Ilmastoasiaa ja muutakin

Antti Lehtniemi 23.2.2023

”Sähköautot tarvitsevat kuusi kertaa enemmän mineraaleja kuin polttomoottoriautot.”

Usea ulkomainen media on ottanut esille Suomen geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) laajan raportin mineraalivarojen riittävyydestä vihreään siirtymään. Kotimainen media ei ole erikoisemmin uutisoinut asiasta, eikä ainakaan siinä laajuudessa kuin ulkomainen media. Raportin pääkirjoittaja Simon Michaux on australialainen, joka työskentelee Suomessa GTK:n palveluksessa mineraaliprosessoinnin ja geometallurgian apulaisprofessorina. https://www.simonmichaux.com/

Raportissa on esitetty nykyiset mineraalivarannot ja tuleva tarve fossiilivapaan Net Zero päästöpolitiikan saavuttamiseksi. Raportin tiivistelmä löytyy tästä linkistä:

https://www.lifesitenews.com/opinion/new-geological-study-proves-that-the-green-energy-movement-is-impossible-to-achieve/?utm_source=daily-usa-2023-02-18&utm_medium=email

Alla on malliksi yksi raportin kuva: Metallien tuotantomäärät 2019. Kuvion oikean laidan sarake kertoo, kuinka monta vuotta tarvitaan nollatavoitteen määrien saavuttamiseksi nykyisellä tuotantovauhdilla.

Net Zero tavoite tarvitsee yksistään litiumia 944 miljoonaa tonnia. Tällä hetkellä maailman tuotanto on 100 000 tonnia, mikä on vain 0,01 prosenttia Net Zero tarpeesta. Litiumin hinta on noussut kahdeksankertaiseksi vuoden 2020 jälkeen. Eikä tule unohtaa muita metalleja ja niiden hinnan nousua: koboltti, nikkeli jne.

Kun ensimmäisen polven vihreät laitteet ikääntyvät viimeistään 25 vuoden kuluttua, tarvitaan uudestaan samat määrät metalleja toisen sukupolven laitteisiin. Kierrätys saattaa auttaa, joskin esimerkiksi litiumin kierrätys on vielä lapsenkengissään, eikä sekään tapahdu ilman energiaa. Miten tämä voisi olla mahdollista, kun kaikki toiminta esimerkiksi ”raudan tie kaivoksesta kampiakseliksi” pitäisi vallitsevan poliittisen tavoitteen mukaan toteuttaa hiilivapaasti, tuuli- ja aurinkosähkön tuottamalla vetyvoimalla?

Raportti paljastaa yksiselitteisen matemaattisen totuuden:

Mineraalivarat eivät mitenkään riitä vihreän siirtymän tavoitteisiin. Ilman fossiilisia polttoaineita nykyistenkään mineraalivarojen hyödyntäminen ei ole mahdollista.

Entäpä kansainvälisen ilmastopolitiikan (IPCC) aikaansaannokset alkaen Rion kokouksesta 1992 Sharm el-Sheikhin kokoukseen 2022? Alla olevaan kuvaan on koottu hiilidioksidipäästöjen vastaisen ”30-vuotisen sodan” saavutukset. Herättänee ajatuksia …

Kauanko vielä kestää, ennen kuin päättäjät palaavat matemaattisiin realiteetteihin? Mitä kauemmin aikaa kuluu, sen kalliimmaksi tämä käy ja sitä heikommaksi elintasomme ja olosuhteemme muuttuvat.

Korostetaan vielä, että MEILLÄ EI OLE MITÄÄN ILMASTOHÄTÄTILAA JA KIIRETTÄ. Suomen kireillä päästövähennyksillä ei ole minkäänlaista vaikutusta sen enempää ilmakehän lämpötilaan ja hiilidioksidiin kuin politiikan vääristämiin laskelmiin ”hiilinieluistamme”. Tuhoamme tällä politiikalla maamme talouden ja siten elintasomme.  J K Paasikiven motto pätee tässäkin:

Tosiasiain tunnustaminen on kaiken viisauden alku

Michauxin videoesitys (12.8.2022) löytyy linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=MBVmnKuBocc&ab_channel=SustainableMineralsInstituteUQ

Esityksen diasarjan voi ladata tästä linkistä: diat_19_8_2022.

Antti Lehtniemi 12.2.2023

Tuuliturbiinit tarvitsevat jatkuvasti sähköä toimiakseen ja ollakseen valmiina käynnistymään tyynien ajanjaksojen ja huoltojen jälkeen. Varavoima (verkkosähkö) on välttämätöntä etenkin kylminä ja heikkotuulisina aikoina. Voimalat tarvitsevat myös perinteisiä fossiilisia voiteluaineita, jäähdytysnesteitä ja erikoiskemikaaleja. Mainoksien mielikuva ilmaista sähköä tuottavista puhtaista ja saasteettomista, fossiilivapaista pikkulasten ”vappuväkkäröistä” on siksi väärä. Aloitetaan tuulivoimaloiden omalla sähköntarpeella.

http://www.aweo.org/windconsumption.html

Lista tuulivoimaloiden sähköntarpeesta löytyy yllä olevasta linkistä. Alla on sen kiteytys:

Nasellin suuntaus vastatuuleen: horisontaalisen kannatuslaakerin tulee kestää jopa yli 250 tonnin paino ja kääntösuuntaa pitää vaihtaa edestakaisin, etteivät sähkökaapelit (alas matkaa +200m) kierry ja katkea. Lapakulmien säätömoottorit: kovalla tuulella ja myrskyllä lavat käännetään nollakulmaan vaurioiden estämiseksi, samoin huoltojen ajaksi. Lentovalot. Säätö- ja mittaelektroniikka. Etäyhteydet. Datan keruu. Valvontakamerat. Lapojen lämmitys jäätävissä olosuhteissa saattaa kuluttaa sähköä määrän, joka on 10% – 20% voimalan nimellistehosta: yli 100m mittaisissa lavoissa on paljon lämmitettävää pintaa. Nasellin laitteiden lämmitys ja kosteudenpoisto (oikosulut) kostean, kylmän ja tyynen sään aikana. Öljyjen (etenkin vaihteisto) lämmitys. Öljypumput. Generaattorin ja muuntajan jäähdytysnestepumput. Hydraulisen siipijarrun mekaniikka (myrsky- ja huoltolukitus). Tyristorisäätimet: jopa 2% välitetystä energiasta kuluu järeissä tyristoreissa. Generaattorin (staattorin/roottorin: tyypistä riippuen) magnetisointi tarvitsee jatkuvaa virtaa. Generaattorin käyttö moottorina tai erillinen pyöritysmoottori tyynen sään aikoina.

Lavat ja napa painavat jopa yli 50 tonnia. Akselin varsin lyhyellä matkalla olevat laakerit joutuvat kannattamaan tämän massan. Pysähtyneen voimalan laakerien painaumien vaara (brinelling) on ilmeinen. Pyörityksellä estetään laakerien muuttumista epäkeskoiksi. Laakerivauriot ovat yleisin tulipalojen syy. Mitä suurempia tuulivoimaloita rakennetaan, sitä suuremmiksi rakenteelliset ongelmat muodostuvat. Olemme lukeneet uutisista, kuinka suurimpia voimaloita on hajonnut jo toimintansa alussa. Meilläkin näkee hyvin hitaasti pyöriviä, ulkoisen sähkön varassa toimivia tuulivoimaloita: ne eivät tuota vaan kuluttavat sähköä. Verkkosähkön katkojen varalle on pakko ottaa varavoimaksi vanha, varma ja luotettava fossiilisilla tuotettu sähkö: dieselaggregaatit.

Sitten on hyvä siirtyä tuulivoimaloille välttämättömien voitelu- ja jäähdytysaineiden pariin. Aiemmassa kirjoituksessa kerrottiin tuulivoiman öljyisestä todellisuudesta.

https://anttilehtniemi.nettisivu.org/2022/08/29/puhtaan-tuulivoiman-oljyn-tahrima-todellisuus/

Netistä on vaikea löytää yksityiskohtaisia tietoja tuulivoimaloiden voiteluaineiden ja nesteiden määristä. Kovalla haulla löytyi varsin asiantunteva seloste. Tietojen antajan täytyy olla ”sisäpiirin” (entistä?) väkeä, joten jätetään linkki lähdesuojan vuoksi pois. Alla on lista nykyaikaisen tuuliturbiinin tarvitsemista aineista. Näitä aineita pitää lisätä ja vaihtaa aivan samoin kuin auton huollossa. Siinä on yksi lisäongelma ”fossiilivapaalle” sähköntuotannolle, sillä listan aineiden toimittaminen 200 metrin korkeuteen ei ole halpaa puuhaa etenkään merialueella.

Yksi 10MW tuuliturbiinin naselli pitää sisällään alla olevat aineet

Nykyisen tuulivoimaryntäyksen alla on hyvä tietää, että esimerkiksi Englannin tuuliturbiineista 83 prosenttia on ulkomaisten tahojen omistuksessa. Meille on tulossa useita ulkomaalaisia yrityksiä, joiden taustaa on vaikea selvittää. Ne tekevät maanomistajille ”edullisia” tarjouksia pitkäaikaisilla, epäselvillä sopimuksilla. MOT-ohjelma  7.2.2023 kertoi asiasta. Vastuukysymykset, sähkön siirtomyynti eniten maksaville, verojen välttäminen veroparatiisien avulla ja purkutöiden ja entisöinnin jääminen veronmaksajien piikkiin eivät ole pelkkää kuvitelmaa.

Antti Lehtniemi 17.1.2023 & 6.5.2023

Suomessa on käynnistetty 50 vuoden aikana lukuisia koulu-uudistuksia ja opetusprojekteja. Osan toteutus on jäänyt puolitiehen tai uudistus on vesitetty taloudellisista syistä, esimerkkinä peruskoulun tasokurssit. Koulutuspolitiikan, sosiaalipolitiikan, terveyspolitiikan, kulttuuripolitiikan ynnä muun avulla on haluttu supistaa ihmisten välisiä eroja, jotka vastuullinen yksilöllisyys näkee paitsi tosiasioina myös suurena siunauksena. Näiden erojen eli kyvykkyyden tasapäistäminen ei ole saanut aikaan hyvää missään maassa. 

Meiltä puuttuu nimenomaan käden taitoja osaavia ja hoivatyön tekijöitä. Koulutuksen eriyttäminen koulutettavan halujen, toiveiden ja osaamisen mukaan on hylätty, toisin kuin monessa Euroopan maassa. Niissä koulutus haarautuu, kuten meilläkin aiemmin, useassa, varhaisessa vaiheessa, eli heillä on linjoja, joista valita. Kaikkia ei pakoteta opettelemaan integrointia tai ranskaa, Näin suorittavan portaan ammattilaiset valmistuvat nopeammin työelämään, mikä auttaisi meilläkin. Nykyinen etäopiskeluun ja nettiin perustuva aikuiskoulutusjärjestelmä mahdollistaa opintojen myöhemmän täydentämisen ja siirtymisen opisto- ja korkeakoulutasolle. DDR:sta kopioitu jäykkä systeemimme on erittäin pahasti ajastaan jäljessä. Kaikkea kaikille johtaa siihen, että ideologiset opetusohjelmat yrittävät saada huonosti motivoituneet oppilaat oppimaan mahdottomia: sellaista, mikä on vastoin heidän omaa haluaan ja mitä he eivät koe tarvitsevansa. Näin kaikki häviävät.

