Ilmastoasiaa ja muutakin

Mediassa vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela ja SDP:n Timo Harakka ovat reagoineet voimakkaasti sosiaalisen median jätin, Metan aikomukseen lakata käyttämästä ammattitaitoisia faktantarkastajia.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a9e98036-52da-425f-af3e-8570983bb4df

Näiden tarkastajien alun perin jalo tehtävä oli suodattaa mediasta väärää ja vahingollista viestintää ja suojella lukijoita valetiedolta.

Mutta keitä ja minkä aatelinjan ihmisiä nämä sensuroijat ovat? Sen kertoo Harvardissa tehty tutkimus:

https://misinforeview.hks.harvard.edu/wp-content/uploads/2023/07/altay_survey_expert_views_misinfo_20230727.pdf

Tutkimuksen grafiikka on toteutettu vaakajanoilla. Niinpä Björn Lomborg teki twitter-tililleen yllä olevan julkaisun datan pohjalta havainnollisemman, pystypylväiksi muutetun graafin (liitekuva). Tämä kuva kertoo yhdellä silmäyksellä, mistä on kysymys eli miksi näistä ”faktantarkastajista” haluttiin päästä eroon ja miksi nimenomaan vasemmalta reagoitiin äänekkäästi. 

Faktantarkastajien poliittinen suuntautuminen painottuu voimakkaasti vasemmalle.

 

Kiina voitti lännen – mitään ei ole tehtävissä. Tarvittavaa suurta ja nopeaa suunnanmuutosta on turha odottaa, sillä länsimaiden poliitikot ovat ilmastokatastrofiuskon vallassa. Kansalaiset on aivopesty esimerkiksi sähköautojen ostajiksi, tölkkien kiintokorkkien ja kasvisruokavalion kuuliaisiksi hyväksyjiksi ja päästösakkojen maksajiksi. Länsi on kolmenkymmenen vuoden ilmastopolitiikallaan tuhlannut tuhansia miljardeja ”ilmaston jäähdyttämiseen”. Täysin turhaan, sillä toimilla ei ole ollut mitään vaikutusta ilmaston lämpötilaan ja päästöihin. Vaikka radikaali suunnanmuutos järjen toivottavasti joskus herätessä tehtäisiin, mistä taiotaan rahat, kun rakennetaan romutettujen hiilivoimaloiden ja sammutettujen ydinvoimaloiden tilalle uudet laitokset?

Otsikko on toki provosoiva, mutta alla  on eräitä tärkeitä perusteluja:

*Kiina on myynyt (ainakin) Saksalle olemattomia päästöoikeuksia miljardeilla euroilla. Päästöoikeuksia on ostettu mm Kiinaan rakennetuilta hiilidioksidia varastoivilta tehtailta. Tutkiva journalismi vertasi päästöoikeuksien myyjien mainoskuvia Google Earthin kuviin ja ihmetteli eroja. Paikan päältä, ilmoitetuista koordinaateista löytyi tyhjiä tontteja ja jopa hylätty kanala! Tämä koskee vasta yhtä päästökauppiasta. Linkki: Deutsche Welle (teksti englanniksi).

https://www.youtube.com/watch?v=aU_S97Ae1eg

Tämä linkki on hyvä katsoa ja jakaa edelleen, ENNEN kuin Suomi alkaa vuodenvaihteen jälkeen ostaa ”liikenteen päästöoikeuksia” epämääräisiltä tahoilta. Myyjiä kyllä löytyy, kunhan löytyy hyväuskoisia hölmöjä ostajiksi (Liitekuva).

*Kiina on tukenut läntisiä radikaaleja luontojärjestöjä vihreän ideologian edistämisessä. Linkki:

https://freebeacon.com/energy/ex-ccp-officials-steered-millions-to-us-based-green-groups-universities-for-climate-initiatives/

Kiinalaiset viranomaiset ohjasivat miljoonia dollareita USA:n yliopistoille ja kansalaisjärjestöille, jotta ne ajaisivat uusiutuvan energian asiaa. Tämä paljastui, koska kaiken rahoituksen tulee nykyisin näkyä verotiedoissa. USA:ssa oli jo ennestään vahva yliopistojen vasemmistolainen, kulttuurimarksilainen suuntaus. Kiinan oli helppoa ja halpaa antaa sille lisää vauhtia ja voimaa. ”NetZero: Alas fossiiliset!” eli lännen talous lamaan. On naiivia kuvitella, että Kiina olisi vain tukenut pyyteettömästi vihreää siirtymää.

*Kiinassa valmistuu edelleen 2 hiilivoimalaa viikossa, vaikka tuuli- ja aurinkovoimaa rakennetaan lisää. Edullisen, päästöoikeuksista vapaan hiilisähkön avulla länteen dumpataan halpaa tavaraa, mm sähköautoja, tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleita. Etenkin Saksan auto- ja terästeollisuus on suurissa vaikeuksissa. Linkki: Reuters

https://www.reuters.com/markets/commodities/chinas-coal-use-output-are-rising-even-renewables-surge-russell-2024-09-18/

“Kiinan hiilen kulutus kasvaa edelleen, vaikka uusiutuvaa energiaa rakennetaan lisää”

Merkittävää on, että Kiinassa uusiutuvaa energiaa rakennetaan lisää rakennettavan fossiilisen ja ydinenergian lisäksi, ei sitä korvaamaan. EU-alueella ja muualla lännessä uusituvalla energialla, tuuli- ja aurinkovoimalla on yritetty korvata fossiiliset ja ydinvoima. Tämä ei ole toiminut. Silti samaa politiikkaa jatketaan. Miksi?

*Tietokonemallit eivät pysty ennustamaan ilmaston muutoksia. Lännen vihreä siirtymä ja pako fossiilisesta energiasta perustuvat vain ja ainoastaan tietokonemalleilla laadittuihin skenaarioihin. Skenaariot eivät ole toteutuneet. Mallien laatijat ja osa käyttäjistä ovat olleet jo vuosien ajan hämillään ja myöntäneet epävirallisesti, etteivät mallit toimi. Nyt virassakin olevat tutkijat uskaltavat tunnustaa asian julkisesti, irtisanomisen uhallakin. Linkki: JoNova

https://joannenova.com.au/2024/12/blockbuster-honesty-climate-models-cant-predict-extreme-events-sea-level-rise-tipping-points-or-river-flows/

“Australian johtava ilmastomallien laatija … myöntää, etteivät nykyiset mallit pysty ennustamaan, tulvivatko vai kuivuvatko joet, kasvaako vai kutistuuko Etelämantereen jäätikkö, muuttuuko merenpinta ja mihin suuntaan tai tulvivatko joet aiempaa useammin.”

