon. Se on 200 MWh/h eli noin 25 prosenttia paneelien kapasiteetista (nimikilpiteho).

 

Entä mikä on tilanne tammikuussa? Talvella tuotanto on vaihdellut yön nollan ja päivän maksimin 77 MWh/h välillä. Keskiarvo on vain 4 (neljä!) MWh/h, mikä vastaa 0,7 prosenttia paneelien kapasiteetista.

 

Koska aurinkosähkö on säännöllisen epäsäännöllistä, sen tuotanto ei riitä meidän leveysasteillamme edes varaavaan keskuslämmitykseen, etenkään talvella ja Lapissa. On suorastaan petos väittää, että 500 sähkölämmitteistä omakotitaloa saisivat koko vuoden sähkönsä pelkästään auringosta, sillä talviajan tuotanto on pohjoisessa paljon pienempää kuin kuvien osoittama koko Suomen tuotanto.

Aurinkopaneelit voidaan kuitata pelkkänä viherpesuna ainakin meidän leveysasteilla. Ne eivät koskaan ehdi elinaikanaan kuolettaa investointiaan eivätkä tuota käyttökelpoista sähköä yhteiskunnalle. Yksittäisten taloyhtiöiden omaan käyttöön rakentamat, oikein mitoitetut aurinkosähkölaitteistot ovat eri asia, etenkin, jos sähkö käytetään itse. Verkkoyhtiöt alkoivat veloittaa niiden myymästä sähköstä meilläkin, ja osassa maailmaa aurinkopaneeleita ei saa enää kytkeä verkkoon.

On siksi hyvä miettiä syitä siihen, miksi Suomeen tungetaan tuuli- ja aurinkovoimaa, jopa niin, että osalle maanomistajista luvataan muhkea 40 000 euron vuosikorvaus yhdestä tuulivoimalasta ja kunnalle runsaat kiinteistöverotulot. Sähkön kannattava tuottaminen ja myynti ei mitenkään selitä tämän kaltaisia investointeja. Jotain muuta on taustalla.

Tiheään asutussa Euroopassa on jo rakennettu niin paljon tuuli- ja aurinkovoimaa, että asukkaat vastustavat lisärakentamista. Toisaalta enää ei kerta kaikkiaan löydy lisätilaa ainakaan maa-alueilta. Tuuli- ja aurinkopuistot tarvitsevat erittän suuret pinta-alat verrattuna samantehoisiin perinteisiin fossiilisiin ja ydinvoimaloihin. Harvaanasutussa Suomessa tilaa vielä riittää, valittajat ovat median vaientama vähemmistö, ja rahalle ahneita kunnallispoliitikkoja ja maanomistajia riittää. Ympäristön laaja raivaaminen, tiet, haitat luonnolle, ennallistaminen ja romutuskulut voidaan unohtaa. Luontojärjestötkään eivät valita, kun kyse on ”vihreästä siirtymästä ja päästövapaasta sähköstä”.

Päästöoikeuksien myynnissä on ollut epäselvyyksiä ja väärinkäytöksiä kaikissa maissa. Esimerkki:

https://www.france24.com/en/20160503-france-trial-multi-billion-carbon-emissions-trading-fraud-opens-paris

”Miljardien päästökauppapetosvyyhti oikeuskäsittelyyn Pariisissa”

Saattaa olla, että päästöoikeuksien pakko-oston edessä oleva yritys käyttää edullisinta keinoa. Se voi itse rakennuttaa tai olla osallisena pöytälaatikkoyrityksessä, joka rakentaa vihreää, päästöhyvityksiin oikeuttavaa tuotantokapasiteettia. Hyvitykset saatetaan laskea ja ilmoittaa kokonaiskapasiteetin, ei todellisen tuotannon mukaan. Koska päästöoikeuksien hintaa nostetaan jatkuvasti, sähkön myyntitulojen merkitys vähenee tulevaisuudessa. Hyöty tulee kiristyvien päästöoikeusmaksujen välttämisen kautta. Kaiken lisäksi palveluja tarjoava pöytälaatikkoyritys, samoin kuin moni tuulivoimayritys, sattuu ”sopivasti” sijaitsemaan usein veroparatiisissa …