Nyt ollaan syystäkin huolissaan, kun PISA-tulokset ja etenkin matemaattisten aineiden arvosanat ja osaaminen ovat laskeneet useiden vuosien ajan.  OECD-vertailussa olemme pudonneet kärkisijalta jo Turkin ja Chilen väliin, ja suunta on alaspäin. Tämä ei ole ihme, sillä perinteinen, esimerkiksi matematiikassa täysin välttämätön strukturoitu opetus on muutettu innovatiiviseksi puuhasteluksi.

Hyvä kysymys on, miksi piti mennä muuttamaan koulutusjärjestelmää, joka tuotti maailman parhaat tulokset? Nykysysteemissä etenkin poikien on helppo mennä matalimman aidan yli. Peruskoulun arvosteluskaalaa on ajan mittaan jouduttu loiventamaan. Niinpä osalla koulun läpäisseistä luku-, kirjoitus- ja laskentataito ovat useita luokkia alemmalla tasolla parhaisiin oppilaisiin verrattuna. Tulevaisuus on tälle ryhmälle varsin ankea. Sama koskee ammattikoulujen oppilaita, jotka etä- ja itseopiskelussa tietokoneen näytöltä opettelevat hitsausta ja muita käytännön töitä. Koulutuksen tasoa ei ole ”varaa” muuttaa käytäntöä palvelevaksi, mutta aina kannattaa tuoda vaikkapa Baltiasta hitsaajat ja rakennusmiehet Suomeen.

Järkevintä olisi tunnustaa tehdyt virheet ja palata takaisin toimivaan koulujärjestelmään.

Luokkien inkluusio on otettu esille yhtenä tärkeänä tekijänä. Tämän mallin aikana kaikkien ryhmien tulokset ovat heikentyneet. Erityisopettajien palkkaamisessa on säästetty, joten tasoryhmäläiset eivät saa tarpeellista yksilöllistä ohjausta. Tavalliselle opettajalle on sälytetty kaikki mahdollinen. Maahanmuuton mukanaan tuoma kuormitus on merkittävä lisä. Nämä oppilaat eivät useinkaan saa vanhemmiltaan tarvittavaa apua ja tukea, jolloin oppiminen jää vain koulun varaan. Tästä aiheutuvista ongelmista on vakavaa sanomaa netissä, esimerkiksi ao linkissä, josta lainaus.

https://beta.oikeamedia.com/o1-191900

” … oppilaiden luokittelu ainakin vakavien käytöshäiriöiden perusteella on pahasta. Kun näiden tunnistamista näin vältetään, lakaistaan ongelmat maton alle, ja vakavasti käytöshäiriöisiä oppilaita voidaan sitten sijoitella kätevästi paitsi tavallisille, myös erityisesti kaikkein puolustuskyvyttömimpien eli oppimisvaikeuksia omaavien luokille. Käytöshäiriöisillä oppilailla kun on tietenkin usein myös oppimisvaikeuksia. Tämä on virkamiehistä varmasti erityisen kätevää siksi, että oppimisvaikeuksista kärsivät lapset eivät osaa varmastikaan yleensä kertoa kotona yhtä vakuuttavasti kuin normioppilaat, millaista sairasta menoa he joutuvat seuraamaan luokallaan tuntikausia päivästä toiseen. Jatkuvaa opetuksen päälle huutamista, kiroilua ja usein väkivallan uhkaa.”

Opettajat ovat väsyneet aina vain uusiin ja uusiin projekteihin, jotka kuluttavat opetukseen tarvittavaa aikaa antamatta mainittavasti apua varsinaiseen, yhä vaativammaksi muuttuvaan työhön. Opettajat kertovat nykyisin ongelmistaan varsin avoimesti mediassa. Hälytyskelloja siis soitetaan, mutta niiden sanoma ei tunnu menevän millään perille.

Merkittävä asia yhteiskunnan kannalta on jatko-opiskelun suuntaus. Koska ideologinen tavoite on ollut saada ideologisista syistä mahdollisimman moni nuori korkeamman asteen koulutukseen, koulutuslinjoja ja aiheita on lisätty etenkin humanistiselle puolelle. Peruskoulutuksen laskeva taso ja matemaattisten aineiden heikko hallinta ei tule siellä esteeksi. Monilla ylemmän asteen opiskelijoilla ei ole edellytyksiä ja ehkä halua tai tarvetta valita työllistymisen kannalta mielekästä alaa, valmistua kohtuuajassa ja siirtyä aktiiviseen työelämään. Näin päädytään ”Peterin periaatteen” mukaan ainaisopiskelijaksi. Paluu taaksepäin, ammatilliseen koulutukseen koettaisiin ehkä häpeäksi, vaikka jo varhain, oikeaan aikaan tälle linjalle lähteminen olisi ollut monelle yksilölle inhimillisesti ja taloudellisesti järkevin ratkaisu kuten myös työvoimapulasta kärsivälle yhteiskunnalle. Opintotuen avokätisyys ja akateeminen, sisäänlämpiävä ja aatteellisesti samanmielinen ryhmähenki estää alan vaihdon esimerkiksi hoitotyön ja metalliteollisuuden käytännön ammattiin johtavalle ja varmasti työllistävälle linjalle.

Meille on muodostunut akateemisten ainaisopiskelijoiden ja -tutkijoiden pooli, joka ilmeisesti aikoo elää koko elämänsä yliopistossa keksien lisää uusia aiheita ja ”rönsyjä” tutkimaansa abstraktiseen aiheeseen (Esimerkiksi lukuisten, kuvitteellisten sukupuolien tutkimus). He maksavat kyllä veroja palkastaan, mutta koko heidän bruttopalkkansa ja vakanssinsa rahoitus tulevat julkiselta sektorilta eli valtion budjetista. Kasvava julkinen sektori on jo edellisestä lamasta saakka rahoitettu valtion lisävelalla, sillä yksityisen vientisektorin kantokyky ei pysty tuottamaan tarpeeksi verotuloja. Vientituloja sukupuolten gender-tutkimuksella ei saada euroakaan. Koulutuksen ja osaamisen tason lasku pahentaa vientisektorin vaikeuksia, kun päteviä työntekijöitä ei löydy avoimiin työpaikkoihin. Suomen valttikortti, erityisen korkea osaaminen alkaa jo olla saattohoidossa. IL 10.1.23: Vientiteollisuus lähetti terveisiä tulevalle hallitukselle: ”Meillä on huutava osaajapula”. Maahanmuutosta ei ole tähän apua meillä kuten ei ole ollut muissakaan maissa.

Saska Saarikoski kirjoitti HS-pääkirjoituksen, jossa hän vertasi osuvasti nykypäivän yliopistoja 70-luvun taistolaisuuden täyttämiin oppilaitoksiin ja puhui erityisesti taidekouluihin juurtuneesta intersektionaalisesta ideologiasta. Kirjoituksen mukaan mitä kauemmas tieteen ytimestä edetään humanistisille ja taiteellisille aloille, sitä enemmän akateemiseen kilpailuun tulee mukaan ideologiaa.

Tästä, kuten Afrikan tähti-pelistä seurasi melkoinen mediamyrsky.

Yliopiston viranhaltijat uskaltautuvat omalla nimelläänkin tuomaan esille akateemiseen maailmaan tunkevan woke-ideologian haitat. Nykytilanne on este perinteiselle, objektiiviselle ja kriittiselle opetukselle ja tutkimukselle, kun kaikessa pitää varoa loukkaamasta pientä mutta ärhäkkää poliittista ”edistyksellistä” joukkoa. Lainaus US-Puheenvuorosta (dosentti Ari Helo) kertoo, mistä on kyse:

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ari-helo/rotuerottelun-paluu/

” Intersektionaalisen ajattelun paradigmaa noudattaa myös amerikkalainen nykyinen koulutuspolitiikka, jonka mukaan yliopistoihin on jo perustettu erityisiä rotukiintiötä ja vähemmistöille suotuja muita eritysetuja. Ilmiön on mahdollistanut yliopistojen vanha käytäntö suoda lisäpisteitä hakijoille vaikkapa sen perusteella, että isä tai isoisä on ollut samassa opinahjossa. Tunnetaan tapauksia, joissa musta opiskelija on pyytänyt professorilta tenttiin lievempää arvosteluasteikkoa historiastaan traumatisoituneena afrikkalaisamerikkalaisena. Tällainen yliopistokoulutuksen eriarvoistaminen luo väistämättä stereotypiaa tenteistään helpommin läpipäästetyistä värillisistä tohtoreista ja professoreista.”

Vaikka asia tiedostetaan, miksi emme pysty muuttamaan suuntaa? Kansanomaisesti sanoen, nykytilanteessa häntä heiluttaa koiraa. Tätä selventää ote kirjasta Darwall: ”Vihreä tyrannia” s. 66:

— — —

Kapitalistisen sivistyksen myöhäisemmät vaiheet näkisivät jatkossa kasvatukseen liittyvien laitosten laajenemisen. Tämä koskisi erityisesti korkeakoulutusta. Intellektuelleilla on johtamiskulttuurin vastainen funktio. [Taloustutkija Joseph] Schumpeter kirjoittaa: ”Poiketen kaikista muista yhteiskuntajärjestelmistä kapitalismi vääjäämättä ja juurikin sivistyksensä loogisen hyvyyden kautta luo, kouluttaa ja tukee sisään rakennettua halua sosiaaliseen levottomuuteen”.¹⁰

Tämä on jo pitkälti toteutunut: tavoite ”koko ikäluokka korkeamman asteen koulutukseen”, lisää ”pehmeitä” ja ”muodikkaita” opintoaiheita, työtä opettajille. Ei niin väliä, pystyykö tutkinnolla työllistymään elättääkseen itsensä ja perheensä. Opintoraha- ja tukijärjestelmät vieraannuttavat opiskelijat talouden todellisuudesta. Laitosrakenne ja kustannukset paisuvat kestämättömiksi. Korkeasti ja monelta osin tarpeettomiin oppiaineisiin ja ammatteihin koulutetut muodostavat äkäisen, työttömyyteensä tyytymättömän mutta oikeuksistaan tietoisen luokan. Poliitikot ovat tässä luomuksensa vanki. Luodaan tarpeettomia suojatyöpaikkoja, jolloin julkinen sektori paisuu. Muutoksen teko eli menojen supistaminen on mahdotonta, sillä ääniä menetetään äänekkäältä, oppineelta ja poliittisen vaikuttamisen osaavalta joukolta, joka tietysti vastustaa ”etuuksiensa” leikkaamista. Pikemminkin lisätään tarpeettomia vakansseja ja instansseja. Maahanmuutto ”likaisten” töiden tekijöiden saamiseksi ei toimi – tilanne vain pahenee kustannuskriisin syventyessä. Vrt Ruotsin tilanne.