*Kaasuputkien ja tietoliikennekaapelien vaurioittamiset, joiden lopullisesta rahoittajasta ei vielä ole näyttöä, vaikka tekijä tiedetäänkin, hyödyttävät sekä Venäjää että Kiinaa.

*Totalitaarinen, orwellilainen diktatuuri pystyy digitaalisen valvonnan ja armeijan avulla pitämään suuren kansan kurissa. Muistettaneen Covid-pandemian alku ja kiinalaisten miljoonakaupunkien täyssulut asevoimia käyttäen. Kiina voittaa tässäkin – viis ihmisoikeuksista ja demokratiasta.

*) ”Päästösertifikaatti”, joka on enintään painopaperinsa arvoinen ja kuvaa Saksankin ”edistyksellisen” ostoksen arvoa.

Usein kysytään ja ihmetellään, miksi yleisesti hyväksyttyä ”konsensus”-ilmastonmuutospolitiikkaa arvostellaan. Mikä on arvostelijoiden tarkoitus, motiivi? Salaliittoteoriat, edun tavoittelut ja monenlaiset muut motiivit lentelevät kiistelevien osapuolten välillä. Yksi asia on jäänyt piiloon ja selvittämättä: Miksi kansalaisten asenteet ilmastonmuutokseen ovat sellaiset kuin useat laajat, puolueettomat, eri maissa tehdyt kyselytutkimukset osoittavat. Uusin suomentamani julkaisu [5] käsittelee asiaa tarkemmin, mutta on hyvä tietää, miten varsinaisen ilmastotieteen sanoma välittyy meille.

Heti alkuun on todettava, että lasten leikin, ”rikkinäinen puhelin”, muunnos vaikuttaa tiedotuksessa. Alkuperäinen, tieteellinen tieto muuttuu ja vääristyy ja sitä jopa vääristellään, kun edetään alempiin, kansalaisille tarkoitettuihin kerroksiin. Ensimmäisen tason tutkijat ovat tiedotusketjun ansassa. He eivät pysty tai uskalla ”mennä väliin”, ainakaan ennen kuin eläköityvät. Vääristelyn ja virheiden oikaisu ja faktojen julkaisu mediassa on johtanut jopa erottamisiin (mm. jääkarhututkija Susan Crockford).

Ilmastotieteen ja -politiikan tiedotusprosessin vuokaavio:

Ensimmäinen taso

IPCC:n valitsemat varsinaiset tieteelliset raportit ovat laajoja, monen tutkijan työryhmineen laatimia tuhansien sivujen tieteellisiä julkaisuja. Sanamuodot ovat tieteellistä ”slangia”, esimerkiksi ”on vain alhainen luottamus, että…”. Näissä raporteissa ei ole mitään mainintaa uhkaavista katastrofeista edes siinä tilanteessa, että maailma jatkaisi käyttäen pelkästään fossiilista energiaa. Lämpötila nousisi (tietokonemallien mukaan) noin 4–5 astetta vuoteen 2100 mennessä. Tämäkään ei aiheuttaisi vakavia muutoksia, katastrofaalisista puhumattakaan. Sopeutuminen nähdään täysin riittävänä strategiana, ja siihen on aivan riittävästi aikaa. Voimavaroja sopeutumiseen tarvittaisiin vain murto-osa siitä, joka on jo kulutettu tehottomiin torjuntatoimiin vihreän siirtymän nimissä.

Toinen taso

Muiden alojen tutkijoiden, saati sitten poliitikkojen ja kansalaisten on mahdotonta lukea laajoja tieteellisen kielenkäytön (”heikko/vähäinen/kohtalainen todennäköisyys, että…”) mukaisia raportteja, tiedon omaksumisesta puhumattakaan. Siksi pienempi piiri ilmastotutkijoista laatii suppeampia yhteenvetoja, arviointiraportteja (AR5, AR6, …). Niidenkään sanomassa ei ole mitään viitettä uhkaavasta ilmastokriisistä, katastrofeista puhumattakaan.

Lainaus Shellenbergerin kirjasta [2]:

>> Ilmastoskeptikot sanovat mielestäni väärin, että valtavirran tiede tukee katastrofaalista ihmisperäistä ilmaston lämpenemistä. Obaman hallinnon energiaministeriön tiedeministeri (2009–2011) Steve Koonin korostaa tätä tosiasiaa. Hän huomauttaa, että monet lausunnot ja raportit ”kumoavat ilmastokatastrofin oikeutuksen”. Hän kertoo kuudennen arviointiraportin (AR6) sisällöstä:

… et löydä raportin mistään kohdasta sanoja eksistentiaalinen uhka, ilmastokatastrofi, ilmastohätätila. Löydät sanan ”ilmastokriisi” täsmälleen kerran, eikä se koske tiedettä. Se viittaa tapaan, jolla tiedotusvälineet ovat lisänneet vaikutustaan ja valtaansa. <<

AR-raportitkin ovat vielä liian tieteellisiä ja laajoja toimittajille ja poliittisille päättäjille, kansalaisista puhumattakaan.

Kolmas taso

AR-raporteista täytyy muokata voimakkaasti supistetut versiot, SPM:t eli ”Summary for policymakers”, yhteenveto poliittisille päättäjille ja medialle. Näiden laadintaan osallistuvat muiden alojen tutkijat, poliitikot ja eri maiden hallitusten nimeämät edustajat.

Lainaus Shellenbergerin kirjasta [2]:

>> Yhteenvedon kirjoittajien tulee supistaa ydinsanoma 44 sivuun. Kaikki laatijat tietävät, että päättäjät ja media poimivat yhteenvedosta vain muutaman lauseen, mikä johtaa kilpailuun: ”Minun vaikutusarvioni on vakavin, siksi minun tulee päästä otsikoihin”.

Professori Rickhard Tol kertoo, että aikaisemman luonnoksen tärkein sanoma oli: ”Moni huolestuttavimmista ilmaston muutoksen vaikutuksista on todellisuudessa oire väärästä johtamisesta ja alikehityksestä […] Jotkin osallistujat ovat oppineita, toiset eivät. Esimerkiksi Irlannin edustaja ajatteli, että hillitsemätön ilmaston muutos johtaisi meidät ”valtatielle helvettiin”, viitaten luullakseni rockyhtye AC/DC:n kappaleeseen Highway to Hell pikemminkin kuin tieteelliseen dokumenttiin. 