Tämä ei ole vain spekulaatiota. TESLA on suuri sähköautoja ja akkuja valmistava yritys. Vuonna 2021 CNBC kertoi, että yrityksen tuotot päästökaupasta olivat suuremmat kuin sen automyynnin kassavirta.

https://carboncredits.com/tesla-carbon-credit-sales-reach-record-1-78-billion-in-2022/

“Teslan hiilidioksidipäästöoikeuksien myynti nousi jälleen otsikoihin, kun se saavutti uuden ennätyksen vuonna 2022. Yhtiö raportoi, että neljännen vuosineljänneksen päästöoikeuksien myynti kasvoi 47 % edellisvuodesta. […] Päästöoikeuksien ostaminen on muille yrityksille edullinen keino kompensoida hiilidioksidipäästöjään (Linkki) ja jatkaa toimintaansa ilman sanktioita. Vuonna 2019 TESLA nousi otsikoihin, kun sen kerrottiin ansainneen 357 miljoonaa dollaria hiilihyvitysten myynnistä muille autoyhtiöille, jotka eivät täytä California Air Resources Boardin (CARB) asettamia päästöstandardeja. Ostamalla päästöoikeuksia TESLAlta nämä yritykset täyttivät standardin, jolloin niiden ei tarvinnut tehdä merkittäviä muutoksia omaan perinteisten autojen tuotevalikoimaansa.”

Yleispätevä ohje kaikessa ja kaikkina aikoina: ”Follow the money”

Antti Lehtniemi 31.8.2023

Valtamedian ilmastouutisointi muistuttaa yhä enemmän uskonnollisia herätyskokouksia, sillä realiteetit ja faktat loistavat poissaolollaan. Liitekuvassa on luotettavimmat tilastot ihmiskunnan fossiilisista hiilidioksidipäästöistä vuodesta 1960 alkaen gigatonneina per vuosi. Punainen pystyviiva merkkaa kansainvälisen ilmastopolitiikan alkua, josta on kulunut jo yli 30 vuotta. Ilmastopolitiikan ja niissä laadittujen sopimusten päätavoite oli saada hiilipäästöt laskuun (kuvan vihreä viiva näyttää suunnan).

Toisin on käynyt. Päästöt ovat kasvaneet edelleen noin 1,5% vuodessa huolimatta kaikista ”vihreän siirtymän” toimenpiteistä. Ei auta hiilivero, tuuli- ja aurinkovoima, biopolttoaineet, kasvisruoka, sähköautojen suosiminen jne. Vetytalous on tuulivoiman varaan rakennettu menetelmä, joten sekään ei ole ratkaisu päästöihin, koska ei ole tuulivoimastakaan ollut apua.

Haluaisin nähdä liitekuvan TV-keskustelujen pohjana. Tutkiva journalismi löytäisi kuvan halutessaan hyvinkin helposti. Mutta herätyskokouksen kaltainen hurmos ja hymistely ovat vallalla hiilen talteenottoineen ja muine pilvissä leijuvine pelastusmenetelmineen, vaikka kolmenkymmenen vuoden politiikan ja sopimusten tulokset ovat puhdas nolla.

Paljonko onkaan tuhlattu voimavaroja ja saastutettu luontoa vihreän siirtymän nimissä saamatta aikaan mitään muutosta tavoitteessa eli hiilipäästöissä? Tästä vastuussa olevat pitää saada esiin !

Olisi myös hyvä kysyä, MIKSI juuri Suomeen, pohjoisimpaan ja talvella pimeimpään EU-maahan rakennetaan hehtaarikaupalla aurinkopaneeleita ilman kesäsähkön varastointia talveksi? Paikallisen median olisi siksi hyvä kysyä Virkkalan aurinkopaneelipuistolta, onko Kalkkipetterin halleissa ja kaivosluolissa paljonkin akkuja, joihin kesällä saatu aurinkosähkön sato varastoidaan ”omenakaupungin” omenien tavoin odottamaan talven kylmiä ja pimeitä aikoja. Sähkön ylimääräinen tuottaminen kesäajan vähäisen kulutuksen tarpeiksi on järjetöntä hölmöläisten hommaa, kun todellinen ongelma on meidän leveysasteilla talviajan sähkön riittävyys. 