Tähän sopii hyvin lainaus YLE-uutisten nettisivulta 11.6.2018:

https://yle.fi/uutiset/3-10244313 : ”Tätä nykyä meillä on yhä ihmisiä, jotka maksuttomassa koulutusjärjestelmässämme hankkivat itselleen jonkun tutkinnon ja alkavat sitten syyttää järjestelmää, jos eivät saa koulutusta vastaavaa työpaikkaa. Tällainen vastuunpakoilu on kauhistuttava esimerkki siitä mihin vanhoillinen hyvinvointiajattelu on johtanut. Aikuiset ihmiset käyttäytyvät kuin lapset joita kaikkivoiva äitivaltio hoitaa kohdusta hautaan.”

— — —

Joseph Schumpeter kuvasi yliopistoihin levinnyttä Frankfurtin koulukunnan marksilaista ideologiaa (nykyiset woke, blm, intersektionaalinen feminismi, elokapina ym. kuuluvat tähän joukkoon) varsin osuvalla, napakalla aforismilla:

”Kapitalismi maksaa palkkaa ihmisille, jotka pyrkivät romuttamaan sen”.

Tutkimustyö monialaisessa yliopistossa on toki tärkeää eikä kaikilta osin edes kallista. Silti siihen panostamisessa olettaisi käytettävän jonkin asteista tarveharkintaa ja priorisointia nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Lainaan alle erään blogistin tekstiä. Siinä on tietyn asteinen BIAS, jonka kirjoittaja myöntää. Silti ei voi olla ihmettelemättä, miksi tällaisia aiheita ylipäätään tutkitaan yhteisiä, julkisia vaan ei aatteellisten yhdistysten omia varoja käyttäen. Ilmeisesti tarkoituksena on pitää äänekkäät, tiettyjä poliittisia suuntauksia kannattavat ainaisopiskelijat tyytyväisinä siistissä sisätyössä yliopistoissa keksimiään aiheita edelleen jalostaen. 

http://yrjoperskeles.blogspot.com/2022/10/paska-juttu-eli-turhuuden-markkinoilla.html

Alla on linkistä otettu muutama hyväksytty tutkimusaihe ja sille myönnetty apuraha:

– Julkitehdyn ulosteen politiikka kaupunkikuvassa, taiteessa ja bioetiikassa, 245.465 €

– Kokemuksellinen kipu ja kehollisuus brittiläisessä maailmassa, 1600-1900: 499 497 €

– Traditio ja muuntelu. Keskiajan liturginen laulu Turun hiippakunnassa: 464 680 €

– Sukupuoli renessanssin ja varhaismodernin ajan filosofiassa: 496 202 €

– Ilmastopakolaisuus kriittisen kansalaisuuden edistäjänä: 499 261 €

– Affektiivinen aktivismi: queer- ja transmaailmojen luomisen paikat: 500 000 €

– Kehollisten kohtaamisten politiikka turvapaikan hakemisessa: 497 044 €

Häntä heiluttaa koiraa, mutta kuka uskaltaa puuttua koiran koulutukseen ja tapoihin, jotta häntä alkaa noudattaa normaalia reaalielämää? Euro on hyvä konsultti, joten ennen pitkää tilanteeseen on pakko puuttua. Mitä myöhemmin tämä tehdään, sitä kipeämpää se tekee.

Antti Lehtniemi 21.12.2022  ; Lisäys 10.3.2023

Vihreä ympäristöministerimme järjesti 21.12.2022 tiedotustilaisuuden vakavasta ongelmasta. Hänen kuten muidenkin vihreiden ministerien esiintyminen tietää säännönmukaisesti kovia kustannuksia suomalaisille, niin nytkin. Metsiemme kasvu on ”kääntynyt laskuun”. Luonnonvarakeskuksen mukaan joudumme maksamaan EU:lle miljardien vuosikorvaukset hiilinielun romahtamisesta, sillä emme saavuta EU:n asettamia tavoitteita. Metsien hyödyntäminen pitää vähentää minimiin samoin kuin poistaa maanviljelysektorin päästöt.

Mitä ihmettä? Suomi, EU:n metsäisin maa, joutuu hiilinielujen maksajaksi? Kuva: YLE

Mitkä tavoitteet on asetettu hiilinielujen säilyttämiseksi ja luonnon ennallistamiseksi esimerkiksi Saksalle, joka hakkaa viimeisiä idyllisiä luonnonpuistojaan tuulivoiman alta?  Meille kaavaillut erittäin suuret vuosimaksut käytetään ilmeisesti hiilinielujen ostoon muilta mailta, jotka ovat laskeneet vähäisten metsiensä nielut meitä ”nerokkaammin”. Tai sitten metsämme on jo kaapattu EU:n yhteisiksi hiilinieluiksi. Kenen luvalla?

Otetaan annos realiteettiterapiaa. Liitekuvassa on virallinen tilasto Suomen metsien kasvusta ja hakkuumääristä vuodesta 1920 alkaen.

Kuten nähdään, metsät kasvavat kaiken aikaa enemmän kuin mitä hakataan. Huomionarvoista on, että Suomen rauhanteossa NL:lle luovuttamien alueiden menetykset ja sotakorvausten avohakkuut saatiin nopeasti paikattua hyvällä metsien hoidolla. Pelon aiheuttaja, parin vuoden laskennallinen notkahdus ei erotu tilastossa mitenkään. Tekniikan Maailman artikkeli (TM 15/2022 s.62-) kertoo metsistä. Ilmenee, että kasvun ”romahtaminen” on tapahtunut vain pohjoisissa metsissä ja suojelualueilla, joita on eniten pohjoisessa. Kuiva kesä on hidastanut kasvua muutaman erittäin hyvän kasvuvuoden jälkeen. Suojellut ikääntyneet metsät, joita meillä on jo paljon, eivät enää kasva lainkaan. Tähän on selvä kasvibiologinen syy.

Nuoren puun neulasmassan suhde puumassaan on suuri. Tällöin puu pystyy yhteyttämään enemmän tarveaineita, joita riittää niin kasvuun kuin siementuottoon. Yhteyttämisen hyötysuhde on heikko, joten puumassaan kertyvä osa on sen tuotosta on vain noin viisi prosenttia. Muun energian puun solut käyttävät omaan aineenvaihduntaansa. Kun puu on kasvanut lajityypilliseen maksimimittaansa (kuten suojelualueiden ikimetsät), neulasmassan suhde puumassaan on niin pieni, että puu juuri ja juuri pystyy yhteyttämään tarpeeksi ravinteita pysyäkseen hengissä. Jatkossa puu kuolee, kaatuu ja lahoaa. Suojelumetsien kohtalo on kuolema ja soistuminen. Tällainen ikimetsä ei pysy ”luontovideon ideaalisena pysäytyskuvana” täältä ikuisuuteen, kuten vihreästi ajattelevat näyttävät uskovan.

Sen sijaan hoidettu metsä kasvaa ja sitoo hiiltä itseensä runsaasti ja jaksaa tuottaa siemeniä. Oikein ajoitetut harvennushakkuut lisäävät kasvua. Jo tällä voidaan oikaista nielujen pienet satunnaiset notkahdukset. Kasvuaan lopettelevan metsän päätehakkuun jälkeinen taimien istutus aloittaa kierron alusta. Näin metsiemme hoitama hiilen poistuma ilmakehästä toimii maksimiteholla. Korjattuun puumateriaaliin sitoutunut hiili säilyy puurakenteissa jopa satoja vuosia. Myös Suomen suot ja maaperä sekä vesistöjen ja rantojen kasvustot sitovat valtavat määrät hiiltä. Kun Suomen biosfääri otetaan kokonaan huomioon kasviopin ja metsäbiologian perusteiden mukaan, Suomi on aina ollut ja on tulevaisuudessakin hiilinielu.

Lisäys 10.3.2023: NASA:n satelliittikuvat todistavat, että Suomi todellakin on hiilinielu:

On aivan eri asia käyttää poliittisesti painotettuja tarkoituksenhakuisia, ideologisista syistä muunneltavia laskentamalleja ja perusteluja, joilla musta saadaan valkoiseksi tai päinvastoin.

TM:n artikkeli: ”Lämpeneminen on lisännyt kasvua – – vaikutukset näkyvät jo1990-luvulta lähtien kasvun kiihtymisenä.” Tärkeä tekijä lämpenemisen lisäksi on lisääntynyt hiilidioksidi. Hiilidioksidin optimipitoisuus havumetsille on luokkaa 1200 ppm – 2400 ppm ja minimitaso 170 ppm, jolloin kasvu pysähtyy. Nykyinen taso, 410 ppm on siten varsin matala ja lähellä kasvien ”anemiaa”. Aiempina maailmankausina hiilidioksidia on ollut jopa 6000 ppm. Liitukauden 2400 ppm tasolla kasvusto oli Edenin kaltaista rehevää viidakkoa. Siksi meillä on runsaasti pelivaraa mitä tulee hiilidioksidin määrään: Mitään ilmastohätätilaa ei ole näköpiirissä.

Kyseenalainen, tieteen vastainen hiilinieluilla rahastus on väärää politiikkaa. Hiilidioksidin määrän kasvun ansiosta olemme saaneet ja saamme jatkossa yhä enemmän vihreää pinta-alaa maapallolle. Vihreää alaa on tullut 35 vuodessa lisää Australian kokoinen alue (Lomborg: ”Väärä hälytys”). Lämpenemisestä ja hiilidioksidin lisääntymisestä koituvasta hyödystä ei haluta uutisoida. Hiilinielun puutteilla ja päästökaupalla pelottelu ja rahastus eivät onnistu, jos ihmiset huomaavat luonnon hoitavan asian ilman miljardien ”aneiden” maksamista epämääräisille tahoille.

Päättäjät: Herätys! Palatkaa reaalimaailmaan ja puolustakaa maamme etua. Ei anneta biologian vastaisten laskentamallien ja EU:n epäoikeudenmukaisella tavalla laskettujen päästövelvoitteiden aiheuttaa sen enempää ilmastoahdistusta kuin metsäpaniikkiakaan ja Suomen talouden romahduttamista, vaikka tietyt ideologiset piirit ja isot EU-maat tätä jatkuvasti yrittävät. Hallituksen, Ympäristöpaneelin ja Sitran kiihkeä, ideologinen suhtautuminen nostattaa kulmakarvoja ja antaa aiheen kysyä, kenen etua ne ajavat. Myös on hyvä kysyä, minkä maan ministeri sisäministerimme onkaan.

”Ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa”

— — —

Antti Lehtniemi 19.12.2022

YLE: ”EU pääsi sopuun alueellisen päästökauppajärjestelmän uudistamisesta”

https://yle.fi/a/74-20009250

YLE: ”EU:n päästökauppa uudistuu ilman armoa – ”Viime yönä on päätetty siitä, että saastuttaja maksaa”, sanoo Suomen edustaja.”

https://yle.fi/a/74-20009257

Ydinkohdat: Päästövähennysten tavoite nostetaan 62 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Meriliikenne liitetään suurteollisuuden ja energiantuotannon lisäksi päästökauppaan. Tieliikenteelle ja rakennusten lämmitykselle perustetaan erillinen päästökauppa. Teollisuuden ilmaisista päästöoikeuksista luovutaan. Perustetaan sosiaalinen ilmastorahasto auttamaan heikossa asemassa olevia kotitalouksia ja pienyrityksiä, jotta nämä selviävät päästökaupan hintavaikutuksista.