Tolin protesteista huolimatta hyväksyttiin raportti, joka oli huomattavasti enemmän maailmanlopulla uhkaava kuin mitä tiede esitti. Tol: ”Siirryttiin alkuperäisestä toteamuksesta ”Ei riskitön, mutta hoidettavissa oleva” toteamukseen ”Me kaikki kuolemme” […] Siirryttiin siitä, minkä minä ajattelen olevan suhteellisen tarkka analyysi uusimpien julkaistujen tutkimusten sanomasta, kohti neljää apokalyptista ratsastajaa: rutto, kuolema, nälänhätä ja sota. Nyt ne kaikki olivat lopullisessa SPM-raportissa.”

 Tol erosi vastalauseena päätökselle antaa liioittelijoiden laatia päättäjien käyttöön tarkoitetut yhteenvetoraportit. <<

Neljäs taso

Media saadakseen lööppejä ja myös oman ja toimittajien poliittisen suuntauksen ohjaamana poimii ja muokkaa yhteenvedoista kaikkein hälyttävimmät ”skenaariot” pistäen vielä ”paremmaksi” [3] eli ”liioitellaan liioittelua”. Vallassa olevat ja tulevat poliitikot ovat pitkälti median varassa, sillä tavallisella kansalla ja korkeastikin koulutetuilla henkilöillä ei ole riittävää tietoa ilmastonmuutoksen monimutkaisesta, kaoottisesta fysiikasta, menneisyyden ilmastohistoriasta ja ensimmäisen ja toisen kohdan virallisista tiedoista. Useimmat päättäjät uskovatkin vilpittömästi katastrofin mahdollisuuteen, mikä heijastuu heidän ajamaansa politiikkaan.

Maapallon ilmastohistoria hämärretään tuomalla esille vain ”MITTAUShistorian kuumin heinäkuu, elokuu, syyskuu” jne. Koska mediarummutus on jatkunut jo kymmeniä vuosia, kansalaiset ovat hyväksyneet konsensuksen, josta on tullut kulttuuri [5], tarkemmin ilmastokatastrofikulttuuri. Niinpä suuri osa väestöstä on jättänyt koko asian viranomaisille ja poliitikoille. Mielipidetutkimukset osoittavat, että väestö ei edes koe tarvitsevansa enää lisätietoa ilmastonmuutoksesta: ”Settled science” – politiikka ja mediarummutus ovat tehneet tehtävänsä aivopesun tavoin.

Sitten ihmetellään, miksi nuoriso on ”ilmastoahdistunutta” eikä aio synnyttää lapsia, ja poliitikot tekevät mitä ihmeellisempiä ja kalliimpia (NetZero) päätöksiä vihreyden nimissä oletetun katastrofin estämiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunnan ”eturintaman” maiden talous heikkenee ja estottomasti fossiilienergiaa käyttävien (Kiina, Intia, muut BRICS-maat) talous on napakassa kasvussa.

Mitään muutosta hiilidioksidin tasoon ei ole saatu aikaan, vaikka kustannukset ovat olleet astronomista luokkaa, tuhansia miljardeja dollareita. Murto-osalla tästä [4] olisi voitu hoitaa monet maailmamme ongelmat pysyvästi pois päiväjärjestyksestä. Bakun kokouksessakin kiisteltiin eniten rahasta ja jätettiin ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden alentaminen sikseen. Jos alenema toteutuisi tai hiilidioksidi osoitettaisiin syyttömäksi lämpenemiseen, katastrofikulttuuri hiiliveroineen ja päästöttömine energiantuottotapoineen romahtaisi tarpeettomana.

On hyvä muistaa, että poliittinen hiilidioksidin vastainen ohjelma on alkuaan Olof Palmen idea [1]. Hän käynnisti sen saadakseen tukea politiikalleen Ruotsin muuttamiseksi ydinvoiman johtavaksi maaksi, mukaan lukien Ruotsin salainen ydinaseohjelma. Tämä kaatui Tšernobylin onnettomuuteen ja Palmen salamurhaan, mutta aloitettu prosessi jatkoi omalla painollaan. Perustettiin IPCC, aloitettiin fossiilien vastainen sota ja laadittiin kansainvälisiä päästövähennyssopimuksia. Vuosien kuluessa tästä kaikesta kehittyi uusi, vallitseva ilmastokatastrofikulttuuri, joka on ottanut valtaansa etenkin länsimaat.

Lähteet:

1. Darwall: Vihreä tyrannia (2020)
2. Shellenberger: Ilmasto lämpenee – maailmanloppu peruutettu (2021)
3. Lomborg: Väärä hälytys (2022)
4. Lomborg: Best things first (2023) (suomennos esivaiheessa)
5. West: Ilmastokulttuurin tiukka ote länsimaiden politiikasta (2024)

Viimemainitusta suomennoksesta on lisätietoa kotisivullani, jolta pdf on vapaasti ladattavissa:

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/576-2/

Teknologiajätit hylkäävät vihreän siirtymän, koska ne tarvitsevat paljon katkotonta sähköä. Miksi? Siksi, että tekoäly, AI, uusimpana tulijana nostaa tasaisen luotettavan sähkön tarpeen 1-2 kertaluokkaa korkemmalle tasolla.

AI tarvitsee huippuluokan serverit, joista on alla sisäpiirin tietoa. Jos tämän kokoluokan serveri kaatuu sähkökatkon vuoksi, systeemiä ei niin vaan käynnistetä parissa minuutissa kuten pöytäkonetta.

https://wattsupwiththat.com/2024/11/15/artificial-intelligence-a-working-demonstration-and-why-big-tech-ditched-big-green/

Yhdysvaltain uusin ja nopein supertietokone on ”Aurora” Argonne National Labissa. Siinä on 9000 solmua, joista jokainen sisältää 2 Intel Zeon u11 plus -sirua. Eli 18 000 Intelin parasta ja uusinta moniytimistä mikroprosessoria. Se kuluttaa 38,7 MW per käyttötunti. ChatGPT LLM toimii tällä hetkellä 10 000 Nvidia H100 GPU:lla. Harjoittelutilassa se kuluttaa 51,8 MW käyttötuntia kohden.

Kumpikaan ei pyöri ja pysy käynnissä vihreällä sähköllä. Niinpä johtavat IT-teknologiajätit ovat hylänneet vihreän uusiutuvan sähkön kaikista aiemmista ylevistä lupauksista ja vihreille tekemistään lahjoituksista huolimatta ja aikovat siirtyä ydinvoimaan jopa rakennuttamalla omalla kustannuksellaan omat pienet ydinsähkövoimalat.