Paasikivi: ”Tosiasioiden tunnustamisessa on realismin alku”

25.8.2023 Antti Lehtniemi

CCNow on muokannut ”ilmastonmuutoksen oikeaoppisen tiedottamisen” ohjelmaansa, joten kotisivun aiempi artikkeli pitää myös päivittää. Aiempi artikkeli on hyvä lukea johdantona uuteen käskykokoelmaan:

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2021/05/07/ilmastouutisoinnin-kymmenen-kaskya-voimassa-jo-eilen/

Uudet ohjeet eivät sisällä sinänsä mitään uutta auringon alla, vain pahemmaksi menevää uutisointia, jota voi hyvällä syyllä kutsua aivopesuksi.

Lähde: https://coveringclimatenow.org/resource/climate-reporting-best-practices/

1. Tunne yleisösi

Yhä useammat ihmiset ymmärtävät jo, että ilmastonmuutos on todellinen, tapahtuu tässä ajassa ja johtuu nimenomaan ihmisen toiminnasta. Tietämyksen taso vaihtelee kuitenkin suuresti. Niinpä median käyttäjien ilmastonmuutosta koskevien uskomusten ja tunteiden ymmärtäminen auttaa toimittajia laatimaan tarinoita, jotka resonoivat ihmisten uskomusten kanssa edelleen rakentaen ja vahvistaen luottamusta annettuun tietoon. Hakeudu ihmisten pariin. Kuuntele ja tarkkaile, kuinka heidän näkemyksensä muuttuvat, kun heidän altistamisensa ilmastotarinalle voimistuu.

Ohje: ‘Yale Climate Opinion Maps’

Ohje:  International Public Opinion on Climate Change

 

2. Yhdistä ilmastonmuutos uutisiin

Ilmastonmuutos johtuu pääasiassa öljyn, kaasun ja hiilen polttamisesta. Se lisää äärimmäisiä lämpöaaltoja, kuivuutta, myrskyjä ja merenpinnan nousua. Nämä tärkeät tosiasiat kuitenkin usein puuttuvat monista uutiskirjeistä, mikä antaa yleisölle väärää tietoa. Siksi ilmastoyhteyden kytkeminen – sekä ilmastonmuutoksen syihin että seurauksiin – kaikkeen uutisointiin on välttämätöntä. Tämän ei tarvitse häiritä itse uutisen sanomaa. Jo muutama hyvin valittu sana tai lause riittää.

Ohje: ‘Your Guide to Making the Climate Connection’

 

3. Muista aina hehkuttaa ilmastonmuutoksen sanomaa jokaisella kertomuksellasi

Ilmastonmuutos on aikamme ratkaiseva tarina. Nousevat globaalit lämpötilat vaikuttavat kaikkeen, myös yhteiskuntaan hallitusvaaleista ja yritysten päätöksistä sosiaalisiin tekijöihin. Hyvä journalismi ei siis saa rajoittaa ilmastouutisointiaan pelkkään tieteen tai sääennusteen hehkutukseen. Riippumatta siitä, mikä erikoisalasi on – politiikka, liike-elämä, terveys, asuminen, koulutus, ruoka, kansallinen turvallisuus, viihde, urheilu tai muu – kaikkien uutisten vahvaa ilmastoyhteyttä on aina korostettava.

Ohje:  ‘Covering Climate Across Beats’

 

4. Tee jokaisesta kertomuksesta ihmisläheinen ja paikallinen

Ilmastonmuutos on valtava, globaali tarina, mutta pohjimmiltaan se on tarina tavallisista ihmisistä ja heidän jokapäiväisestä elämästään. Ihmiset haluavat uutisilta kattavuutta, joka heijastaa tätä, mukaan lukien heidän omakohtaiset näkökulmansa siitä, miten he kokevat ilmastonmuutoksen ja mitä he voivat tehdä sille. Koska ilmastonmuutos ilmenee eri tavoin eri paikoissa, on erittäin tärkeää, että raportointi valaisee myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia paikallistasolla.