Analyysi: Missään muualla ei ole asetettu näin kovia, utopistisia tavoitteita. Meriliikenteen mukaan otto iskee Suomen vientiin. Miksi pitää perustaa vielä yksi uusi päällekkäinen päästökauppa? Euroopan ja etenkin Saksan teollisuus liputtaa kaiken aikaa toimintaansa ulos energian hinnan vuoksi, ja ilmaisten päästöoikeuksien poistaminen vielä kiihdyttää suuntausta. Sosiaalinen ilmastorahasto on jatkoa koronarahastolle ja uusi EU-tason vero. Maksajat ja saajat tiedämmekin entuudestaan. Koko asian järjettömyys kiteytyy ilmasto- ja energia-asiantuntijoiden vuosikausien ajan kertomaan tosiasiaan:

”Jotta päästökaupasta (hiilivero) olisi oletettua hyötyä päästöihin, aivan kaikkien maiden, Nauru-saarista Kiinaan, tulee olla mukana täsmälleen samoilla ehdoilla.”

Vain globaali järjestelmä olisi tehokas ja tasapuolinen. Kiina ei ole mukana. Maa on ilmoittanut lisäävänsä hiilivoimaa määrän, mikä on enemmän kuin Saksan koko sähkösektori. Kiinan päästöjen osuus nousee lähivuosina nykyisestä 50 prosentista 66 prosenttiin. Maailman hiilen kulutus saavutti uuden ennätyksen tänä vuonna: kahdeksan miljardia tonnia. Tämän vuoksi EU:n uusilla päästöjen vähennystavoitteilla toteutuessaankaan ei ole mitään merkitystä. Edellisetkään tavoitteet eivät ole toteutuneet eivätkä vähentäneet päästöjä. EU:n mallimaa Saksan sähköntuotannon energialähteiden jakautuma näkyy liitekuvassa. Fossiilisten polttoaineiden osuus on 74 %, joten ovatko päästötavoitteet realistisia Saksankaan suhteen? Vai aikooko Saksa tuhota valtionsa vanhan DDR:n moton tapaan: ”Viimeinen lähtijä sammuttaa valot”.

EU:n päästöpolitiikka tuhoaa Euroopan kilpailukyvyn, talouden ja hyvinvoinnin. Tämä on päättäjien tietoinen valinta, josta heitä on varoitettu aivan päästökaupan ja EU:n vihreän siirtymän alusta alkaen – valitettavasti turhaan! Päästöt eivät vähene, kustannukset kasvavat ja hyvinvointi laskee. Hiilidioksidista puhutaan edelleenkin saasteena! ”Viime yönä on päätetty siitä, että saastuttaja maksaa”, sanoo Suomen edustaja. Hyvin on poliittinen liturgia ja aivopesu mennyt perille, viis fysiikasta, kemiasta, biologiasta ja matematiikasta. Kukaan todellinen luonnon ystävä ja tutkija ei vastusta saasteiden vähentämistä. Mutta hiilidioksidi ei ole saaste, vaan kasvien yhteyttämisen raaka-aineena kaikelle elämälle täysin välttämätön.

Lisää faktatietoa: Lomborg: ”Väärä hälytys”, Epilogi.

” Itse jumalatkin –  taistelevat turhaan –  tyhmyyttä vastaan ”

Antti Lehtniemi 11.3.2022 – 18.4.2023

Vetyyn perustuvaa taloutta markkinoidaan tulevaisuuden puhtaana ratkaisuna, kun pyritään kovalla kiireellä eroon fossiilisista polttoaineista. Kuitenkin vetyä valmistetaan edelleen fossiilisista polttoaineista, pääasiassa maakaasusta. Suunnitelmissa on tuottaa uusiutuvalla energialla vetyä ja myös syntetisoida siitä esimerkiksi metaania. Vedyn mahdollisuuksista ja ongelmista on kattava selostus alla olevassa linkissä:

https://www.thegwpf.org/content/uploads/2020/06/Hydrogen-Fuel.pdf

Miten tuotetaan täysin fossiilivapaata, päästötöntä vihreää vetyä? Alla olevassa kuvassa on tällaisen tuotannon vuokaavio.

 

1. Sähköenergiaa otetaan vain tuuli- ja aurinkovoimasta. Siirtoyhteyksien vuoksi vetytehtaan on hyvä sijaita mahdollisimman lähellä sähkön tuotantoa. Merituulivoimaa ajatellen vettäkin on sopivasti lähellä. Tehdas voi olla integroitu osa tuulipuistoa tai oma yksikkönsä. Jälkimmäisessä tapauksessa tehdas ostaa kaiken sähkönsä tuuli- ja/tai aurinkopuistolta.

2. Koska tuuli ja aurinko tuottavat sähköä epätasaisesti, tarvitaan sähkövarasto. Tämä hoidetaan tyypillisimmin suurilla litiumakuilla.

3. Tehtaan tulee toimia saamallaan sähköenergialla: tuuli/aurinkosähkö + akku (+ kohta 5). Prosessin pääosat ovat veden elektrolyysi hapeksi ja vedyksi, nesteiden ja kaasujen puhdistus, siirto ja paineistus ja nesteytettyjen kaasujen varastotankit: happi -183C ja vety -253C. Jos vedystä syntetoidaan metaania tai ammoniakkia, sähkön tarve kasvaa kertaluokkaa suuremmaksi (ammoniakki: Haber-Bosch-synteesi).

4. Tehdas tuottaa voittoa sijoitetulle pääomalle myymällä happea ja vetyä ja syntetoimiaan kaasuja. Annetaan sen verran armoa, että logistiikka tehtaalta eteenpäin voidaan hoitaa muulla kuin tehtaan tuottamalla vedyllä, esimerkiksi akkukäyttöisillä tankkiautoilla. Vedyn vaatimien erikoisputkien hinta pitää ainakin osittain sisällyttää vetytalouden kustannuksiin, jos paineistettua vetyä siirretään kaasuputkissa. 

5. Tehtaan tuotannon on oltava katkotonta, sillä koko prosessi ja nesteytetyt happi ja vety edellyttävät jatkuvaa energiansaantia. Varavoima on siten tarpeen. Sen tuottaa tehtaan omalla vedyllä toimiva kaasuturbiini-generaattori. Tähän käytetty vety vähentää myytävissä olevan vedyn määrää.

6. Jos tehdasta uhkaa sähköpula, se saa ostaa verkkosähköä maksaen siitä normaalin sähköpörssin hinnan. Ostosähkönkin pitää olla vihreää: vesivoima, tuuli, aurinko, myös ydinvoima kelpaa. Sähkön osto vähentää vedyn ja hapen myyntituloja.

Kaavion avulla voidaan laskea energeettinen hyötysuhde ja investoinnin taloudellinen kannattavuus eli tehtaan tuottama voitto. Alijäämää ei voida pitkällä tähtäimellä maksattaa subventioilla kuten hiiliveroilla: päästömaksujen tulothan loppuvat kun fossiilisten käyttö loppuu suunnitellusti kokonaan vuonna 2050 …

Tässä ei kuitenkaan ole vielä kaikki

Seuraavan polven vetytehtaiden materiaali ja laitteet tulee valmistaa käyttäen vain vihreää vetyä. Saman periaatteen mukaan myös lähes kaikki muu yhteiskunnassa tarvittava materiaali tulee valmistaa vihreän vedyn voimalla. Logistiikka tulee hoitaa joko vetykäyttöisillä tai tuuli- tai aurinkovoimalla ladatuilla sähköautoilla.

Kiteyttäen: Teräksen tie kaivoksen rautamalmista ratakiskoksi tulee hoitaa vihreällä vedyllä, tukenaan vain tuuli- ja aurinkosähkö. 

Koko yllä oleva tuotanto- ja siirtoketju sekä sitä hyödyntävä laitteisto pitäisi olla testattuna ja tuotantovalmiina ennen kuin panostetaan massiivisesti vetytalouteen. Jos yksikin osa puuttuu välistä (esim. erikoismuoviset siirtoputket tai kylmätankit) tai laskelmat on tehty liian optimistisesti, siirtymä ei onnistu ja menemme ojasta allikkoon. Otaniemen syväporakaivo oli hyvä esimerkki: pilotti osoitti menetelmän toimimattomuuden, joten menetelmään ei uhrata jatkossa enempää rajallisia voimavaroja ainakaan Suomessa. Vedyn suhteen pitää menetellä samoin: ensin koko ketjun suunnittelu, testaus, toimivuus ja kannattavuuslaskelmat ja teolliseen mittakaavaan siirtymisen tarkka analyysi kustannus- ja päästölaskelmineen turvallisuustekijöitä unohtamatta.

Kokonaisuus tulee hallita alusta loppuun. Vasta sen jälkeen meillä on vetyyn perustuva ”fossiilivapaa” tulevaisuus. Onnistuvatko pilotit, esimerkiksi Kristiinankaupunkiin suunniteltu tehdas? Onko meillä malttia odottaa tuloksia ja vetää tuloksista oikeat johtopäätökset ennen ”täyttä ryntäystä vetytalouteen”, ettemme toistaisi samaa virhettä kuin ”rynnätessämme tuuli- ja aurinkovoimaan”? Kuitenkin EU kiristää kaiken aikaa muun muassa perinteisten autojen päästörajoja painostaakseen siirtymistä sähkö- ja vetyautoihin, siis jo ennen kuin polttoaineena käytettävän vedyn tuotanto toimii fossiilivapaasti ja vetyä on yleisesti saatavilla nestemäisten polttoaineiden tavoin.

”They can’t make green energy using only green energy”

 Vaikeuksia on kuitenkin edessä, vieläpä varsin hankalia ja mittavia.

hhtps://wattsupwiththat.com/2022/10/18/they-cant-make-green-energy-using-only-green-energy/

”Vihreän energian laitteita ei voi valmistaa käyttämällä vain vihreää energiaa” ”Näyttää siltä, että hiilestä luopumiseen tarvitaan paljon hiiltä.”

Aurinkopaneelitehdas siirtää tuotantonsa Kiinaan halvan hiilisähkön vuoksi. Edes omien paneelien käyttö tehtaan energiansaantiin ei riitä kannattavaan tuotantoon. Tuulivoimayritykset tekevät miljardin vuositappioita, vaikka myyvät täyttä häkää laitteitaan niin kauan kun niille vielä on kysyntää. Kiinassa hiilivoimalla valmistetut tuulivoimalat valtaavat jo markkinoita. Euroopan autotehtaat siirtävät tuotantoaan USA:aan ja Kiinaan Euroopan liian kalliin energian vuoksi. Kiinalaiset hiilivoiman avulla tuotetut sähköautot valtaavat markkinat. Voidaan hyvällä syyllä olettaa, ettei aidosti vihreä vetytehdaskaan ole kannattava laitos, sillä se perustuu tuulivoimaan. Kiina on voittaja, sillä hiilivoimalla tuotettu megawatti on aina halvempi kuin uusiutuvilla tuotettu, mukaan lukien vetytalous. 

Kiina voittaa käyttäessään estottomasti hiilivoimaa tuotantoonsa, sillä maa ei kärsi uusiutuvien epäsuorasta tuesta eli hiilivoiman päästömaksuista kuten EU-alue. Kiina käynnistää (2023) joka viikko kaksi uutta hiilivoimalaa. Tämä kaikki tietää synkkiä pilviä EU:n ja muiden länsimaiden vihreän siirtymän ja vetytekniikan taivaalle ja siten näiden maiden väestön taloudelle ja hyvinvoinnille.