Prosessorien ja niiden hukkalämmön poiston sähkönkulutus on todella suurta. Ja tässä on vasta kaksi AI-supertietokonetta. Kun mukaan otetaan maailman kaikki suoratoistopalvelut ja vastaavat  datakeskukset, verkkostruktuurin sähkönkulutuksen merkittävä ja jatkuva kasvu tekee tyhjäksi vihreät sähköntuottotavat ja sähkön säästämisen.

Miksi siis meille annetaan rakentaa ja suorastaan vaaditaan rakentamaan tuuli- ja aurinkovoimaa moninkertaisesti Suomen kantaverkon siirtokapasiteettiin nähden?

Olisiko hyvä pysähtyä, riisua vihreät lasit ja ottaa laskukone käyttöön?

Lähde: https://www.eugyppius.com/p/how-the-german-energy-transition

Tästä olisi syytä ottaa opiksi Suomessakin, jossa luontoa ennallistetaan kovalla vauhdilla antamalla ulkomaalaisten yritysten rakentaa massiivisia aurinko- ja tuulipuistoja.

Ydinasia: Saksa on maksanut syyskuussa aurinkovoiman tuottajille 2,6 miljardia euroa sähköstä, jonka pörssiarvo tuotantohetkellä oli vain 145 miljoonaa euroa. Tuottajat saivat lähes 18 kertaisen hinnan. Ja tämä on vain YHDEN kuukauden hintalappu!

Hyvä kysymys on, miten aurinkovoima voi olla kannattavaa pohjoisemmassa Suomessa? Mitä kätkeytyy tukiin, omistussuhteisiin, verojen välttelyyn ja päästöoikeuskauppaan?

Saksassa vaikeuksia aiheuttaa Angela Merkelin aikana laadittu vihreän siirtymän ”lippulaiva” Erneuerbare Energien Gesetz eli EEG-laki, joka antaa aurinkovoiman tuottajille takuuhinnan. Uusiutuvia energialähteitä koskeva laki pakottaa maksamaan tuottajille kiinteän tariffin mukaisen korvauksen kaikesta tuotannosta, jonka laitokset syöttävät verkkoon. Olitpa ilmastotietoinen kansalainen, jolla on aurinkopaneelit talosi katolla tai massiivisten aurinkovoimaloiden omistaja, EEG oikeuttaa sinut saamaan kiinteän ”syöttötariffin” mukaisen hinnan 20 vuoden ajan. EEG vaatii myös, että verkko-operaattorit ottavat näin tuotetun sähkön kysynnästä riippumatta vastaan. Muiden sähköntuottajien on pakko joustaa ja nyrkkiä taskussa puristellen hyväksyä myyntitulojensa väheneminen.

Aurinkosähkön tarjonta ylittää sähkön kysynnän etenkin kesällä ja muulloinkin keskipäivän aikaan, jolloin pörssihinnat tietenkin laskevat. Ne voivat pudota nollaan ja jopa negatiivisiksi (sama pätee tuulivoimaan). Negatiiviset hinnat tarkoittavat, että kuluttajille maksetaan siitä, että he ”suostuvat” käyttämään ylimääräisen sähkön. Tällä estetään verkon vauriot ja kaatuminen.

Olivatpa hinnat erittäin alhaiset, nollassa tai negatiiviset, saksalainen veronmaksaja joutuu EEG-lain pakottamana aina maksamaan näille ”vihreän ja ilmastoystävällisen” sähkön tuottajille sovitut kiinteät ”lakisääteiset” syöttötariffit.

Pelkästään syyskuussa Saksa maksoi 2,6 miljardia euroa uusiutuvien energialähteiden tuottajille sähköstä, jonka reaalinen markkina-arvo oli vain 145 miljoonaa euroa. Aurinkoinen syksy tekee tuhoa valtion ennestään suurissa vaikeuksissa olevaan talouteen. Liittovaltio oli budjetoinut tämän vuoden 2024 syöttötariffeihin 10,6 miljardia euroa. Kuitenkin tariffivelkaa on jo 15 miljardia euroa, eikä vuosi ole vielä ohi. Scholzin hallitus aikoo budjetoida loppuvuodelle lisää 8,8 miljardia euroa. Liittopäivät ei ole vielä hyväksynyt lisärahoitusta, eikä aurinkokaan anelusta huolimatta ole lakannut paistamasta keskipäivällä. Niinpä tämäkään lisämääräraha ei todennäköisesti riitä. Kaikki saksalaiset maksavat auringolle, joka vihreiden mainosväitteen mukaan ”ei lähetä laskuja”. On luotu järjestelmä, joka ei huomioi realiteetteja ja markkinavoimia.

Mitä enemmän aurinkopaneeleja asennetaan, sitä suurempi on ylitarjonta ja sitä suurempi on ero kiinteiden syöttötariffien ja vihreän sähkön todellisen markkina-arvon välillä. Die Welt raportoi, että Saksan hallitus aikoo kaikesta huolimatta kolminkertaistaa aurinkovoiman kapasiteetin 215 gigawattiin seuraavan kuuden vuoden aikana. Se ”vastaa 215 ydinreaktoria” mutta vain muutamina kesäajan keskipäivän tunteina auringon paistaessa täysillä. Yöllä onkin sitten selvästi vaikeampaa…

Suunnitelmissa on heikentää uusiutuvien tukia. Hintojen laskiessa negatiivisiksi suuret tuottajat eivät saisikaan kiinteitä tariffejaan, vaan niiden täytyy itse myydä sähkönsä markkinahintaan. Koska EEG on laki, uudet säännöt koskisivat vain uusia aurinkosähkön tuottajia. Helpotusta ei siten ole tiedossa ainakaan reiluun kymmeneen vuoteen…

Pienen mittakaavan kattoasennuksissakaan ei ole taloudellista järkeä. Ne ovat kolme kertaa kalliimpia kapasiteettiyksikköä kohti kuin suuret aurinkokentät. Maa ei kuitenkaan pääse eroon pienistä tuottajista, koska ilmastonmuutospropaganda on synnyttänyt suuren joukon saksalaisia omakotitaloasukkaita, jotka haluavat antaa ”henkilökohtaisen panoksensa” ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun peittämällä kattonsa kiinalaisilla aurinkopaneeleilla. Vihreä äänestäjä ei niinkään ajattele vähentävänsä CO2-päästöjä. Hän haluaa vain saada kokemusta hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä, toki vähemmän iloisten veronmaksajien kustannuksella.

Niinpä päättäjät voivat vain rukoilla, että keskipäivän pilvipeite olisi mahdollisimman monena päivänä mahdollisimman paksu.

