Maapallon keskilämpötila ja keskilämpötilan anomalia – käsitteiden oikea tulkinta

WUWT-sivulla referoidaan kahden huippututkijan (John Christy ja Rickhard Lindzen) analyysia termistä ”Global mean temperature anomaly ” ja sen virheellisestä tulkinnasta. https://wattsupwiththat.com/2020/12/08/co2-coalition-the-global-mean-temperature-anomaly-record-how-it-works-and-why-it-is-misleading/

Tiivistelmä ydinkohdista:

Ilmaston lämpenemisen ja IPCC:n politiikan keskipisteenä on maapallon keskilämpötilan laskennallinen anomalia (MTA), jota usein virheellisesti kutsutaan maapallon keskilämpötilaksi. Sitä käsitellään ikään kuin se olisi suora, mittauksilla havaittu arvo, mitä se ei ole. MTA:n laskennan lähtöarvot ovat laajan hajonnan omaavia sääasemilta mitattuja (virheraja +/- 0,5C) vuotuisia maksimi- ja minimilämpötila-arvoja. Nämä arvot ovat lähes tasaisesti jakautuneet nolla-asteen kummallekin puolelle. MTA on näiden suurten positiivisten ja negatiivisten arvojen keskiarvojen ero ajan funktiona. Tähän liittyy tuttu suurten lukuarvojen pienten erojen sudenkuoppa. MTA:n yhden asteen nousu 1900-luvun alusta peittyy yksittäisten mittausasemien vuotuisen, laajan lämpötilavaihtelun alle. Siten se ei kerro mitään, mitä todellisuudessa on tapahtumassa ilmastossa. Jos yksittäinen mittausasema olisi todennut sadassa vuodessa muutoksen +1 C, siellä aiempi vaihteluväli -10 … +40 astetta olisi nyt -9 … +41 astetta. Ihmisten, eläinten ja kasvien on mahdotonta havaita tällaista eroa. Muutos saadaan näyttämään suurelta graafisissa kuvissa, sillä niistä puuttuu alkuperäisen datan vaihteluväli virherajoineen, ja asteikossa käytetään desimaaleja.

*Kuva 1. Vasemmalla lämpömittari ja oikealla tyypillisellä tavalla esitetty anomalian grafiikka

*Kuva 2. Edellisen kuvan anomalian graafi on siirretty samaan skaalaan lämpömittarille (punainen vaakaviiva). Pelottaako näin ”voimakas ja vaarallinen lämpötilan karkaaminen”?

Kuitenkin anomalian liukuvasta keskiarvosta tietokonemalleilla ajettujen 1-2-3 asteen ”skenaarioiden” mukaan tehdään kauaskantoisia ja kalliita energiapoliittisia päätöksiä.

Hyvä kysymys on: Miksi ihmeessä ??  -Mahtaisiko asiaa selittää alla oleva tiedemiehen lausunto:

Chris Folland, professori (Hadley CRU), IPCC:n työryhmien puheenjohtaja:

”Mittausdatalla ei ole merkitystä. Emme perusta suosituksiamme lämpötiladataan. Perustamme ne ilmastomalleihin.”

Kuva 1:

 

Kuva 2:

Kuinka pelottelen merenpinnan nousulla valehtelematta …

NASA:n Jet Propulsion Laboratory julkaisi pelottavan uutisen.

 

”Grönlannin ja Antarktiksen jäiden sulaminen yhtäaikaisesti ja nopeasti aiheuttaisi merenpinnan nousun yli 65 metrillä.”

https://wattsupwiththat.com/2020/11/06/how-to-scare-and-deceive-without-lying-jpl-cries-wolf-about-polar-glacial-melt/

 

Otsikko on sinänsä ”sanallisesti ja lauseopillisesti” totta, mutta täyttä spekulaatiota. Miksi?

* Yhtäaikaisesti on mahdotonta, ellei jokin kosminen tekijä suista maapalloa jonnekin Venuksen ja Merkuriuksen radan kuumempaan välimaastoon. Jää tarvitsee sulaakseen erittäin paljon energiaa: yksi kilo jäätä vaatii sulaakseen 0-asteideksi vedeksi 333kJ/kg  eli 333000 Joulea.

 

* Nopeasti on samoin mahdotonta. Edellä mainittu sulamislämpö tekee nopean sulattamisen mahdottomaksi. Normaaliin tahtiin sulamista on hyvä katsoa todellisina lukuarvoina:

-Grönlanti: sulamisnopeus 0,1% / 10 vuotta eli yksi prosentti vuosisadassa

-Etelänapa: sulamisnopeus 0,0045% / 10 vuotta eli yksi prosentti 2200 vuoden aikana

Näistä saadaan yhteen laskettuna yksi millimetri vuodessa, 10 senttimetriä vuosisadassa.

 

Jos merenpinnan nousu on 10 senttimetriä vuosisadassa, kauanko kestää merenpinnan nousu 65 metrillä? Jakolasku antaa tuloksen: yli 65000 vuotta !!

Jotta oltaisiin tarkkoja, pitää huomioida myös meriveden lämpölaajeneminen. Sen maksimaalinen laskuihin otto muuttaa ajaksi ”vain” 22000 vuotta.

Yksi, mitä artikkelissa ei mainita, on mannerlaattojen ja merenpohjan isostaattinen liike. Kun mereen tulee lisää vettä, merensyvänteiden pohjan ohuin maankuori painuu alas, meri syvenee ja manneralueet nousevat kohon lailla ylös. Tämä enemmän kuin kumoaa lämpölaajenemisen vaikutuksen.

 

Onko meillä jokin erityinen syy pelätä, että ihmiskunta ei voisi sopeutua 65 metrin merenpinnan nousuun aikahaarukassa 22000 – 65000 vuotta? Mikään ihmisen rakentama ei ole suunniteltu kestämään näin pitkää aikaa, ei edes hyvällä huollolla. Kaikki asunnot, tehtaat, rakennukset on pakko uusia moneen kertaan kymmenien tuhansien vuosien aikana. Siksi meillä ei ole mikään kiire muuttaa vuoristoalueelle. Uusitaan infraa normaalin elinkaaren mukaan ja heitetään pois pelot merenpinnan ”äkkinoususta”.

 

Tulee myös huomioida, että elämme jääkausien välistä lämpökautta, joka jäätikkö- ja sedimenttitutkimusten perusteella on jo kallistumassa kylmää kohti. Tämän hetkinen pieni lämpöpiikki on matalampi kuin 1000-luvulla tai Roomalaisen tai Minolaisen kauden piikit. Laskettelemme ”Saanatunturin” loivaa rinnettä kohti uutta jääkautta, joka maapallon ilmastohistorian perusteella tulee aivan varmasti. David Lappi’n jäätikkötutkimuksen yksiselitteinen graafi kertoo tämän.