Kansainvälinen ilmastopolitiikka ei ole onnistunut vähentämään päästöjä

Virallisten mittauksien perusteella hiilidioksidipäästöt vain kasvavat. Liitekuva osoittaa IPCC:n ilmastopolitiikan kokoukset ja niissä laadittujen sopimuksien ja vihreään teknologiaan siirtymisen todelliset vaikutukset ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen: 30 vuoden ilmastopolitiikalla ei ole ollut pienintäkään vaikutusta! Päästöt kasvavat samaa vauhtia kuin ennen ilmastopolitiikan aloitusta.

Kymmenessä vuodessa 2011-21 länsimaat ovat käyttäneet 3800 miljardia dollaria uusiutuvaan energiaan. Maapallon kokonaisenergian kulutuksessa fossiilisten osuus on samaan aikaan laskenut 82 prosentista 81 prosenttiin, siis yhden vaivaisen prosentin: erittäin kallis yksi prosentti! Hiuksia nostattavaa on laskea näistä luvuista, paljonko maksaisi fossiilien käytön lopettaminen kokonaan. Lähde: Goldman Sachs

https://www.climatedepot.com/2022/10/21/goldman-sachs-jeff-currie-3-8-trillion-of-investment-in-renewables-moved-fossil-fuels-from-82-to-81-of-overall-energy-consumption-in-10-years/

Tuon summan murto-osalla olisi voitu järjestää esimerkiksi kaikille afrikkalaisille naisille kipeästi kaipaamansa luotettava ehkäisy. Samoin moni muu ihmiskunnan ongelma, esimerkiksi köyhyys olisi poistettu pysyvästi. Nyt järjettömän kalliilla hinnalla saatu vaivainen yhden prosentin vähenemä länsimaiden fossiilisten polttoaineiden kulutuksessa ei ole saanut aikaan mitään myönteistä, ainoastaan elintasoa laskevat kohonneet energian hinnat ja alkavan pitkäaikaisen ja syvän lamakauden.

Vihreällä ilmastonmuutoskeisarilla ei ollutkaan vaatteita!!

Kauanko vielä hakataan päätä kiviseinään? On syytä tunnustaa tosiasiat: nykyinen ilmastopolitiikka ei vähennä hiilipäästöjä vaan aiheuttaa suunnattomat kustannukset sekä romuttaa hyvinvoinnin. Voisimme vihdoinkin palata takaisin reaalimaailmaan ja lopettaa erittäin kallis ja haitallinen äärivihreä seikkailu. Keskeytetään järjenvastainen hiilidioksidin ja fossiilien vastainen sota. Lakataan pelottelemasta lapsia ilmastonmuutoksella. Lakkautetaan turhiksi ja tehottomiksi osoittautuneet päästökaupat ja vihreät tukiaiset. Jatketaan fossiilisten, etenkin kaasun käyttöä, rakennetaan lisää ydinvoimaa ja pidetään elintaso niiden avulla kohdallaan, jolloin köyhyys vähenee. Kehitetään rauhassa ja johdonmukaisesti aivan uudenlaisia energialähteitä.

Sopeudutaan tuleviin muutoksiin, niin lämpenemiseen kuin kylmenemiseen. Niinhän ihmiskunta on joutunut tekemään koko olemassa olon aikansa sopeutumalla jääkausiin ja lämpökausiin. Miksi lämpeneminen sitä paitsi olisi nyt tällä kertaa elämälle vaarallista? Suurin osa maapallon väestöstä asuu kuumalla päiväntasaajavyöhykkeellä kääntöpiirien välissä ja voi hyvin vieläpä lisääntyen nopeaa tahtia. Lämpimiltä alueilta pohjoiseen suuntautuvan muuttoliikkeen syy ei ole ilmastonmuutos vaan kasvava väestöpaine: ihmisiä on jo kahdeksan miljardia. Sen sijaan etenkin varakkaiden muuttoliikettä tapahtuu kylmästä pohjoisesta etelään (Florida, Karibia, Kanarian saaret, Välimeren alue, Thaimaa).

Meillä ei todellakaan ole minkäänlaista hätätilaa tai kiirettä vihreiden väitteistä ja tietokone-ennusteista huolimatta. Rauhoitutaan ja palataan tunnepohjalla tehdyistä päätöksistä takaisin rationaaliseen ajatteluun ja loogiseen suunnitteluun. Se on kaikkien, niin nykyisten kuin tulevien kansalaisten ja myös luonnon etu, kun huomioidaan vihreään siirtymään tarvittavien materiaalien louhiminen ja vihreän energian tarvitsema erittäin suuri maapinnan ala. Tässä on suuri ristiriita EU:n luonnon ennallistamistavoitteiden ja uusiutuvan energian lisärakentamisen raivauksien välillä.

 18.4.2023  Ilmastofoorumin artikkeli (  http://www.ilmastofoorumi.fi/foorumi/viewtopic.php?f=7&t=2739 ) on pohjana alla olevalle täydennykselle tietyin lisäyksin.

1. Sähköä ei voi varastoida suuria määriä. Akkuihin voidaan varata kohtuullisia määriä, jopa sähköllä kulkeviin autoihin. Vetyä voisi varastoida suuriakin määriä nesteytettynä, mutta tila vaatii joko 101,3325 kPa (10100 bar) paineen tai 20,28 K (−252,87 °C) lämpötilan. Paine on epärealistinen mutta nesteytyslämpötila on realistinen. Sen saavuttaminen kuitenkin vaatii energiaa 3 kertaa sen verran kuin vedyn polttaminen tuottaa.  Varastoimiseen tarvitaan siis kolminkertainen sähkön määrä varastosta aikanaan saatavaan määrään verrattuna.
2. Sähköä siirretään kuluttajille johtimia pitkin ja sähköenergian tarve riippuu käyttäjien kulutuksesta, mikä vaihtelee. Sähköä on siten oltava aina saatavissa todennäköisen huippukulutuksen verran. Eri generaattoreiden, tuulimyllyjen ja auringon on tuotettava yhteensä maksimin eli huippukulutuksen verran. Tuuli- ja aurinkoenergian tuotantomäärät riippuvat jyrkästi vaihdellen tuulista ja auringon paisteesta. Niistä on siten vain vähäinen apu verkon ylläpitoon, pikemminkin haitta (kohta 3).
3. Tarvitaan suuren liike-energian (massan) omaavia generaattoreita, jotka tasoittavat kulutuksen huippuja ilman, että verkko kaatuu. Generaattoreita tulee olla riittävä määrä pyörimässä, jotta huippukulutuspiikki ei kaada järjestelmää. Generaattoreiden tulee pysyä samassa tahdissa 0,001 sekunnin tarkkuudella, muutoin systeemi voi romahtaa jaksoluvun häiriön vuoksi. Systeemin uudelleen käynnistys on hyvin hidas prosessi ja vaatii päiväkausia, pahimmillaan viikkoja. Sitä ennen ja sen aikana saattaa syntyä pahoja vahinkoja. Siksi sähköt on katkaistava nopeasti tarvittavalta määrältä kuluttajia, ellei huippukulutusta pystytä varmistamaan millään tuotantotavalla. Tuulen nopea tyyntyminen tai voimistunut myrsky sekä pakkasjaksot (tuulivoima käytännössä kokonaan pois pelistä) ovat suuri haaste.
4. On arvioitu, että tuulivoimalla voidaan tuottaa vain muutamia prosentteja sähkön kulutuksesta turvallisesti ilman vaaraa verkon kaatumisesta, jos muu tuotanto hoidetaan inertiaa omaavilla menetelmillä. Tämä tarkoittaa ydin-, vesi-, hiili- ja kaasuvoimaa eli tuotantotapoja, joissa höyry- tai vesiturbiini pyörittää massiivista generaattoria. Tuulivoiman siipien inertia ei siihen riitä.

Antti Lehtniemi  8.10.2022 & 1.1.2023

Uutisissa hehkutetaan, kun ”tuulivoiman ansiosta” sähkö on nyt halpaa ja hinta painuu välillä jopa negatiiviseksi, ikään kuin tämä olisi järkevä ja hieno tavoite. Kuvitellaan, että sähkö on kuin hanavettä. Kun yöllä hinta on nollassa tai jopa alle, sähköä voisi laskea kylpyhuoneeseen tynnyrikaupalla ja käyttää tämän ”ilmaisen” sähkön myöhemmin. Näin asian laita ei ole, kuluttaja ei hyödy asiasta lainkaan.

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000009120914.html

”Kannattaa muistaa, että näitä negatiivisia tunteja ei eritellä sähkölaskussa, ja valtaosan ajasta spot-hinnat ovat positiivisia. Niinpä laskulla tuleva keskihinta on positiivinen, Yrttiaho kertoo.”

Vaihteleva tuotanto on markkinahäirikkö ja vaara hyvinvointiyhteiskunnalle välttämättömän sähköverkon vakaudelle, eikä siis alenna kuluttajan maksamaa hintaa. Kuvassa on koko tämän vuoden tuulisähkön tuotanto (Fingrid). Tuotanto on kuin salamatutkan näyttö muistuttaen huonon kamman piikkejä. Kuvan yläreunassa on sininen käyrä, joka osoittaa, että asennettu tuulivoiman kapasiteetti kasvaa kaiken aikaa. Tästä huolimatta sahalaitainen TUOTANTO EI OLE ENÄÄ KASVANUT SAMASSA SUHTEESSA. Miksi tuulivoimaa rakennetaan silti aina vaan lisää, vaikka sähköä ei saada enempää ja sekin, mikä saadaan, vaihtelee jyrkästi kuvan osoittamalla tavalla? Onko mitään järkevää syytä myöskään hehkuttaa sitä, että vain muutamana päivänä ja muutaman tunnin ajan tuulivoiman tuotanto ”täyttää koko maan sähkön tarpeen” pakottaen muut sähköntuottajat tyhjäkäynnille?

Koska sähköverkon pitää joka hetki tuottaa tarvittava määrä sähköä eikä verkkosähköä voi varastoida, sähkön tuotannon tulee reagoida kysynnän muutoksiin erittäin nopeasti. Perinteiset voimalat omaavat ”inertiaa”, eli niissä on kuormitusta puskuroiva rakenne. Suuren massan vesiturpiinit ja nopeasti pyörivät höyry- ja kaasuturbiinit tasaavat kulutuksen nopeita piikkejä. Sinä aikana ehditään käynnistää kaasu- ja dieselvoimaloita, jolloin kuluttaja ei huomaa mitään muutosta saamassaan sähkössä. Tuulivoiman siivillä ei ole vaadittavaa inertiaa eikä sähkön muuntaminen verkkokelpoiseksi auta asiaa.

Mitä enemmän tuuli- ja aurinkovoimaa rakennetaan, sitä vaikeammaksi tilanne muuttuu (Liite 1). Tästä on varoiteltu jo vuosikausien ajan. Muu kapasiteetti joustaa vähentämällä tuotantoaan kun tuulee ja painaa täysillä kun ei tuule. Vallalla oleva vihreä politiikka on antanut tuulivoimalle etuajo-oikeuden (siipiä ei lepuuteta ylitarjonnan aikana) ja vapautuksen varavoiman rakentamisesta ja kustantamisesta (tyyni sää) – milloin media tuo tämän esille?