 

5. Keskity korostamaan ilmasto-oikeutta

Syrjäytyneet ja etniset ryhmät kärsivät yleensä ensimmäisinä ja pahiten helleaalloista, tulvista ja muista ilmastovaikutuksista. Kuitenkin heidän äänensä ja tarinansa jäävät usein pois uutisista. Hyvä ilmastoraportointi korostaa heidän vaikeuksiaan ja tunnustaa, että he ovat ilmastotaistelun edelläkävijöitä. Etenkin alkuperäiskansat ovat olleet ympäristön suojelijoita ikimuistoisista ajoista, joten heidän näkemyksensä ovat ratkaisevan tärkeitä ilmastonmuutoksen uutisoinnissa.

Ohje: ‘Climate Justice Reporting Guide’

 

6. Tunne tiede, mutta puhu ja kirjoita kuin tavallinen kadun kansalainen

Toimittajien tulee tuntea laatimansa tarinan ilmastotieteen perusteet, mutta heidän on vältettävä ammattikieltä, joka on suuren yleisön käsityskyvyn yläpuolella. Tarkka, yksinkertainen ja selkeä kieli saa varmimmin yhteyden yleisöön: Korvaa esimerkiksi sana ”biologinen monimuotoisuus” sanoilla ”villieläimet” tai ”luonto”.

Ohje: ‘Climate Science 101’

 

7. Kerro koko tarina, myös ratkaisukeinot

Hyvä ilmastoraportointi sisältää ratkaisut, ei vain ongelmaa. Keskittyminen negatiivisiin asioihin ei ainoastaan jätä yleisöä hämmentyneeksi ja saa heidät hylkäämään uutisen, vaan se myös vääristää todellisuutta. Tosiasia on, että ilmastonmuutokseen on monia ratkaisuja, ei vain teknisiä, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaa, vaan myös poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia ratkaisuja. Hyvien ratkaisujen raportointi ei ole aktivismia tai mainoshumppaa. Pikemminkin näin annetaan yleisölle ja päättäjille tietoa siitä, mitkä niistä toimivat ja mitkä eivät.

Ohje: Climate Solutions Reporting Guide’

 

8. Varo ja vältä viherpesua

Yritykset ja hallitukset ovat aktivoituneet vaatien ympäristötietoisia käytäntöjä. ”Vihreät lupaukset” saattavat olla vain naamioituja markkinointikampanjoita, jotka hämärtävät normaalia liiketoimintaa. Suhtaudu reilusti mutta skeptisesti suuriin lupauksiin ”kestävien” tuotteiden ja ”nollapäästöjen” suhteen, erityisesti jos ne tulevat yrityksiltä, jotka ovat historiallisesti olleet tässä suhteessa ongelmallisia.

 

9. Kohtele aktivisteja objektiivisena tietolähteenä

 Joissakin mediataloissa luullaan, että aktivismin käsitteleminen uutisissa on itsessään jo aktivismia tai puolueellisuutta. Tämä ajattelutapa ansaitsee toisen tarkastelukulman. Protestin, äänestäjien rekisteröintitapahtuman tai vastaavan toiminnan kuvaaminen ei tee toimittajasta aktivistia sen enempää kuin jalkapallo-ottelun kuvaaminen pelaajaa. Toimittajien tulisi kohdella aktivisteja uutisten tekijöinä, pitää heitä vastuuta kantavina kansalaisina ja kattaa uutisoinnissa heidät tarkasti ja oikeudenmukaisesti, aivan samoin kuin tehdään valtion ja yritysten virkamiehille.

 

10. Älä hermostu äläkä kiihdy

Ilmastoaiheeseen voi tulla yllättäen monimutkaisia uusia asioita ja näkökulmia. Siksi toimittajien tulee olla erityisen varovaisia, etteivät he lankea ylilyönteihin ja pöyristelyyn. Tiedämme, että poliitikoilla, toimitusjohtajilla ja muilla voimakkailla eturyhmillä on aina valmiiksi harjoitettujen aiheiden asialista puhuessaan lehdistölle. (Fossiilisten polttoaineiden teollisuuden vuosikymmeniä kestänyt ilmastonmuutoksen disinformaation kauppaaminen on tästä räikeä esimerkki). Säilytä tyyneytesi tekemällä kotiläksysi: Tutki esiintyjien aiempia julkisia lausuntoja, kysy riippumattomilta asiantuntijoilta, missä totuus piilee, äläkä pelkää painaa päälle.