— — —

Kattopaneelit ovat vastatuulessa muuallakin. Eräissä maissa niille ei makseta mitään tuottamastaan keskipäivän sähköstä, ja joissakin maissa uusia kattopaneeleita ei saa enää edes kytkeä verkkoon.

Australiassa uusiutuvan energian lisärakentaminen nostaa sähkön hintaa, sillä pitkien etäisyyksien maan verkkokustannukset ovat rajussa kasvussa. Niinpä yksittäisten kuluttajien kannattaa hankkia aurinkopaneelit ja akut (lyijyakut ovat halpoja ja kestävät pitkään, eikä niihin liity tulipalovaaraa) ja irrottautua aina vain kalliimmaksi muuttuvasta verkkosähköstä. Tämä on monessa osavaltiossa edullisin vaihtoehto etenkin syrjäseuduilla ja jopa kaupunkien lähiöissä. Jos kaupunki tai kunta luottaa tuuli- ja aurinkovoimaan, ja vaikka tukena olisi akkuvarasto ja dieselgeneraattorit, sähkön saanti vaarantuu. Pilvien saapuminen ja tuulen tyyntyminen voivat laukaista alueen ”pimenemisen ”. Vain perinteinen, inertiaa omaava varavoima auttaisi asiaa, mutta päästömaksut estävät uuden rakentamisen, vaikka vanhaa kapasiteettia poistuu käytöstä. Lisää Australian tilanteesta linkissä:

https://joannenova.com.au/2024/10/650m-in-renewable-energy-didnt-save-broken-hill-from-days-of-blackouts-after-a-storm-islanded-it/

YLE uutisissa 11.10.2024 kello 18:00 ympäristöviranomaiset esittivät huolensa, ettei Suomi pääse sopimiinsa ilmastotavoitteisiin ja tämä maksaa miljardeja. YLE:n nettisivut:

https://yle.fi/a/74-20116343

Suomen päästöt vuonna 2023 olivat 46 miljoonaa tonnia CO2 ja nielut vain 1,3 miljoonaa tonnia?? Päästöoikeuksia olisi ostettava niiden myyjiltä vuonna 2035 ainakin 19 miljoonan tonnin edestä!

On hyvä ottaa uudelleen esille NASA:n satelliittimittausten sanoma (liitekuva). Kun kaikki kasvillisuus lasketaan mukaan, Suomi on aina ollut ja on jatkossakin kiistaton hiilinielu, harvinaisuus EU-alueella. Siksi MUIDEN maiden pitäisi maksaa joka vuosi MEILLE hiilinielustamme.

Aiemmat hallituksemme ovat laatineet maailman tiukimmat ilmastotavoitteet. Tässä Suomi on kilpaillut muiden ”eturintaman” maiden kanssa, joista on hyvä ottaa esille Uusi-Seelanti. Maa on kahdesti kahden eri pääministerinsä kaudella sitoutunut erittäin kunnianhimoisiin päästövähennyksiin. Kummallakin kerralla kylmä todellisuus romutti tavoitteet. Jotta maa olisi päässyt tavoitteisiinsa sovittuna vuotena, koko yhteiskunnan budjetti olisi kulunut päästövähennyksiin ja -kauppaan. Muulle yhteiskunnan infralle (kasvatus, terveydenhuolto, turvallisuus ym.) ei olisi jäänyt dollariakaan. Todellinen ”Mission impossible”.

Yksikään merkittävä maa ei ole sitoutunut Suomen ja Uuden Seelannin tavoin näin koviin päästövähennyksiin. EU-alueen talousveturi Saksa on energiapulassaan pakotettu jatkamaan ruskohiilen käyttöä. Siitä huolimatta maan talouden syöksykierre syvenee ja teollisuus liputtaa ulos maasta. Mistä siis saadaan EU:lle taloudelle kipeästi kaivattu vetoapu ja Draghin ehdottamat tuhannet miljardit, joilla pitäisi kilpailla Kiinan ja USA:n kanssa? Suuret ja eniten hiiltä käyttävät maat Kiina, Intia ja muut BRICS-maat eivät meitä viisaampina ole hirttäytyneet utopistisiin päästötavoitteisiin, päästökaupasta puhumattakaan.

Yksi ilmastopolitiikan tuottoisimmista ideoista on useiden miljardien dollareiden liikevaihdon hiilipäästökauppa. Se tuottaa ennennäkemättömiä voittoja sitä hallinnoiville tahoille. Tämä on paljon helpompaa ja halvempaa kuin tuuli- ja aurinkovoima sekä bioenergia, mukaan lukien vetytalous. Päästökaupassa riittää minimissään veroparatiisista vuokrattu huone, työpöytä ja nettiyhteys – ja keksitty ilmastoagendaa noudatteleva vihreä idea. Muutama mukava ilmastoideologisen sisäpiirin toverikin on suureksi avuksi.

Katteettomia päästövähennysshekkejä ostetaan ja myydään kuten finanssikriisin edellä ”ilmavia” instrumentteja, futuureita ja optioita (joita päästöshekitkin ovat). Ostaminen on pakko, koska länsimaat ovat ”ilmastosakkojen uhalla” sitoutuneet ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kaiken lisäksi päästöoikeuksien määrää vähennetään ja niiden hintaa nostetaan vuosi vuodelta. Kysynnän kasvu on siksi taattu ja siten myös niillä rahastavien tulot.

Tavoitteena oleva utopistinen fossiilisista polttoainesta eroon pääseminen on täysin mahdotonta. Länsimaiden teollisuus ja hyvinvointi tuhotaan. On hyvä todeta taas kerran, että yli 30 vuotta jatketulla ilmastopolitiikalla sopimuksineen ja päästökauppoineen ei ole ollut mitään vaikutusta tasaisesti kasvavaan ilmakehän hiilidioksidin pitoisuuteen.

Ainakin ”lääkitys” on väärä, vaikkei ”kuumepotilas” maapallon diagnoosia vielä asetettaisikaan kyseenalaiseksi.

Päästökaupasta on tavan takaa paljastunut suuria petoksia. Yksi esimerkki:

”Miljardien päästökauppapetosvyyhti oikeuskäsittelyyn Pariisissa”

https://www.france24.com/en/20160503-france-trial-multi-billion-carbon-emissions-trading-fraud-opens-paris

Otetaan yksi vanha esimerkki metsittämisestä. Yritys myy päästöoikeuksia metsittämällä Saharan etelälaitaa. Paikallinen väestö istuttaa joka vuosi muutama tuhat taimea saaden palkakseen muutaman roposen. Seuraavien vuosien istutusmäärät lisätään edellisiin, jolloin myytävä päästöoikeusmäärä kasvaa. Mitään hiiltä sitovaa metsää ei ole kasvanut eikä kasva, sillä paikalla käyneet puolueettomat metsäalan asiantuntijat ovat kertoneet, että yksikään istutettu taimi ei näe seuraavaa sadekautta. Se joko kuolee kuivuuteen tai vuohet ja antiloopit syövät sen tuoreeltaan. Tällaiset päästöoikeudet ovat siksi puhdasta viherpesua ja petos, jolla ”hölmö” ostaja kiillottaa edistyksellisyyden kilpeään direktiivien pakottamana.