Voimajohtoverkon laajentaminen lisää kustannuksia. Tuulivoima on pohjoisessa ja sähkön tarve etelässä. YLE-uutinen 18.10.2022: Tuulivoimabuumin seuraus: Ennen näkemätön sähkövoimalinjojen lisärakennusprojekti.

https://yle.fi/uutiset/3-12655694

Fingrid, valtion ja eläkeyhtiöiden omistama kantaverkkoyhtiö ilmoittaa, että nykyisen 14000 kilometrin lisäksi pitää rakentaa uutta verkkoa 5200km. Lisälinjat maksavat 3 miljardia. Hyvä kysymys on, osallistuuko tuulivoima kustannuksiin, vai lisätäänkö tämäkin sähkön loppukäyttäjien laskuun. Jos tuulivoiman sijaan olisi rakennettu 2-3 ydinvoimalaa (esim Etelä-Korean Shin Kori á 1400 MW), näin mittavaa verkon rakennusta metsäalan raivauksineen ei tarvittaisi. Eikö EU:n ”metsien säilyttäminen ja ennallistaminen” koskekaan tuulivoiman vuoksi raivattavaa metsää? Alla olevaan karttaan merkityt uudet punaiset linjat näyttävät, kuinka suuresta projektista on kyse – vain huonosti ja katkonaisesti sähköä tuottavan tuulivoiman vuoksi.

Miksi ”vihreä vallankumous” ei ole toteutunut eikä toteudu tulevaisuudessakaan, selviää Björn Lomborgin kirjasta. Liite 2. Lainaus: ”Uusiutuvan energian lähteet kuten tuuli ja aurinko, maksavat globaalisti vuosittain 141 miljardia erilaisina tukiaisina”. Silti niiden osuus maailman kokonaisenergian tuotannosta on pysynyt viimeiset 10 vuotta yhteensä vain kolmessa prosentissa.

Alla olevassa liitekuvassa nähdään tuulivoiman mahtimaan, Englannin sähkön hinta ja tuulivoiman vaikutus. Tämä on nyt tilanne meilläkin. Tuulen aikana hinta putoaa ja tyynen aikana nousee, jolloin sähköä on pakko ostaa hinnalla millä hyvänsä, jotta verkon kaatuminen ei pimentäisi maata. Tuulivoiman lisärakentaminen vain jyrkentää sähkön hintakäyrää: hinta painuu jopa negatiiviseksi. Eli kuten edellä tuli esille, tuulivoima on markkinahäirikkö.

Aurinkovoimastakaan ei ole apua. Yöaikana sitä ei saada. Liitekuvassa on EU:n suurimpien aurinkosähkön tuottajamaiden yhden viikon tuotantokäyrä sekä tammi- että heinäkuussa, jolloin kesä- ja talvivaihtelut näkyvät. Kuka paikkaakaan öiden nollatasot ja talven sähkönpuutteen… korvauksetta! Aurinkovoimakin on vapaamatkustaja mitä tulee varavoimaan.

Verkon huojunta pahenee, loistehon todennäköisyys ja jaksoluvun heittelyn vaara kasvavat. Kaikki sähköstä riippuvat laitteet ovat vaarassa: oikosulkuja, laitevaurioita ja tulipaloja. Jos koko verkko kaatuu, toipuminen kestää päiviä, jopa viikkoja. Se aika vietettäisiin ”pimeässä”, ilman sähköä – kiinnostaako kokeilla? Mallia valitettavasti saadaan tulevana talvena ainakin joissakin EU-maissa, jopa meilläkin. Ranska ja Sveitsi kehottavat sähköauton omistajia olemaan lataamatta autonsa akkua ydinvoimahuollon ja sähköpulan aikana. Samoin tekevät Kalifornia ja Australia helleaikoina. Liikenteen sähköistäminen ei taida edetä poliitikkojen haluamalla nopeudella.

Epätasaisuus (Liite 3) on syy, miksi Fingrid ei voi ottaa enempää tuulivoimaa verkkoon. JOS tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto olisi ydinvoiman (kuva) tai vesivoiman tapaan tasaista (24/7) eikä hyppivää, tilanne olisi helpompi hallita. Ei tarvittaisi lukuisia vaiheensäädön, jaksoluvun säädön ja siirtojännitteiden sovitusmuuntajia puskuroimaan tuulivoiman nopeita vaihteluja ja varavoimaa tuottavien yksiköiden lisärakentamista.

Näennäinen nollahinta ei tule halvaksi, kun muu kapasiteetti ajaa tuotantoaan ylös ja alas toimien epätaloudellisesti ja laitteistoaan rasittaen saamatta mitään korvausta. Tuulivoimayrityksien salassa pidetyt omistajat (jotka vaihtuvat varsin nopeassa tahdissa) lepäävät veroparatiisissa nauttien rantatuolissaan drinkkejä ja ihaillen tiliotteensa kasvavaa saldoa. Me maksamme, he vetävät lonkkaa ja tienaavat – vain vihreän siirtymän irrationaalisen hiilidioksidifobian ajaman politiikan ansiosta (Liite 4). Kun taidamme saada Suomeenkin kovan talven myötä sähkön säännöstelyä, kannattaa muistaa, ketkä ovat ajaneet ja ajavat ”vihreää siirtymää” ja harkita tarkoin, ketä äänestää huhtikuussa 2023.

Vanhan purjehtijan motto pätee niin purjeveneilyyn kuin tuulivoimaankin:

Vain tuuli on ilmaista – kaikki muu maksaa

Lähteet:

1. Professori Judith Curry:

https://judithcurry.com/2022/10/03/the-penetration-problem-part-i-wind-and-solar-the-more-you-do-the-harder-it-gets/#more-29160

Asian kiteytys: Mitä enemmän rakennetaan uusiutuvaa tuuli- ja aurinkovoimaa, sitä vaikeammaksi muodostuu verkon vakauden ylläpito. Tämä johtuu sähkön fysiikasta, eikä asiaa voida millään keinolla korjata tai ohittaa. Linkissä tilannetta verrataan osuvasti antiikin Sisyfoksen järjettömään urakkaan: Suurta kiveä pitää työntää vuoren laelle. Mitä ylemmäs mennään ja mitä korkeampi vuori, sitä jyrkempi mäki on edessä. Niinpä kivi päätyy aina ennen pitkää alas laaksoon.

2. Björn Lomborg: Väärä hälytys, kappale 7 (s.122-) ”Miksi vihreä vallankumous ei ole toteutunut”. – Suosittelen lainaamaan tai hankkimaan kirjan ja lukemaan tämän luvun !

3. Darwall: Vihreä tyrannia, luku 14: Katkonaisuuden kirous

4. MIT:n ilmastotieteen professorin perustelut, miksi hiilidioksidi ei ole syyllinen:  https://www.thegwpf.org/publications/ipccs-greenhouse-narrative-is-becoming-implausible-eminent-climate-scientist-says/

Tuulivoimaa markkinoidaan puhtaana, ilmaisen tuulienergian lähteenä. Näemme mainoksia, joissa vakuutetaan siirtymisestä ”fossiilivapaaseen energiaan yhden sukupolven aikana”. Kuitenkin kaikki tuulivoimaan liittyvä tarvitsee suuret määrät materiaaleja, jotka on valmistettu, ei tuulivoimalla vaan nimenomaan fossiilisella energialla. Samoin asennus- ja huoltotyö vaativat fossiilista energiaa. Vesivoimala tuottaa energiaa vielä 100 vuoden iässä, esimerkkinä Imatrankosken voimalaitos. Uusimpien, sarjatuotettujen ydinvoimaloiden (Etelä-Korea, Shin Kori 1400MW) elinkaari on jopa 80 vuotta. Entä tuulivoimalat, joille on luvattu 30 vuoden tehollinen toiminta-aika.

 USA:n Oregonissa Portlandin lähellä olevan tuulipuiston voimalan siipi irtosi. Katkenneet ja pudonneet pultit olivat ihmetyttäneet maanviljelijöitä, ja heillä on muutakin negatiivista sanottavaa tuulivoimasta. Kritiikkiä löytyy muidenkin maiden tuulipuistoista, vaikkei asioista aina uutisoida tarkemmin. Luemme ”romahtaneesta” tai ”kaatuneesta” tuuliturbiinista ikään kuin kyseessä olisi siisti, harmiton jonkin pylvään kaatuminen. Tulipaloista emme juurikaan saa tietoa ainakaan valtamediassa.

https://projects.oregonlive.com/wind-farms/

Kyseessä oli ison tuulipuiston 15-vuotias, vasta luvatun elinkaarensa puolivälissä oleva, vaatimattoman kokoinen Vestas V82, 1.65MW tuuliturbiini. Sen napakorkeus on 86 metriä. Lavan paino on 8 tonnia ja pituus 43 metriä. Artikkelista ilmenee, että ongelmia on ollut ruostuneiden ja katkenneiden pulttien lisäksi myös muidenkin osien irtoamisten, muuntajapalojen ja öljyvuotojen kanssa. Maaperään on valunut 3400 gallonaa eli 13 500 litraa vaihteiston ja muuntajan erikoisöljyä. Turbiinin toimiessa öljyä lentää pisaroina viljelmille ja työkoneille, kuten lavakuormurin kuva näyttää. Pohjavesien ja viljan kontaminaatiosta ollaan syystäkin huolissaan. Sähkön tuotto on jäänyt kauas tavoitteesta ja laskenut käyttövuosien myötä. Muidenkin valmistajien tuuliturbiineilla on samanlaisia vaikeuksia. Kun linkin koko artikkelin käy läpi, kuva puhtaasta tuulienergiasta saa likaisen sävyn.

Oregon on aivan USA:n länsirannikolla, joten merisuolan vaikutus lienee yksi korroosion syy. Tämä ei lupaa hyvää merialueen tuulipuistoille. Niissä voimalat ovat teholtaan jopa 14MW ja napakorkeudeltaan 260 metriä. Todellinen käyttöikä saattaa jäädä niilläkin alle puoleen. Miten ja kenen kustannuksella hajonneet voimalat puretaan? Rakennetaanko tilalle uusia, takuutyönäkö? Entä miten estetään öljyvuodot? Säännöllinen huolto, tiivisteiden tarkistus ja vaihto ja vuotojen puhdistus ei ole halpaa kuivalla maalla saati sitten avomerellä. Mainittakoon vielä, että 2MW-kokoluokan tuuliturbiini kuluttaa öljyä 200 – 800 litraa vuodessa. Suuremmat voimalat kuluttavat vastaavasti enemmän. Niiden roiskuttama öljy leviää pisaroina meren pinnalle. Vaihteistokatastrofin sattuessa koko öljymäärä, mallista riippuen 2000 – 3000 litraa, valuu mereen. Tässä olisi luonnonsuojelijoille kenttää. Löytyykö kiinnostusta, Greenpeace?

Kuva 1: Irronneen siiven paikka nasellissa. Huomaa öljyinen sisäpinta ja laakerikaulus

Kuva 2: Pudonnut siipi ja irronneen pultin löytäjä. Huomaa pulttien ruostuminen.