 

11. Älä missään nimessä anna tilaa toisinajattelijoille eli denialisteille

Tilan antaminen ilmastonmuutosagendan arvostelijoille uutisoinnin ”tasapainottamiseksi” ei ainoastaan johda yleisöä harhaan, vaan se on myös väärää. Nyt vuonna 2023 ei enää ole olemassa yhtään asiallista argumenttia ilmastotieteitä vastaan. Jos siis hyväksytään vallalla oleva tiede, voimakkaan ja nopean toiminnan tarvetta ei voi kiistää. Tarinat tai julkaisut, jotka kiistävät tieteellisen konsensuksen tai pilkkaavat ilmastoaktivismia, eivät kuulu vastuullisen median sivuille. Jos ilmastonmuutoksen kieltämistä ei voida kokonaan välttää uutisoinnissa, eli väite tulee esimerkiksi hallinnon korkeimmilta tasoilta, vastuullinen journalismi tekee selväksi, että tämä lausunto on kiistanalainen ja saattaa perustua vilpilliseen uskoon.

Ohje: ‘It’s Scientists Who Call it a Climate Emergency’

 

12. Valitse tarkoin kertomuksesi kuvat

Kun valitset kuvia ilmastotarinoihin, varmista, että valokuvat edustavat ilmaston lämpenemisen todellisuutta ja käsillä olevaa tarinaa. Esimerkiksi äärimmäisestä kuumuudesta kertoviin tarinoihin on parempi ottaa kuvia henkeään haukkovista ihmisistä jäähdytyskeskuksissa ja ensiavussa kuin ”hauskaa aurinkoisella rannalla” -kuvia aalloissa roiskivista iloisista rantalomailijoista.

 

13. Huolehdi omasta hyvinvoinnistasi

Ilmastoraportointi voi olla vaikeaa ja raskasta. Äärimmäisistä sääolosuhteista ja muista ilmastovaikutuksista kärsivistä ihmisistä raportointi voi olla traumaattista. Ilmastonmuutoksen epäoikeudenmukaisuuden, synkkien tieteellisten ennusteiden ja riittämättömien hallitusten toimien jatkuva raportoiminen voi johtaa toimittajan loppuun palamiseen, jopa pahempaankin. Siksi vakava varoitus: Pidä huolta itsestäsi. Kun tarvitset tauon, ota se. Kun tarvitset apua, hae sitä.

 

Hiilidioksidin ja ilmastonmuutoksen vastainen sota on hävitty!

Kiina hylkää Pariisin ilmastosopimuksen. Maan päästöt ovat jo yli 50 prosenttia ihmiskunnan yhteenlasketuista päästöistä (Liitekuva). Kiina käynnistää  joka viikko kaksi uutta hiilivoimalaa. Maan päästöjen arvioidaan nousevan ainakin 66 prosenttiin vuonna 2035. Siis samana vuonna kun kunnianhimoisimmat länsimaat ovat luvanneet olla hiilineutraaleja, jopa nollapäästömaita (Net Zero). Tähän pitää vielä lisätä Intian (Liitekuva: toiseksi suurin CO2-päästäjä) jatkuvasti kasvavat päästöt. Yhdessä nämä maailman kaksi väkirikkainta maata vastaavat arvioiden mukaan 85 – 90 prosentista ihmiskunnan hiilipäästöistä vuoteen 2040 mennessä. Eikä tule unohtaa Brasiliaa ja Afrikkaa, jotka myös lisäävät jatkuvasti heille edullisen hiilen käyttöä.

Asia lyhyesti pelitermillä ilmaistuna: ”Game over”. Heitetään pyyhe kehään.

https://www.heritage.org/global-politics/commentary/china-abandons-paris-agreement-making-us-efforts-painful-and-pointless

USA:n hallituksen Ilmastolähettiläs John Kerry kävi ”houkutteluvisiitillä” Kiinassa saaden ”napakan iskun vasten kasvojaan”.  Xi toisti aiemman lausuntonsa: ”Kiina asettaa ilmastoasioissa itse omat tavoitteensa, eikä anna ulkopuolisten tahojen vaikuttaa niihin”. Maa ei siis lähde mukaan mihinkään päästö- tai Net Zero- ohjelmaan. 