Emmehän me suomalaiset varmaankaan ole niin ”hölmöjä”, että maksamme EU:n omalaatuisilla, meille epäedullisilla kaavoilla asetettuja päästösakkoja vaatimatta tarkistusta, että päästövelvoitteet on laskettu oikeudenmukaisesti ja että ”hiilisertifikaatit” varmasti vähentävät ilmakehän hiilidioksidia? Itse asiassa koko päästökauppa pitää avata ja tehdä uudet laskelmat todellisten mittausten ja kasvumäärien perusteella ja jättää laskuissa käytetyt, meille epäedulliset keinotekoiset vuosirajat pois.

Tämä koskee myös ennallistamisdirektiiviä. On perin kummallista, että aikanaan metsästä tai suosta raivattu pelto voidaankin nyt ”ennallistaa”, ei istuttamalla metsää tai tukkimalla laskuojat, vaan kattamalla sadat hehtaarit aurinkopaneeleilla maassamme, jossa ne tuottavat talvella sähköä sadasosan nimelliskapasiteetistaan. Ja senkin keskipäivän parin tunnin aikana. Liitekuvassa tammikuun 2023 aurinkosähkön tuotto kertoo faktan.

 

”Ei se ole hullu, joka pyytää, vaan se, joka maksaa”

 

Tämä sopii jatkoksi aikaisempaan uutiseen mikromuovista ja öljystä, sillä tuulivoimaloista irtoaa myös varsin suuria kappaleita. Vaurioituneet ja kuluneet tuulivoimalat päästävät luontoon monenlaisia aineita, joista yksikään virallinen taho ei näytä olevan kiinnostunut. Nyt kyse on ”makromuovista”, jota päätyy mereen merituulivoimalan lavan katketessa. Kyseinen General Electric’in:n valmistama maailman suurin 13 MW:n tuuliturbiini oli aivan uusi ja vasta koekäyttövaiheessa.

Katkenneesta lavasta putoaa kookkaita muovin ja lasikuidun kappaleita pienemmän silpun lisäksi. Silppua sekoittuu veteen ja kertyy pohjalle. Vaarana on aineiden kertyminen ravintoketjuun (mm ftalaatit).

https://nantucketcurrent.com/news/vineyard-wind-reports-turbine-blade-damage-in-offshore-incident

”Vineyard Windin merituulipuiston tuulivoimalan rikkoutuneen lavan palasia on huuhtoutunut Nantucketin etelärannikolle. Nantucketin asukkaat raportoivat rannoille ajautuneista vihreistä ja valkoisista vaahtomuovikappaleista sekä suuremmista lasikuituosista … Liittovaltion hallitus sulki tuulipuiston ’toistaiseksi’ lisätutkimusten ajaksi.”

Yllä on yksi kuva rannalta. Suosittelen linkin avaamista, sillä uutisen kuvista paljastuu, kuinka paljon materiaalia ajautui rannalle vain yhden yli 100 metriä pitkän lavan tyviosan katketessa. Kunhan Merenkurkun merituulipuistot aloittavat toimintansa, Kalajoen rantalomailijoille saattaa olla tiedossa samanlaisia yllätyksiä. Kristiinankaupungin tuulivoimaloiden laparikot tapahtuivat ”onneksi” (!) maalla:

https://www.youtube.com/watch?v=hQnWAbu-s3I&ab_channel=KaiYlikoski

Kenen vastuulla on rannan puhdistus? Meressä ajelehtivaa ja pohjaan vajonnutta silppua ja mikromuovia on mahdoton ottaa talteen. Kuinka monta merituulivoimalaa tuhansista rakennetuista on jo vaurioitunut? Koska tämä tapahtuu kaukana näköpiirin ulkopuolella ”pois silmistä – pois mielestä”, viranomaiset ja tuulipuiston omistajat vaikenevat, ellei osia ajaudu rannoille. Luontojärjestötkin ovat tässä asiassa hiljaa – valitettavasti.

Tämä ei ole varsinainen ilmastouutinen, mutta koska ”Ison veljen sensurointipyrkimykset” ulottuvat myös (ja etenkin: alempi linkki) ilmastonmuutoksen kritiikkiin, juttu sopii tähän blogiin. 

https://au.news.yahoo.com/elon-musk-claims-eu-offered-183729735.html?guccounter=1

”Euroopan komissio on syyttänyt Elon Muskin X-alustaa DSA-lain rikkomisesta. Komissio ilmoitti perjantaina, että Muskin aiemmin nimellä Twitter tunnettu alusta on rikkonut EU:n digitaalisten palveluiden lain (DSA) osia, joiden tarkoitus on estää verkossa leviävä väärä tieto. Elon Musk on iskenyt takaisin väittäen, että komissio yritti tehdä ”laittoman salaisen sopimuksen” X:n kanssa. ”Euroopan komissio tarjosi X:lle laitonta salaista sopimusta: jos sensuroimme mediaamme kaikessa hiljaisuudessa, siis salaa kertomatta kenellekään asianomaiselle, he eivät rankaisisi meitä”, miljardööri teknologiamoguli kirjoitti X:lle.”

Onko tällaisia sopimuksia jo olemassa? Kuka määrittelee, mikä on ”väärää” tietoa? Jos tämä tehdään kulissien takana, asia on varsin huolestuttava. Alla oleva uutinen näyttäisi vahvistavan sen, että kyllä, sensuuria on. Ja rikkeestä seuraa vähintään sakkoja.

https://www.euronews.com/green/2024/07/12/frances-cnews-fined-for-broadcasting-climate-scepticism-unchallenged

Suosittu ranskalainen uutismedia on saanut sakkoja julkaistuaan ilmastoskeptisen puheenvuoron ilman vasta-argumentteja

Ranskalainen CNews-kanava on saanut sakkoja lähetettyään ilmastonmuutosskeptisen ohjelman.

Ohjelmassa tunnettu taloustutkija Philippe Herlin esitti skeptisen kantansa ilmastonmuutoksesta. Kukaan tv-studiossa olija, juontaja mukaan lukien, ei kuitenkaan kiistänyt hänen esitystään ohjelman aikana.