Kuva 3: Pellolla olleen avolava-auton konepelti. Samanlaisia pisaroita on vehnäpellolla.

Kuva 4. Tässä on 20 vuotta vanha tuulipuisto (Somerset). Tuotantoa ei ole ollut vuosikausiin. Omistaja ei ole korjannut romuja pois. Kenen  vastuulla? Maanomistaja/vuokraaja?

— — —

Antti Lehtniemi 24.7.2022 & 31.7.2022 & 2.10.2022

Ukrainan sodan sanotaan olevan pääsyyllinen nykyiseen energiakriisiin. Totuus on toisenlainen. Koko katastrofin siemenet oli kylvetty yli 20 vuotta sitten, kun EU:n johtava maa Saksa otti uuden suunnan energiapolitiikassaan. Vihreiden valtaanpääsyn myötä laadittiin ensin ”bioenergian” EEG-lait ja niiden jälkeen oli vuorossa tämän katastrofin äiti: Saksan Energiewende. Itä-Saksaan vaippaiässä pappisperheen lapsena muuttaneen Angela Merkelin on täytynyt tietää, että tämä politiikka johtaa suuriin vaikeuksiin. Onhan hän väitellyt tohtoriksi kvanttikemiasta, joten energiaan ja fysiikkaan liittyvät laskelmat ovat hänelle peruskauraa.

Vallassaolonsa varmistamiseksi hän kokosi hallituksiaan varsin kovakouraisella tavalla. Vihreät saivat huomattavasti ääniosuuttaan suuremman vallan ja myös tärkeitä ministerinsalkkuja. Teollisuuden äänet vaiennettiin. Vaikka Saksan pankki (Deutsche Bank) oli jo 2014 varoittanut, että Saksan raskas teollisuus ei enää investoi kotimaahan, Merkel ei reagoinut asiaan mitenkään. Myös myöhemmät varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Saksan teollisuus investoi USA:an, jossa energian hinta oli selvästi halvempaa. Saksan sähkö oli jo tuolloin (2014) kaksi ja puoli kertaa kalliimpaa kuin USA:ssa. Säröytyksellä saatava maakaasu vielä lisäsi USA:n kilpailuetua.

Merkelin vihreiden painostuksesta ajaman EU:n energiapolitiikan kiteytys:

1. Määrättiin uusiutuvalle energialle kasvava velvoite ja suuret taloudelliset tuet
2. Määrättiin tämän lisäksi myös hiilivero, Euroopan alueen päästökauppa
3. Ydinvoima ajettiin alas Saksassa

Tämä aiheutti valtavan tuuli- ja aurinkovoiman investointiryntäyksen. Hiilivero aiheutti sen, ettei varavoimaksi soveltuvaa kapasiteettia pidetty yllä saati rakennettu sitä lisää tuulivoiman kasvun tahdissa. Jompikumpi, 1 tai 2, olisi riittänyt hallittuun muutokseen, mutta viisaudessaan (ironiaa) EU valitsi molemmat. Uusiutuvat ylös, fossiiliset ja ydinvoima alas, tilalle Venäjän maakaasu. Näin murroksesta tuli katastrofaalinen, kiihtyvän jyrkkä. Asiasta kyllä varoiteltiin aivan ohjelman alusta alkaen – turhaan. Päästövähennykset jäivät haaveeksi, vaikka fossiilista tuotantoa ajettiin alas, sillä merkittävä määrä päästötöntä ydinvoimaa suljettiin. Sen tilalle Saksan oli pakko rakentaa lisää ruskohiilivoimaa venäläisen kaasun tueksi. Oli vain ajan kysymys, milloin kriisi laukeaa. Ilman Ukrainan sotaa ja Nordstream-putkien katkaisuakin tilanne oli jo ajautumassa karille. Putinille suorastaan tarjottiin helppo ja halpa ase, millä EU:n energiakriisi puhkesi kerrasta.

Kaikki luvatut vihreän politiikan työpaikat saatiin kyllä aikaan – Kiinassa. Saksan aurinkopaneeliteollisuus meni konkurssiin. Tuulivoimalle on käymässä aivan samoin. Eurooppalaiset Vestas ja Siemens, myös amerikkalainen GM ovat häviämässä Kiinan tuottamille tuuliturbiineille. Nyt myös autoteollisuus joutuu sulkemaan tehtaitaan, kun Kiinasta tulee halvempia sähköautoja ja Saksan tehtaiden energia on liian kallista. Kiina käyttää surutta hiilivoimaa. Yli puolet maailman hiilipäästöistä on peräisin Kiinasta. Silti Saksan johdolla EU edelleen korottaa omia alueellisia hiiliveroja ja pyrkii jääräpäisesti ”nollapäästöihin” unohtaen kansainvälisen kaupankäynnin ja politiikan perussäännöt. Hiilivero, toimiakseen tehokkaasti päästöjä vähentäen, edellyttää, että aivan kaikki maat, Nauru-saarista Kiinaan ovat mukana samoilla ehdoilla. Nyt EU ampuu molempiin jalkoihinsa, vieläpä monta kertaa:

* Saksa ei jatka ydinvoiman käyttöä tässäkään tilanteessa. Vuoden 2021 lopulla sammutetut 4000 MW saa seurakseen tämän vuoden lopulla viimeisetkin ydinvoimalat, niin ikään 4000 MW. Millä tämä korvataan, on avoin kysymys, etenkin kun

* Venäjä on osoittanut kaapin paikan kaasuhanan kääntäjänä. Ilman kaasulla tehtyä varavoimaa tuuli- ja aurinkovoima eivät pysty ylläpitämään nykyistä yhteiskuntaa. Pakkastalvi on katastrofi, sillä

* energiaköyhyys koski jo vuonna 2014 huomattavaa osaa kansalaisista. Energian hintojen arvioidaan nousevan jopa kymmenkertaisiksi talvella. Kuinka moni tavallinen kansalainen paleltuukaan kotiinsa. Kesähelteiden hehkutuksen ohessa on hyvä muistaa, että virallisissa tilastoissa jopa USA:ssa yhtä helteeseen kuollutta kohti kylmään kuolee 17 – 20 ihmistä. Useimmissa maissa suhdeluku on vieläkin suurempi.

JOS Saksa, Angela Merkel ja vihreät järjestöt olisivat todella huolissaan hiilidioksidipäästöistä, he vaatisivat äänekkäästi uutta ydinvoimaa. Se on ainut päästötön, tasaisesti tuottava sähkön lähde. On järjen vastaista, että juuri ydinvoimalat suljetaan ja tilalle rakennetaan likaista ruskohiilivoimaa. Jos Saksa olisi sijoittanut tähän mennessä Energiewendeen kuluttamansa rahat perinteiseen ydinvoimaan, kaikki Saksan henkilö- ja pakettiautot kulkisivat päästöttömällä sähköllä, ja Saksan päästöt olisivat alle neljäsosa nykyisestä tasosta. Miksi näin ei tehty, johtuu vihreän politiikan vähemmän julkisesta taustasta ja tavoitteista.

Saksan energiapolitiikka liittyy Fortumin seikkailuun. Fortumin täytyi tietää, että ilman kaasua uusiutuva energia ei riitä. Tulee muistaa, että kaasua myyvät yhtiöt lobbasivat tuulivoimaa tietäen, että kun tuulivoimaa rakennetaan 1000 MW, sen tueksi on pakko rakentaa lähes sama määrä kaasuvoimaa. Motto: ”Enemmän tuulivoimaa – samalla kauppa käy kaasullekin!” Tähän viherpesuun ei media ole puuttunut. Ostamalla Uniper- nimiseksi ”roskapankiksi” fuusioidut tappiolliset voimalayritykset venäläisen kaasun menekin voimakas kasvu olisi tuonut Fortumille suuret voitot. Myöskään hiilivoimaa ei olisi voitu ajaa alas, eli sekin olisi ollut hyvä sauma tehdä tiliä. Mutta: luottaminen vain venäläiseen kaasuun oli strateginen virhe, joka kostautuu nyt. Ihmetellä sopii myös, miksi Fortum osti enemmistöosuuden, vaikka Saksan valtiolla on veto-oikeus energiahintojen korotuksiin. Sen, ettei toimiva yritysjohto voi tehdä yrityksen ja osakkeenomistajien kannalta elintärkeitä, itsenäisiä päätöksiä, olisi pitänyt olla koko kaupan este.

Kiina lisää hiilen kulutusta. Intia avaa entisiä suljettuja ja uusia hiilikaivoksia. Fossiilisen energian kulutus jatkaa 1,5% – 2% vuosikasvuaan, ja silti EU, Englanti mukaan lukien jatkaa ”nollapäästöpolitiikkaansa”, politiikkaa, joka on tällä hetkellä kuin Titanic, jonka kylkiä ensimmäiset jäävuoret jo raapivat. Ainut pelastus on, että niin Energiewende kuin nollapäästötavoitteet upotetaan Mariaanien hautaan 11 kilometrin syvyyteen, ja tuuli- ja aurinkovoiman rakentaminen pysäytetään kuin seinään. Järjen vastainen hiilisota ja hiilifobia pitää saattaa historiaan tämän vuosituhannen ja ilmeisesti koko ihmiskunnan historian suurimpana ja kalleimpana harharetkenä.

Jonka maksajan näet joka aamu kylpyhuoneesi peilistä.

— — —

Lähteet:

1. GWPF:

GWPF:n sivustolla on vapaasti ladattavissa laaja ja erittäin perusteellinen, korkean tason tutkijoiden laatima raportti Euroopan energiatilanteesta. Raportti löytyy alla olevasta osoitteesta:

Linkki: https://www.thegwpf.org ja sieltä ”Publications” ja edelleen

”Europe’s green experiment – a costly failure in unilateral climate policy”

Koska raportti on varsin laaja, alla on sen johtopäätösten vapaa käännös. Toivoisi päättäjiemme niin Suomessa kuin EU:ssa lukevan edes tämän. Mutta asian ymmärtäminen, omaksuminen, virheiden ja tosiasioiden tunnustaminen ja korjaavat toimenpiteet ovatkin sitten oma lukunsa …
— — —
Jopa vaatimatonkin lisäys Länsi-Euroopan omaan fossiilisen energian tuotantoon toisi tullessaan vaurautta ja olisi käänne nykyiselle energiapolitiikalle, siis paluu takaisin kaasun ja ydinvoiman käyttöön. Tämä suuntaus on termodynaamisessa mielessä oikea, ja se oltiin jo hyväksymässä 2000-luvun alussa. Sen kuitenkin tuhosi poliittinen suuntaus, Euroopan vihreä vallankumous.
Tulee tunnustaa, että yritys aikaansaada energiamurros tukemalla massiivisesti uusiutuvaa energiaa on ollut virhe, jonka korjaamiseen tarvitaan nyt kiireellisiä toimenpiteitä. Vain siten päästään takaisin aikasemmalle hyvinvointia ylläpitävälle uralle.
Tuuli- ja aurinkovoimaan tehtyjen virheinvestointien kirjaaminen tappioiksi tekee varmasti kipeää. Eurooppa tarvitsee sen lisäksi kuitenkin paljon resursseja  kohdennettaviksi tilanteen korjaaviin investointeihin. Ne tulee suunnata perinteisiin fossiilisiin energialähteisiin ja ydinvoimaan. Tämäkin investointi vaatii huomattavia uhrauksia eurooppalaisten nykyiseen elintasoon, sillä Europpa on menettänyt harharetkellään paljon, joten kiinni kurottavaa on myös paljon. Vihreän ilmastopolitiikan aikaansaamista ongelmista ei ole mitään helppoa reittiä ulos, joten Euroopan kansalaisten tulevaisuus on joka tapauksessa kivulias, kumman suunnan – järkevän vai typerän – EU valitseekaan.