Näin ollen länsimaiden ja YK:n ”kunnianhimoinen, katastrofaalista ilmaston lämpenemistä torjuva” päästöpolitiikka, tuuli- ja aurinkovoimalat, sähköautot, biopolttoaineet, Vihreä siirtymä, Saksan Energiewende, Elokapinan toimet ja muut ovat yhtä tyhjän kanssa. Niillä ei ole käytännöllisesti katsoen minkäänlaista vaikutusta päästöihin. Mitä länsimaat vähentävät tuhoten samalla taloutensa ja hyvinvointinsa, sen edellä mainitut maat kuittaavat monin kerroin.

JOS hiilidioksidi todella tuhoaa maapallomme ja kiinalaiset lupaavat antaa tuhon tulolle reipasta lisävauhtia, kannattaa ottaa kaikki ilo irti viimeisistä päivistämme maan pinnalla. _{< sarc >}

”The carbon dioxide policy is now settled – for good.”

The Grip of Culture: The Social Psychology of Climate Change Catastrophism

Andy A West

 https://www.thegwpf.org/publications/climate-catastrophism-and-the-grip-of-culture/

Maailmassa on vaikuttanut jo yli 30 vuoden ajan ilmastokatastrofikulttuuri, joka raivaa jatkuvasti lisätilaa länsimaiden nykyisen kulttuurin sisältä. On erittäin tärkeää tiedostaa, että ilmastonmuutosliike on kulttuurinen kokonaisuus, ei tieteellinen ohjeisto.

Huom. Kirja ei ole mielipidekirjoitus, vaan erittäin laaja tieteellinen tutkimus. Sen lukeminen on kirjan laajuuden lisäksi varsin haastavaa käsitteiden, tilastojen ja sanaston vuoksi. Lisätietoja on tiivistetyn kirjan liitteissä, ja tähän pitää vielä lisätä linkit laajoihin lähdetietoihin ja niiden lähteisiin. Kirjan tekijä on käyttänyt teokseensa useita vuosia. Tukenaan hänellä on ollut asiantuntijoita. Kirjan luvuista on ollut vuosien mittaan useita osajulkaisuja eräillä nettisivuilla. Nyt julkaistu kirja on kooste näistä täydennettynä tilastoilla ja teoreettisella osuudella.

Koska kirja on tekijänoikeuksien alainen, en voi lainata suomentamaani osaa. Sen sijaan voin liittää alle havaintoja kirjan sanomasta toivoen, että ne innostavat muitakin lukemaan koko kirjan. Etenkin toivon, että sosiaalipsykologiaan, yhteiskuntatieteisiin ja psykologiaan perehtyneet henkilöt tutustuisivat teokseen. Kirjan voi lukea yllä olevasta linkistä, josta pääsee myös liitteisiin ja viitteisiin. Kirjan kokonaan kääntäminen olisi valtava urakka verrattuna aiempiin kolmeen suomennokseeni. Siksi jää muiden asiasta innostuneiden aktiivisuuden varaan, saadaanko kirja koskaan suomen kielelle vai ei.

Kirjan antamia ja herättämiä ajatuksia:

Kulttuuritarinat sisältävät tyypillisesti olemassa olon uhan joillekin ihmisille tai jopa koko ihmiskunnalle. Uhat ovat välttämättä perusteiltaan aina vääriä, sillä vain näin kulttuuri säilyy ja elää elämäänsä. Jos tarinan todistetaan olevan totta tai uhka torjutaan, kulttuuri romahtaa. Silloin uskovat joutuvat etsimään uuden irrationaalisen kohteen palvonnalleen.

Tunteisiin vetoava kerronta on kriittistä kulttuurikokonaisuuksien ylläpidolle ja leviämiselle. Erittäin voimakkaita tunteita herättävä ilmaston katastrofikertomus on jyrkässä ristiriidassa tieteen valtavirran kanssa. IPCC:n tieteelliset, pitkät 2000- 3000 sivun raportit eivät kerro minkäänlaisista uhkaavista katastrofeista edes siinä vaihtoehdossa, jossa luovumme päästökaupasta ja jatkamme fossiilisten polttoaineiden käyttöä ”täysillä”.