Herlin: ”Ihmisen aiheuttamaksi väitetty ilmaston lämpeneminen on valhetta, huijausta… Selitellään että, että se johtuu ihmiskunnasta. Ei, se on salaliitto, ja ihmettelen, miksi sille annetaan niin paljon painoarvoa? Siksi, koska se oikeuttaa valtion puuttumaan kaikkeen elämäämme liittyvään ja vapauttaa valtion laittamasta julkiset menot tasapainoon … Se on totalitarismin muoto.”

Ilmeisesti todellinen rikos tässä ei ole se, että hän sanoi poikkeavan mielipiteensä, vaan se, että tv-ryhmä ei heti oikaissut häntä. Audiovisuaalisen ja digitaalisen viestinnän sääntelyviranomainen (Arcom) määräsi kanavalle 20 000 euron sakot kiistanalaisen ilmastoskeptisen ohjelman lähettämisestä ilman tasapainoista raportointia perustellen, että kanava ”epäonnistui” velvoitteidensa täyttämisessä.

Onko sananvapautemme jo näin heikoissa kantimissa?

Huolestuttavaa: Mikromuovia on havaittu pilvissä ja sadevesissä

Antti Lehtniemi 8.7.2024

Ihmiskunnan luontoon päästämillä muovihiukkasilla on useita lähteitä, mutta alati kasvavaa tuulivoimaa ei tule tässä suhteessa unohtaa etenkään ilmakehän hiukkasista keskusteltaessa.

https://www.earth.com/news/plastic-rain-the-growing-threat-of-airborne-microplastics/

Nykyisten tuulivoimaloiden napakorkeus on yli 200 metriä, ja jopa 300 metrin korkuisia on tekeillä. Yksittäiset lavat ovat 100 – 120 metrin pituisia painaen yli 50 tonnia. Pyörivän tuulivoimalan lapojen kärkinopeus ylittää 250 km/h saavuttaen jopa 300 km/h nopeuden. Lapoja on jouduttu uusimaan jo 4-5 vuoden välein, sillä niiden etureunat kuluvat heti käyttöönoton alusta alkaen. Aivan uusikin lapa voi katketa, sillä tuulen voimakkuuden ja suunnan vaihtelun aiheuttama taivutusrasitus on huomattavan suurta.

Suuri nopeus ja ilman epäpuhtaudet (jääkiteet, hiekkahiukkaset, siitepölyt – myös linnut, lepakot ja hyönteiset) aiheuttavat lapoihin pieniä pintavikoja. Viat pahenevat tuulen voimakkuuden ja suunnan vaihtelun aiheuttaman lapojen taipumisen vuoksi. Samoin lämpötilan vaihtelu suurentaa halkeamia, jolloin muovihiukkasia vapautuu ilmaan. Alkaneet vauriot kasvavat ja sileä pintakerros hilseilee paljastaen alla olevan lasikuidun säikeet, kuten alla oleva kuva osoittaa. Tämä on tuttua lasikuituveneensä kiville ajaneelle.

Lapojen etureunan syöpyminen vastaa lentokoneen siipien jäätymistä: ilmavirtaus muuttuu pyörteiseksi vieden kantovoimaa, jolloin lentokone sakkaa. Tuulivoimalalle ilmavirtauksen pyörteisyys tietää tehon merkittävää alenemaa ja lopulta laparikkoa.

Virallisia lukuja on vaikea löytää, mutta on arvioitu, että yhdestä tuulivoimalasta (tai sen lavasta?) irtoaisi 100 kiloa muovia vuodessa. Korkeina rakennelmina ne levittävät mikromuovin ilmakehään hiukkasten kulkeutuessa ilmavirtausten mukana rajoista välittämättä. Toimiessaan tiivistymiskeskuksina ne vaikuttavat etenkin rannikkoseutujen sadantaan. Niinpä ei ole ihme, että sekä pilvissä että sadevesissä on tuulivoimaloidenkin mikromuovia.

Kun juomapullojen korkeista ollaan niin huolissaan, että EU on määrännyt ne kytkettäviksi kiinteästi pulloihin, tuulivoimaloiden muovia saa vapaasti levittää maa- ja merialueille Katri Helenan laulun sanoin ”Minne tuuli kuljettaa”. Periaate ”Joka saastuttaa – se maksaa” ei näytä pätevän vihreään energiaan, jolla on ilmeisesti pysyvä Monopolipelin ”Pelastut vankilalta”-kortti.

Ei tule myöskään unohtaa ikääntyvien voimaloiden ympäristöönsä pirskottamaa öljyä, kun tiivisteet alkavat vuotaa. Täysremontti onnistuisi vain purkamalla voimala osiinsa ja kuljettamalla osat tehtaalle kunnostettavaksi. Niinpä edullisin tapa on vain lisätä öljyä niin kauan kuin voimala jaksaa pyöriä ja tuotannosta saadaan jotakin irti. Pysähtynytkin voimala saattaa antaa kadonneen nimellistehonsa verran arvokkaita vuosittaisia ”päästöoikeuksia” omistajalleen. Aiemmassa kirjoituksessa oli asiaa öljyroiskeista. Otetaan tähän alkuperäisen uutisen yksi kuva malliksi:

Öljyroiskeet auton konepellille olivat tulleet yhdestä voimalasta vain 30 minuutin aikana. Entä miten paljon öljyä päätyy vuodessa maaperään (ruskeat täplät) ja vastaavasti meriin, kun otetaan huomioon kaikki maailman tuulivoimalat? Auton pesu kotipihalla ei ole sallittua taajamissa, koska öljyä voisi (siis auton ULKOpinnasta !!) päätyä pohjavesiin. Tuulivoimaloiden öljyä ja muovia sen sijaan saa levittää maastoon ja meriin, eikä Elokapina varmaankaan lähde kaduille istumaan ja vaatimaan korjausta asiaan.