2. Darwall: Vihreä Tyrannia

3. Shellenberger: Ilmasto lämpenee

4. Lomborg: Väärä hälytys

5. IEA:n raportit

6. BP:n tilastot

IL 18.4.2022 https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ca93f5ad-86f7-45cf-bb45-ab404c6a0456

Antti Lehtniemi 18.4.2022 rev. 8.5.2022 Linkkejä ja tarkentavia faktoja on kotisivullani ja suomentamissani kolmessa kirjassa.

Ajattelin ensin, että kirjoituksessa on kyse sodankäynnistä aiheutuvien haitallisten aineiden päästöistä. Alta paljastui kuitenkin ”perinteinen” sanoma, joten en malta olla olla kommentoimatta Taalaksen tekstiä.

1.  IPCC on julkaissut massiivisen pääraporttinsa toisen ja kolmannen osan, jotka käsittelevät ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja torjunnan keinoja. Vaikutukset ovat selkeitä, havaittavissa kaikkialla pallollamme sekä voimistumassa koskettaen huomattavan monia elämän alueita.

Vaikutuksista ja niiden voimistumisesta ei ole minkäänlaista näyttöä. Lukuisat pitkän linjan tutkijat ovat raportoineet, että todellinen tilanne on rauhallinen verrattuna ilmastomallien ennustamaan ”voimistumiseen”. Professori Ole Humlum raportoi asiasta määrävälein, mutta ei saa tilaa mediasta.

https://wattsupwiththat.com/2022/04/20/2021-state-of-the-climate-report-empirical-observations-show-no-sign-of-climate-crisis-snow-cover-stable-sea-ice-levels-recovering-no-change-in-storm-activity/ 

2. Keskeiset haasteemme ovat fossiilisista polttoaineista luopuminen sekä etenkin trooppisen metsäkadon pysäyttäminen.

Fossiilisista luopumisen voi kuitata alla olevalla kuvalla maailman kokonaisenergian kulutuksesta. Miten ”vihreä” tulitikun pää voisi vallata kokonaan allaan olevan punaisen palkin, vieläpä nopeasti?

Hyvä on lisätä metsäkadon eteen sana ”trooppinen”, sillä näin voidaan ”unohtaa” tuulipuistojen, tarvittavien teiden ja sähkölinjojen aiheuttamat ”ei-trooppiset” metsätuhot.

3. Aurinko- ja tuulienergian investointikustannukset ovat pudonneet murto-osaansa viimeisten kahden vuosikymmenen aikana; ja niillä tuotetun energian hinta on jo alittanut fossiilienergian hinnan. Näiden energiamuotojen avulla voidaan myös saavuttaa suurimpia päästöjen vähennyksiä pienimmillä kustannuksilla. Myös merituulienergian hinta on laskusuunnassa.

Aurinko- ja tuulienergia laskee sähkön hinnan lähelle nollaa ja jopa sen alle, mutta vain hetkittäin. Fossiilienergian epäedullisuus johtuu kohoavista päästömaksuista, ei muusta. Tuulta ei voi käskeä puhaltamaan, kun sähköä tarvitaan. Englannissa, maa- ja merituulivoiman mahtimaassa tilanne on useasti kuvan kaltainen: uusiutuvien tuotto on minimaalista tarpeeseen nähden. Puuttuvan osan tuottaa kaasu- ja hiilivoima ja sähkön osto. Muuten koko maa pimenisi epämääräiseksi ajaksi.

Tuulivoimayritykset myyvät tuotteitaan tappiolla. Kiinan tuulivoimaloiden halpamyynti pahentaa asiaa, samoin kuin Ukrainan sota lisäämällä materiaalikustannuksia ja heikentämällä mm teräksen saatavuutta. Toimitukset ovat myöhässä, joten viivästymissakkoja on tiedossa. Massiivisia maa- ja etenkin merialueilla tarvittavia nostureita ei ole tarpeeksi. Niinpä länsimaiset tuulivoimayritykset toteavat: ”Me kaikki olemme suurissa vaikeuksissa.”

https://notalotofpeopleknowthat.wordpress.com/2022/04/14/were-all-in-trouble-wind-turbine-makers-selling-at-a-loss/

Päästövähennykset ovat minimaalisia, sillä ilman varavoimaa (pääasiassa kaasu) tuulivoima ei pysty ylläpitämään yhteiskunnan sähköntarvetta, kuten yllä oleva kuva Englannista osoittaa. Sähkökatkot ja kiertävät pimennykset muuttuvat arkipäiväisiksi.

4. Liikenteen sähköistymisen näkymät ovat myös kehittyneet suotuisaan suuntaan. Sekä akkuteknologian että sähköisten ajoneuvojen hinnat ovat selvässä laskusuunnassa. Samalla tarvitsemme toki investointeja latausinfrastruktuureihin. Liikenteessä sähköpyörät mukaan lukien on mahdollista saavuttaa vähäisin kustannuksin ilmastomyönteisiä ratkaisuja.

Geologit ja kaivosalan edustajat ovat jo kauan raportoineet, ettei sähköistämiseen tarvittavia metalleja pystytä hankkimaan riittävästi. Hinnat nousevat jyrkästi – se vähäisistä kustannuksista. Uusia kaivoksia pitää avata neitseellisille alueille: luontoa tuhoutuu. Koko liikenteen sähköistäminen kaapeleineen kuluttaisi kymmenien vuosien metallituotannon. Ronald Stein:

https://www.cfact.org/2022/04/12/its-time-for-transparency-of-the-embedded-costs-of-going-green/

Tyypillinen sähköauto tarvitsee kuusi kertaa enemmän mineraalivaroja kuin perinteinen auto.

5. Tilannetta pahentaa entisestään ideologisista syistä johtunut ilmastoystävällisestä ydinvoimasta luopuminen. On itsestään selvää, ettei ilmastotavoitteita voida reaalisesti saavuttaa ilman ydinvoimaa; näin etenkin maissa missä energian tarve on suuri. Tällaisia maita ovat esimerkiksi Kiina, Intia ja Saksa.

KYLLÄ. Saksa on ollut huono esimerkki ajaessaan ydinvoimansa alas. Ei yksikään voimalayritys satsaa ylläpitoon, jos sillä ei ole sitovaa pitkäaikaista myyntisopimusta. Pienreaktorien tuotekehitykseen ja tuotantoon tulee panostaa. Koska mitään kiireellistä välitöntä ilmastohätätilaa ei ole, tähän on runsaasti aikaa. Käytetään fossiilisia kunnes korvaava uusi SMR-tekniikka on kaupallisesti asennusvalmista.

6. Myös energian säästössä piilee erinomaisia mahdollisuuksia. IPCC:n uusin raportti osoittaa, että asukasta kohti energiaa kuluu eniten Pohjois-Amerikassa, Arabimaissa, Venäjällä, Japanissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Vähiten per kapita pahiksia ollaan Intiassa, Afrikassa ja Euroopassa. Eli kirimisen mahdollisuuksia löytyy yhteiskuntarakenteita kehittämällä.

Tutkimukset osoittavat, että elintason noustessa kehittyvät maat saavuttavat nopeasti ja ylittävät säännönmukaisesti meidän sähkönkulutuksemme (Shellenberger). Säästöt ovat pelkkää toiveajattelua. Näille maille hiili on länsimaiden päästömaksujen vuoksi aina vaan halvempi energialähde. Päästöt kasvavat eniten juuri näiden maiden vaikutuksesta.

7. Suuria myönteisiä ilmastovaikutuksia on saavutettavissa metsien hävityksen lopettamisella ja maatalouden hiilen sidonnassa. – – Mutta jos metsien hävitys otetaan huomioon, tilanne tasoittuu. Ei-uusiutuvia metsiä raivaamalla on tuotettu suuria hiilipäästöjä Latinalaisessa Amerikassa, Karibialla, Afrikassa, Kaakkois-Aasiassa ja Tyynellä Valtamerellä. 

Edellä oli kuva tuulivoiman alta raivatusta metsästä, kaivosalueiden raivauksia unohtamatta. Tuulivoimaloiden siipien täyteaineena käytetään mm balsaa: trooppiset metsät ovat vaarassa. Tulee erottaa esimerkiksi Amazonin alueen jo kauan sitten hakattujen metsäpeltojen kulotus kokonaan uuden peltoalan raivaamisesta. Tarve raivaamiseen on vähentynyt, kun maanviljelymenetelmät tehostuvat. Luomuun siirtyminen aloittaisi uudelleen metsien raivaamisen pelloiksi ja karjalaitumiksi: mistä muuten saataisiin se ”biodynaaminen lannoitus”? Amazon ei ole merkittävä hiilinielu (Ibuki- ja OCO2-satelliitit).

Jos Suomen osalta lasketaan mukaan (niin kuin pitäisi) maamme todellinen biomassa (metsät, pellot, pusikot, niityt, suot, kaislikot) niin olemme aina olleet ja olemme jatkossakin hiilinielu. Tämä epäkohta pitää poliitikkojemme korjata, sillä se on täysin heidän virheensä.

8. Ja yhteinen haasteemme on nostaa kunnianhimotasoa ilmastotoimissamme. Vapaamatkustajia ei ole eikä saa olla.

Vapaamatkustamisen estäminen törmää heti Kiinaan, Intiaan ja Brasiliaan. Hiilen käyttö lisääntyy kaiken aikaa näissä ja kehittyvissä maissa. Suomen ”kunnianhimoiseen esimerkkiin” sitoutuvien maiden virallisella, sitovalla ilmoittautumislistalla ei näytä olevan isompaa tungosta …

 

9. ”Erikoisoperaation” heijastusvaikutuksineen päätyttyä meillä on käsillä erinomainen mahdollisuus ottaa loikka irti fossiilienergiasta 5–10 vuoden tähtäimellä.

Katso myös kohta 2. Nopeat loikat ovat täysin epärealistisia. Kokonaisenergian tilastot kertovat karun totuuden. Alla olevan kuvan punainen osuus pitäisi muuttaa vihreäksi 5-10 vuodessa … utopiaa.

Yhteenveto: Toiveajattelu, ilmastomallien skenaarioihin luottaminen ja uusiutuvaan energiaan liittyvä perusteeton optimismi ovat vallalla. Reaalisia laskelmia on tehty paljon: energia-asiantuntijat, geologit, mineralogit, kaivosteollisuus, voimalinjayhtiöt, autotehtaat. Tällä ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaista vaikutusta nykyiseen, IPCC-vetoisen politiikan suuntaan.

Viimeinen kuva kertoo, mihin ”nopea vihreä loikka irti fossiilisesta energiasta” meidät johtaa.