Sen sijaan yhteenvedot päättäjille (Summary for Policymakers) poikkeavat jyrkästi raporttien todellisesta sanomasta. Yhteenvedoissa viljellään katastrofeja ja uhkakuvia, joita media vielä voimistaa. Oikea tiede likaantuu samalla ilman omaa syytään. Sen objektiiviset ilmastotieteilijät uskaltautuvat puolustajiksi vasta eläkeiässä, jotta eivät joudu hylkiöiksi ja menetä virkaansa.

Ilmastokatastrofin kulttuuritarina ei näytä purevan Kiinan eikä Intian kulttuureihin, minkä luulisi herättävän länsimaiden päättäjien huomiota. Hiilenvastainen sota on satanut ja sataa Kiinan laariin.

Maailmanlaajuinen yksimielisyys globaalista ilmastokatastrofista on ryhmäpetos, tarina, satu. Tarinan hengissä pitämiseksi siitä pitää kehittää tehokkaampia muunnoksia, mikä laajentaa sen vaikutusalaa. Ilmaston lämpenemisen tilalle otettiin ilmastonmuutos, joka yhdessä ”sään äärevöitymisen” kanssa mahdollistaa aivan kaikenlaisten muutosten liittämisen ilmastonmuutoksen syyksi.

Katastrofikertomusta edistävät kaikki poliittisen vallan tasot. Katastrofikertomuksella on erittäin laaja virallinen tuki. Sitä tukevat YK:n johtavat henkilöt, kansainvälisten laitosten päälliköt, valtioiden johtajat ja alemman tason päättäjät. Näyttää siltä, että korkeaan virkaan ”vihreälle oksalle” päästäkseen täytyy olla ”ilmastouskossa”. 

Vaikuttaa vahvasti sieltä, että Maailman talousfoorumin (WEF) Davosissa pidetyt suljetun ja valitun piirin kokoukset ovat eräs katastrofikulttuurin käännytystapahtuma. Mikään muu ei selitä sitä, että rationaalisesti ajatteleva poliitikko kokouksesta tultuaan alkaa levittää hyvin toisenlaista katastrofikulttuurin sanomaa.

Useimmat tarinan uskovat ovat uskossaan aidon vilpittömiä, sillä erittäin harvalla heistä on tarvittavaa tietoa ja osaamista nähdä tarinan, satukertomuksen, todellinen luonne. Kaikki ”uskonlahkoon” kuuluvat kertovat tunteellisesti ilmastonmuutoksen haitoista ja kiireestä toimia juuri nyt. ”On viimeinen hetki toimia” on tuttu ja toistettu, uskontunnustuksen kaltainen ryhmään kuulumisen takaava lausahdus.

Yhteiskunnallisissa konflikteissa ihmisten motivaatiot ovat suurimmalta osin tyypillisesti alitajuisia. Denialismin määritelmässä (Diethelm & McKee & Hoofnagle: Wiki) motivaatioiden katsotaan kuitenkin olevan tietoisia. Tämä on väärä oletus: alitajuinen ei ole tietoista. Virheellisen määritelmän vuoksi denialismi-sanasta on tullut tehokas poliittinen lyömäase. Harkitun tietoisesti toimivat vain opportunistit, jotka tilaisuuden havaittuaan keräävät löysän rahan itselleen. Heitä ovat etenkin Vihreän siirtymän laitevalmistajat.

Uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminen eri maissa on kulttuurisesti, ei teknisesti motivoitunutta. Tekninen asiantuntemus on sivutettu tunteella. Todelliset energiataseiden ja kustannus-hyötysuhteen laskelmat osoittavat kiistattomasti vihreän siirtymän olevan kaikilta osiltaan tappiollista ja haitallista. Hiilidioksidipäästötkään eivät ole vähentyneet, vaan ovat jatkuvassa kasvussa huolimatta yli 30 vuoden ponnisteluista. Niiden vähentäminen oli ilmastopolitiikan päätavoite, joten viimeistään nyt olisi aika analysoida tulokset ja tehdä välitilinpäätös ja vetää realistiset johtopäätökset.

Luontainen skeptisismi – vaistomainen kulttuuristen ryhmien petosten havaitseminen – on aina kriittistä. Tämä kriittisyys ei kuitenkaan tarkoita totuuden löytämistä. Skeptisismi toimii riippumatta siitä, onko kiistanalaisen aiheen tieto totta vai tarua. Kahan: ”Mitä ihmiset ”uskovat” ilmaston lämpenemisestä ei heijasta sitä, mitä he ”tietävät” siitä.”

Yhdenkään maan väestö ei itse asiassa tiedä juuri mitään ilmastonmuutoksen ja sen aiheuttamien kustannusten (vihreä siirtymä) kokonaisuudesta. Lisätiedon antaminen ei enää auta. Gallupeissa väestöt eivät koe tarvitsevansa lisää tietoa. Konsensuspolitiikka ja tiedon massiivinen levitys mediassa yli 30 vuoden ajan ovat sammuttaneet väestön kriittisen ajattelun. Suuri yleisö on todennäköisesti jo kuuro kaikelle tiedolle, mikä poikkeaa vallitsevasta väärästä käsityksestä.

Maallistuneiden maiden väestö vastustaa ilmasto-ortodoksista käsitystä, että ilmastonmuutoksella olisi suuri vaikutus heidän elämäänsä. Vahvan uskonnollisen kulttuurin maiden ihmiset sen sijaan tukevat paljon enemmän ajatusta. Syy on siinä, että asenteet ilmastonmuutokseen ovat kulttuurisia jo itsessään eivätkä perustu tieteeseen. Maallistuneiden ja uskonnollisten kansojen ajatukset ilmastokatastrofikulttuurista menevät ristikkäin (kirjan kuvat 28 ja 29). Anarkistisia ilmastoaktivistiryhmiä on eniten maallistuneissa maissa, mikä sekin sopii kulttuuriin mutta ei tieteeseen.

Ilmastoaktivismi, kuten uusiutuviin energialähteisiin sitoutuminenkin, on ei-rationaalisesti motivoitunutta, ilmastokatastrofikulttuurin ohjaamaa.  Extinction Rebellion (Elokapina alaosastoineen) ja vastaavat aktivistiryhmät ovat pienen vähemmistön suuren intohimon tuote. Tämän vähemmistön edustajat ovat kulttuurisesti vakuuttuneita katastrofiin uskovia.

Kirjassa esitetty professori Crusoen kulttuurivaikutuksien lista on silmiä avaava (luvun 14 versio).

Tuuli- ja aurinkovoimaloiden merkitys on olla rekvisiitta, viikunanlehti, jolla piilotetaan ilmastokulttuurin todellinen tarkoitus (Liitekuva). Paradoksaalista ja sopien kulttuuriin muttei rationalismiin on se, että aurinkovoimaa rakennetaan enemmän maihin, jotka saavat vuodessa vähemmän auringonvaloa. Samoin tuulivoimaa tarjotaan vähätuulisille alueille kuten Suomen keski- ja itäosiin. On hyvä katsoa Fingridin sivulta tämän vuoden (2023) heinäkuun tuulisähkön tuotto ja aurinkosähkön tammikuun tuotto. Jokin muu kuin sähkön tuotanto on tässä takana.

Ydinvoima voisi tehokkaasti nollata ilmastokatastrofin motiivit. Kuten luvussa 14.2 todetaan, kulttuurin olemassaolon tarve katoaa, jos oletettu katastrofin ongelma (hiilipäästöt) ratkaistaan. Kulttuurina ilmastokatastrofi vastustaa siksi ydinvoiman käyttöä kaikin mahdollisin keinoin. Tämä on irrationaalista, mutta juuri tätä voimme odottaa järjenvastaiseen ideologiaan perustuvalta kulttuurilta.

Lopuksi on hyvä katsoa, mitä mieltä IPCC:n työryhmien ja raporttien ja niiden yhteenvetojen laatijat todella ovat. Esimerkkinä professori (Potsdamin ilmastoinstituutti) Ottmar Edenhofer, Angela Merkelin ja EU:n ilmastoasiantuntija, IPPC AR4, AR5 jne.

”Me (YK-IPCC) itse asiassa jaamme ilmastopolitiikan avulla maailman varallisuuden uudelleen. Meidän täytyy irrottautua kuvitelmasta, että kansainvälinen ilmastopolitiikka liittyy ympäristöön. Tällä politiikalla ei enää ole oikeastaan yhtään mitään tekemistä ympäristöpolitiikan kanssa.”