Antti Lehtniemi 24.5.2024

Vihreässä siirtymässä ja nollapäästötavoitteessa eli fossiilienergiasta eroon pääsemisessä idealistiset, poliittiset tavoitteet ovat työntäneet sivuun tuotannon ja energiafysiikan ankarat lait. Niitä ei voi ohittaa millään keinolla. Ihmetystä herättää, etteivät todelliset fysiikan ja energiatalouden asiantuntijatkaan saa ääntään kuuluville. Osa heistä näyttää menneen mukaan vihreään utopiaan, ja hyvä kysymys on miksi? Huonoja esimerkkejä vihreistä ideoista löytyy runsaasti, mutta otetaan tähän niistä kolme:

1. Biopolttoaine etanoli

Viljatuotteista (lähinnä maissista ja sokeriruo’osta) voidaan käyttämällä valmistaa etanolia, joka tulkitaan vihreässä politiikassa lähes päästöttömäksi. Oletetaan, että biopolttoaineesta vapautuva hiilidioksidi sitoutuu maissiin kiertäen jatkuvasti lisäämättä ilmakehän hiilidioksidin määrää. Tässä unohdetaan koko ketjun tuotantotaloudelliset laskelmat. Ensinnäkin maissin viljely ei onnistu ilman maatalouskoneita. Ne käyvät edelleenkin fossiilisilla polttoaineilla, sillä biopolttoaine- ja akkukäyttöisiä ei vielä ole. Toiseksi biologinen käymisilmiö vapauttaa aina yhden hiilidioksidimolekyylin jokaista etanolimolekyyliä kohden. Hiilidioksidia siis vapautuu jo ennen etanolin polttoa. Käymisreaktio:

* C6H12O6 => 2 C2H5OH + 2 CO2

Kolmanneksi käyneen mäskin tislaus tarvitsee +82 asteen lämpötilan, mikä on prosessin energiasyöpöin osa, eikä onnistu vihreällä energialla. Neljänneksi tarvitaan valtavat peltopinta-alat tuottamaan esimerkiksi maissia polttoainekäyttöön. USA:ssa 40 prosenttia maissista käytetään bioetanolin tuotantoon, mikä on lisännyt rehu- ja elintarvikemaissin hintaa. USA:n sivulta löytyi tieto, että kun koko tuotantoketju lasketaan oikein, etanolilitran tuottaminen tarvitsee energiaa dieselöljyksi muunnettuna 1,5 litraa. Hyöty olisi siksi negatiivinen.

2. Aurinkopaneelit, rauta ja teräs

Aurinkopaneelien ja mikropiirien tarvitsemaa puhdasta piitä samoin kuin rautaa ei voi valmistaa ilman hiiltä. Tarvittavat pelkistysreaktiot ovat täsmälleen samaa muotoa, eikä kuumennus onnistu uusiutuvalla energialla teollisessa mittakaavassa. Valmistuksen kemialliset reaktiot:

* Raudan valmistus: Fe2O3 + 3C + lämpö => 2Fe + 3CO

* Puhtaan piin valmistus: SiO2 + 2C + lämpö => Si + 2CO

Hyvinvointimme yksi peruspilari on hiiltä sisältävä rauta eli teräs. Kaikki rakentaminen ja koneiden valmistus tarvitsee terästä. Tietoyhteiskunta ei tule enää toimeen ilman mikropiirejä. Hiilen käytön lopettamisella olisi siten vakava vaikutus elämäämme.

3. Synteettiset lannoitteet

Typpilannoitteet ovat olleet ratkaisevassa asemassa viljantuotannon kasvattamisessa ja nälänhädän poistamisessa. Tärkein keksintö oli ilman typen yhdistäminen vetyyn ammoniakiksi. Tämä reaktio on erittäin vaikea (Haber-Bosch-synteesi). Tarvitaan kova paine ja kuumuus sekä metallikatalyytit, ennen kuin vety ja typpi yhdistyvät ammoniakiksi. Reaktio:

* 2 N2 + 3 H2 + lämpö + paine + katalyytit => 4 NH3

Typpi saadaan ilmasta ja vety valmistetaan höyrypelkistyksellä maakaasusta. Tuulivoimalla valmistettavaksi suunniteltu vihreä vety on aivan liian kallista lannoitteiden massatuotantoa ajatellen. Ammoniakista muodostetaan jatkoreaktioilla nitraatteja, esimerkiksi ammoniumnitraattia NH4NO3. Jos fossiiliset polttoaineet kielletään, lannoitetuotannon loppuminen palauttaa ihmiskunnan takaisin luomuviljelyyn. Edessä olisi sanoin kuvaamaton nälänhätä. Esimakua keinotekoisten lannoitteiden hylkäämisestä saatiin Sri Lankan kiville menneestä ”biodynaamisesta” kokeilusta vuosina 2021 -22. Tätä varoittavaa esimerkkiä ei tule unohtaa vihreän siirtymän kiihkossa.

Realiteetit unohtanut vihreä ideologia on saanut aikaan suunnattomat kustannukset, tuhansia miljardeja ilmastopolitiikan 30 vuoden aikana. Kuitenkaan päätavoitteessa, ilmakehän hiilidioksidin määrässä ei ole tapahtunut minkäänlaista vähenemää. Sen sijaan kaikkein vihreimmissä maissa energian hinta on niin korkea, että teollisuus liputtaa halvemman energian maihin. Liitekuvassa on malliksi Saksasta ulos suuntautuneiden investointien kehitys (Lähde: STATISTA).

Vaikka Saksa siirtää voimallisesti teollisuuttaan USA:aan, myös USA on vaikeuksissa Kiinan kanssa. Suojatakseen tappiollista sähköautotuotantoaan maa on määrännyt kiinalaisille autoille peräti 100 prosentin ylimääräisen tuontitullin.

Kauppapolitiikassa voimme taistella Kiinaa, Intiaa ja muita BRICS-maita vastaan vain ottamalla käyttöön näiden maiden ”energia-aseet”: fossiiliset polttoaineet. Vain niihin palaaminen ja päästökaupan ja utopistisen nollatavoitteen hylkääminen ja paluu luotettavaan sähköntuotantoon auttavat. Sähkön osalta on hyvä kysyä, miksi kuluttajan maksama sähkön hinta on kaikkein korkein niissä maissa, joihin on rakennettu eniten tuuli- ja aurinkovoimaa? Sen sijaan ydinvoimaa rakentaneissa maissa sähkö on halvinta, vaikka vihreät markkinoivat tuulivoimaa halvimpana sähköntuotannon menetelmänä (Tämä johtuu vain ja ainoastaan poliittisilla päätöksillä länsimaissa jatkuvasti nostettavasta fossiilisia polttoaineita kurittavasta hiiliverosta ja vihreän sähkön tuesta). Liitekuva kertoo, kuinka suuresta asiasta on kyse (Lähde: Eurostat)

Mutta olemme energiapolitiikassa jo 30 vuoden takamatkalla, joten kurottavaa riittää, etenkin, kun yksimielisyys tarvittavista ja vaikuttavista toimenpiteistä antaa odottaa itseään. Kauanko vielä ajamme teollisuutta muihin maihin, heikennämme kilpailukykyämme ja siten elintasoamme? Eikö tämä kokeilu ja tähän mennessä saadut huonot tulokset jo riitä?