Antti Lehtniemi 23.1.2022
IPCC:n AR4-raportissa (s.750) kuvataan hiilidioksidin vaikutusta lämpötilaan. Tämä on ilmastonmuutos-teorian ja ilmastomallien peruskivi. Raportin teorian mukaan CO2 estää pitkäaaltoisen lämpösäteilyn pääsyä avaruuteen, jolloin osa säteilystä palaa lämmittämään maan pintaa. Yölämpötilat nousevat päivälämpötiloja enemmän, jolloin päivä- ja yölämpötilojen välinen ero kaventuu suhteessa CO2-pitoisuuden kasvuun.
Tutkimustietoa asiasta ei ole kuitenkaan isommin julkaistu. Suuri puute on maa-asemien määrän väheneminen etenkin Neuvostoliiton romahdettua. Jäljellä olevista asemista moni on jäänyt asutuksen ja teollisuuden keskelle, jolloin savusumu, kaupunkisaarekeilmiö ja muut tekijät haittaavat pitkäaikaisten mittausten vertailua. Satelliittimittaukset eivät osoita tilastollisesti merkittävää lämpenemistä yli kymmeneen vuoteen, mutta jostain syystä niitä vähätellään.
Australian autiomaassa on erittäin tarkka ja luotettava Australian meteorologisen laitoksen (BoM) ylläpitämä havaintoasema Giles. Vuonna 1950 perustettu asema on strategisesti tärkeä. Se on tuottanut tarkkoja säätietoja Englannin ydinase- ja rakettikokeita varten ja nykyisin Englannin ja Australian avaruusohjelman tarpeisiin. Aseman raakatietokanta on vapaasti käytettävissä.
Kun halutaan tutkia yhtä tutkittavaan ilmiöön vaikuttavaa tekijää (tässä tapauksessa CO2), Giles on ehdottomasti yksi parhaista paikoista. Lähellä ei ole asutusta, teollisuutta, lentoliikennettä eikä smogia muodostavia lähteitä. Ilma on tasaisen kuivaa ja sää pilvetön. Kaikki asutettujen alueiden asemien sekoittavat tekijät loistavat poissaolollaan. Ainut muutos on ilmakehän CO2-pitoisuuden nousu aseman 60-vuotisen toiminnan aikana 280ppm:sta 410ppm:aan.
Näin ideaalisissa olosuhteissa IPCC:n AR 4-raportin pitäisi löytää mitatuista lämpötiloista tuki ilmaston lämpenemisteorialleen.
Ilmastotutkijoiden sijaan tarvittiin australialainen kokenut eläinlääketieteen tohtori raportoimaan asiasta. Lindsay Moore (BVSC) on työskennellyt lähes 50 vuotta Victorian osavaltion maaseudulla. Hän kertoo havainneensa uransa aikana niin oman kuin muidenkin tieteenalojen uusien innostusten olleen toisinaan harharetkiä. Se sai hänet kiinnostumaan myös ilmastonmuutoksesta.
Tiedonhalunsa vuoksi hän teki Gilesin raakatiedoista koosteen perinteiselle ruutupaperille (liitekuva). Kuvassa on päiväkohtaisista mittauksista koottu käyrästö ajalta 1960 – 2020. Ylin käyrä edustaa päivittäisiä maksimilämpötiloja ja keskimmäinen öiden minimilämpötiloja. Alin käyrä on näiden erotus.
IPCC:n teorian mukaan CO2-pitoisuuden kasvaessa öiden maksimilämpötilat kasvavat päivämaksimeja enemmän, jolloin niiden erotuksen tulisi pienentyä. Kuten kuvasta näkyy, mitään erotuksen muutosta, ainakaan pienenemistä ei ole havaittavissa edes kuudenkymmenen vuoden seuranta-aikana. Tulos puhuu vahvasti CO2:n lämpenemisteoriaa vastaan. Sama ilmiö on todettavissa esimerkiksi Saharassa. Päivällä lämpötila voi olla varjossa yli +45 astetta, mutta on vuosikausien ajan ollut öisin pari astetta pakkasella.
Vastuullisena tutkijana Moore ei väitä tämän vielä riittävän kumoamaan IPCC:n teoriaa. Tarvitaan vastaavanlaisia mittauksia myös muilta alueilta, joissa sekoittavat tekijät voidaan sulkea pois. Mittausalueiksi sopivia paikkoja olisivat Sahara, Sahelin autiomaa, Atacaman ylätasanko, Siperian asumattomat alueet ja Sonoran autiomaa (Kiinan smog ja pilvisyys haittaa kahdessa viimeisessä paikassa).
Olisi erittäin tärkeää suunnata ilmastotutkimuksen voimavaroja tämän perustavaa laatua olevan asian selvittämiseksi. Jos tulos varmistuu, koko lämpenemisteoria päätyy historian roskakoriin. Silloin meidän kaikkien elämä palautuu normaaliraiteille ja säästämme mittavat summat, kun hiilenvastainen sota veroineen, päästömaksuineen, sähköautopakkoineen, turvekieltoineen, polttoaineiden päästömaksuineen jne päättyy.
— — —
Lähde: